Jaa, että launtain valitusta kaipailtiin? No, heti alussa voisi sanoa, että ei ystävistä eikä varsinkaan suomalaisista miehistä ole yhtään mihinkään. Olisin tarvinnut eilen apua kantamaan edes niitä prleen kasseja. Herra A. oli liikkellä eli syömässä ystävänsä kanssa eikä millään muka ehtinyt. Malmilla näin herra B:n eli Exän, hrrr. Melkein jo pyysin apua, kunnes katsoin tarkemmin: huojuva käynti, tuulipuvun (sinistä, vihreää ja violettia!) takki sekä ruskeat housut – eiiiiiiiiih! Eli Minä Itte sitten tosi kipeillä koipisilla ja jo erittäin kipeällä selällä väkisin raahasin kassit kaupasta ja ulos torille odottamaan taksoa. Just – aikanaan joku lupasi tarvittaessa aina avittaa. Se lupaus kesti kaksi kertaa. Olin väärään aikaan liikkeellä väärässä paikassa, ilmiselvästi. Ei pitäisi lupailla asioita, joita ei pysty pitämään. Olisi sitten mieluummin vaikka hiljaa. Että semmoista.
Sain kuitenkin kirjastosta 17 varausta, eivätkä kaikki todellakaan ole ohkaisia opuksia – mukaan mahtuu mahtijötiköitä n. 600 sivuisia parikin ,DD Oikein onnekasta siis. Vihannestsioski luovutti mukaani purjoa, kesäkurmitsaa (pieniä ja söpöisiä, on näköjään jo metsästysaika), paprikoita ja herkkareita. Normikauppa näytti siltä, että ei sieltä mitään puuttunut! Jotain hemmetin valmisruokia näytti uupuvan hyllyistä, mutta niitähän meillä ei syödä. Joten sain kaiken mitä tarvitsin. Vähän jäi puuttumaan, kun en kertakaikkiaan pystynyt enää kantamaan mm. kissipuruja, se olisi vaatinut ylimääräisiä käsiä ja voimia. On nämä kauppareissut aikamoista helvettiä, jos kerran viikossa noutaa n. 1,5 vkon ruuat sekä kirjavaraukset. Varmuusvarasto on kuitenkin oltava kunnossa, jos sortuu johonkin tautiin ja joutuu pötköttelemään vain sängyssä.
Nukuin muuten melkein 8 h, tosin välillä olin hereillä ja join kaffetkin. Menin sitten kylmän rauhallisesti uudelleen nukkumaan. Kuvastaa kyllä, miten kiirusta töissä on; kun heräsin, olin lähdössä töihin! Käks, ei hyvä. Meni muutama minuutti, ennenkuin tajusin päiväksi lauantain...
Nyt odottelen Belgarionia, hän on tulossa lounaalle ja lupasi tuoda kaupasta nuo puuttuvat ainekset tullessansa. Tarjolla herkkari-vihannes-pizzaa, jälkkäriksi kirsikkatorttua ja kaffetta, njam. Minä jo odotan, on nälkä.
Koipia särkee ja juilii, oikea lonkka v*ttuilee työkseen, selkä on jäykkä kuni hiilihanko. Argh! Otin äsken kipumömelöt, mutta eivät ne vielä avita. Eivätkä ne kunnolla avita kuitenkaan, vain sen verran, että pystyy hätinään olemaan. Eli särky tuntuu, mutta ei kammottavan räväkkänä. Minä olen kovin kyllästynyt näihin lääkkeisiin sekä vähän muihinkin asioihin vaihteeksi.
Taidan mennä lukemaan lisää...
EIKÄ KENKIÄ TÄNÄÄN – PALJAIN JALOIN ON PARAS!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti