Voisikohan sitä ihan sanoa, että eilen tuli sekä syötyä että nukuttua varastoon! Ei, ei sentään Varastoon vaan ikäänkuin jömmaan. Jestas, että tuli hyvää pizzaa, vaikka itse mainitsenkin, slurps. Se syötiin, vaikka molemmat vähän ähelsivät ,D Sitten tuli vähän väsy myös Belgalle ja ehdottelin jo pieniä tirsoja. Emme kuitenkaan sitten; minä tiskasin ja Belga lueskeli tenttiin hyvin vaisuhkosti. Kohta jo teki mieli kaffetta eli reilun vaffat juurooppalaistyyliset kaffet sekä kirsikkatorttua. Uhhh. Pyöriviä kiviä! Mutta saa sitä kerran viikossa herkutella, eikö? Meidän herkut kun eivät ole tämän kummoisempia kuitenkaan.
Belgarion eli edelleen hyvin hämmentynyt, koska hänelle ei ollut mitään tehtäviä =O Paitsi tuoda tullessaan kissipuruja ja muuta pientä. Romautin hänet maan pinnalle sillä, että kun lomani alkaa, alkaa myös hänen kesänsä. Ja kahden viikon aikana ehtii jo keksiä kaikenlaista kälmiä puuhaa ikäänkuin kesää varten – etenkin parvekkeella ja ns. sisustushommissa. Nyt hän sai viedä pari pussillista sekoroskia, ei ollut muulle tarvista. Väsynyt valitti olevansa ja ehkä hänkin painui suoraan petiin kotoon päästyään. Minä ainakin menin muka lukemaan ja kohta jo vedin päiväpeittoa korville ja otin kunnolliset parin tunnin päikkärit kera hauskojen unien ,D
On se sitten mukavaa nukkua päivällä! Minä en oikeastaan tiedä mitään mukavampaa. Paitsi öisin lukeminen ja kirjoittaminen. Minua ei selkeästi ole luotu normivuorokausirytmiin. Herään muiden mielestä jo aamuyöllä eli tosi aikaisin, teen mieluusti jotakin ja menen uudestaan nukkumaan. Sitten taas tekisin jotakin ja vähän nukkuisin. Sitten olisin taas pirteä jne. Mutta kun, se ei kuuleman mukaan ole hyvä juttu. Miksi ihmeessä ei? Minulle se viikonloppujen ja lomienkin perusteella tuntuisi sopivan ihan hyvin. Kunhan vaan saan kerran päivässä ruokaa tuossa puolen päivän tienoolla, olen aivan tyytyväinen ;D Sen päälle vaffat kaffet ja päivätirsat... ihan pieni makea palakaan ei olisi pahitteeksi.
No, se taas siitä. Tällaista on normieloni viikonloppuna eli lepuutan niin paljon kuin mahdollista. Tänään on vielä vuorossa imureeraus ja pakkoruisku, muut hommat tuli tehtyä eilen unten välissä. Lounas ja evästä huomiseksi pitäisi laatia; se on kesäkurmitsojen teurastus edessä, hui. Niistä minä jotakin kyllä keksin hyvinkin, tämä tykkää kovasti kesäkurmitsasta monellakin tavalla laadittuna. Onneksi on muutakin tuoretta vihannesta, joista olisi hyvä päästä eroon mahd. pian. Ei muuten, mutta tsioskin vihannekset pilaantuvat myös melko nopeasti, ähh. Pari juttua pitäisi kirjoittaa, kun vaan saisi taas sen tuulen aikaiseksi. Ehkä se siitä, kohtapuoliin. Mömelötkin oudosti avittavat kirjoittamisessa ,D
Ai niin, tovereille, jotka joskus Malmilla liikutte: Malmin kirjaston viereen, siihen missä ennen oli se yksityisen pitämä taviskioski, on tullut Baltian ruoka (en ole nyt ihan varma nimestä) –kauppa. Tarjolla Itämeren herkkuja! Tämä siis ulkomainoksesta, en ehtinyt käymään siellä. Oli aika vähän tiukoilla, ehkä tällä viikolla sitten. Täytyy käydä tsekkaamassa tarjonta eli onko kaikkea tarpeellista ja jos on niin hyvä! En toki aio siirtyä Serkkusista mihinkään, mutta jos tämä puoti tarjoaa jotakin muuta mukavaa, aion siellä kyllä myös asioida. Yllytän muitakin ainakin testaamaan kaupan ja kertomaan siitä minullekin! Paikka ainakin on erinomainen sijainniltaan, ihan Ala-Malmin torin kulmassa, juu, fattaa vastapäätä vinosti ikäänkuin...siinä CinCinin vieressä, kirjastoon päin, hei, sinne päin!!!
Uaah, olisikohan uusiounet vaihteeksi paikallaan *wirn* ja jaksaisiko sitä vielä nuo viisi (5!) työpäivää? Epäilen, että minulla alkaa olla työressiä =o Outoa, eipä ole ennen ollut, ei ikinä. Vaikka olen hoitanut paljonkin hankalampia hommia ja kiireisiäkin. Nyt tuo matalalento alkaa olla jo sitä luokkaa, että... en tiedä mitä sanoa. Ehkä ei mitään. Taidan kuitenkin mainita asiasta Upolle jossakin välissä. Ei tuota kestä kohta muutkaan.
Juuei, ei nytkään jaksa. Parvekkeen kautta sänkyyn. Jatkan myöhemmin. No niin, taas tuli uinuttua jokunen tunti....
Purrrauuhhhhhhmenta, kaiffat! Joohei, möhkö on vaa goisinu – se leikkii kissii, siis hei. Se goisii ku kissitkii, iha samall tavall eli melkee niinku jatkuvast. On se vähä omituist! Mä oon joutunu jolisee sen hereill jo vaiks kuin monta kertaa, ku se ei nouse oikeesee aikaa tyhjää lodjuu eikä antaa mulle safkaa. Siis epist tommone. Onneks mä tajuun jolista tuala kaukan, ett sen on ihan pakko nousta ku se ei voi heittää mua tyynyll. *tsihih* Nii ni se nousee ja manailee ja duunaa jotai, sitt se muka alkaa lukee ja koht se goisii taas. Ihan ku mä! Eile oli kyll kliffaa ku Poika oli tääl ja mä sain kans heekkui, oviilia ja fisuliiniskaa biitin. Ja sitt sain olla Pojan ja sen kissille sopivan miniläppiksen viakus. Onks se tehty muute iha kisssei varte? Se ois ihan sopivan kokone mull meinaa. Munst se on nii kliffa ku se on lämmin ja huriseeki sillee snadist. Jostai syyst Poika ei taas meinannu mahtuu samaa soffaa mun kaa. Mä kuulemma vaa levisin oudost ja olin pitkä kissi >o< Ett semmost. Ei tääl taaskaa tapahdu hei mitää. Mä meen goisii – vaihteeks. Toi möhkökii varpist tulee sitt viakkuu *huakaus*. Eikä siis kuviikaa, tommone vrii-jutska vaa.
Mutt kliffaa söndaagii kaikill kummiskii!
Vincent, joliseva herätyskello.
Päivän slogan: Tyhjä paikka sohvalla tai sängyssä täyttyy aina kissalla!
Päivän biisi: Cool Cat
Luettua: Mirja Tervo – Huimaavat korot, luksuskenkien vaarallinen viehätys, erinomaisen hauska ja informatiivinen selvitys Oikean Kenkäkaupan toiminnasta, jossa leidi itse oli töissä. Samalla kenkien historiaa sekä niiden käyttäjien tunnusmerkkejä ja muuta mukavaa. Oikein luettavaa – joskin meikäläisen mielestä enemmänkin hupia, koska en voi käyttää em. kenkiä ;D Martti Linna – Kuolleita unelmia, kolmas Sudenmaa-romaani eli dekkari kotomaiseen tapaan eikä ollenkas kehno tämäkään. Pitää mielenkiinnon yllä loppuun asti, vähän tragediaakin mukana, perhesellaista siis. Kohtuuhyvä kotomaiseksi! Michael Connelly – Saalistaja, irtisanomisuhan alaisena oleva toimittaja jahtaa murhaajaa viimeiseksi työkseen. Syyllisenä on jo pidätetty jengiläinen, mutta oikea murhaaja, älykäs, valpas ja sarjamurhaaja vieläpä työskentelee jossakin... Älykäs, lievästi julma, mutta tehokas opus Connellyn tapaa eli minä pidin tästä, vaikka kirjan lopputulos ei tietysti kaunis olekaan. Elina Halttunen – Äidiltä tyttärille, keittokirja ja perhehistoriaa samassa opuksessa. Mukavasti tarinoitu ja reseptitkin ovat ihan kelpoisia, osa helppoja ja edukkaitakin. Toisaalta, pari fibaa on eli rankasti käytetty rahaa ja aikaa joidenkin ruokien tekoon eikä vaihtoehtoja suoraan anneta eli pitäisi olla edistyneempi kokki tätä käyttääkseen. Toiseksi, vuodenaikojen mukaan etenevän kirjan yhden osan reseptit on painettu vaaleankellertävällä! Apuva, ei näy... eli jos oikeasti tätä käyttää keittiössä, vähän ongelmaa löytyisi. Muuten sopii jokaiselle kirjan mukaan kokkaavalle, ainakin kivoja ideoita löytyy ja osan voi korvata muilla aineksilla! Ei paashempi keittokirja, koska pidin myös muusta tekstistä! Susanna Yliluoma – Lööppimurha, iltapäivälehden toimittaja seuraa nuoren tytön tai ehkä jopa muutakin murhaa. Samalla hän ahdistuu työstään ja perhesuhteistaan. Kirjassa onkin lievää pahempaa kritiikkiä iltapäivälehdistä, lööpeistä, tulostavoitteista jne. Erittäin luettavaa, joskin vähän sekavahkoa tekstiä. Suositan – kotomaista dekkaria siitä erilaisesta päästä! Danielle Steel – Uusi aamu, hömppää tuutin täydeltä. Maanjäristys ja sen jälkeistä dharmaa, rhakkautta ja kaikenlaista shoopaa. Miksi kaikilla on rahaa, kaikki ovat kauniita jne. Yksi hömppäkirja rumista, läskeistä yms. olis edes joskus paikallaan? Hömpän parhaille kavereille! Nancy Thayer – Charlotten puutarha, hömppää tämäkin, mutta vähän rauhaisampaa. Suku on pahin eli Nantucketin saarella tapahtuu, isoäiti kertoo yllätyksen ja Charlottekin järjestää jotakin, samoin muut suvun omalaatuiset jäsenet. Parempaa hömppää, käy yökirjaksi, edelleen vain hömpän kavereille!
JIHHAA – EI KENKIÄ TÄNÄÄNKÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti