Hui, pitkän ja tylsän perjantain jälkeen lauvantai oli myös yllättävän pitkä. Ainakin kun nukuin äärivähän. Tämän korjasin sitten viime yönä eli otin luvattomia mömmöjä (juu, jäi pari unetusmömelöä salaa omisarvikselta itselle) ja uinuin kuni se pieni possu ainakin 6 h. Ja sehän on paljon jo. Nyt vain kutittaa, on ihottumaa yläselässä ja olkapäillä -> antilooppi? Prle sentään, lopetan ne tänään! Kutittaa nimittäin ihan koko ajan. Ei tämä ole tyypillinen reaktio enkä ole reagoinut mihinkään antilooppiin ikinä (paitsi iv:nä). Mutta ei se muukaan voi olla, mitään ei ole ympäristössä tai ruuassa muutettu, joten...
Eilen armas Belgarion saapui valkealla rats... siis HSL:n bussilla supinopeasti soitettuani aamuherätyksen. Tein lyhyen kauppapuutelistan, tärkeimpänä kunnon kukkamultaa riittävästi. Ja niinhän siinä sitten kävi, että 20 l kunnollista, hyvää multaa joutui antamaan kaikkensa viitakon kukille. Belga raahasi yrtin kerrallaan kylppäriin, minä vaihdoin pintamullat tai kokonaan mullat sekä suihkutin samalla kasvihuonefiilistä eli pölyt pois. Oikein hyvä! Hiton rankka homma se muuten oli. Oikeasti. Paljon kukkia, huono asento, lisäksi piti välttää mullan jäämistä laattialle. Mutta nyt se on tehty. Ainoastaan kolme roikkukasvia jäi vaihtamatta ja ne vaihdetaan uusiksi vasta keväämmällä eli pätkäistään poikki kokonansa ja kasvatetaan uusiksi. Kiitosta jälleen eli ilman Belgarionia tämä ja moni muukin asia olisi jäänyt tekemättä tai venähtänyt jonnekin paljon pidemmälle.
Sitten köyhän ruokatarjoomuksiin eli alkupaloiksi savulohipasteijoita, pääruuaksi oikeaa kalaseljankaa kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Oli muuten äärihyvää, Hörhö ei ollut aikaisemmin syönyt ja kehui rankasti. Kun soppaa vielä jäikin, hän myöhemmin suorastaan pyysi, voisiko saada syödä loput iltapalana. Myöntelin ja söin itse näkkäriä. Onhan se tarjottava, jos kerran maistuu. Tänään vuorossa tofuwokkia ja riisiä, tofun laitoin jo eilen marinoitumaan. Hieman yrttipitoisempi maustesotku tällä kertaa, koska Hörhö syö täällä tänäänkin. Hän ei vielä (huom!) ole tottunut kovin tuliseen ruokaan. Ja jos ihmettelette, miksi Hörhö on edelleenkin täällä, hän leikkii olevansa päästäislomalla. Asumiskaverit kun viettävät sellaisia turnajaisia, että huuto kuuluu melkein meille asti. Lisäksi joku oli särkenyt Hörhön huoneen oven lukon, joten nyt sinne voi huoleti kävellä sisään ja viedä kaiken. Mitään vietävää ei ole, mutta... Ilmeisesti pitää odottaa seuraavaan arkipäivään, että talon virallinen valvoja pystyy vaihtamaan ja / tai korjaamaan lukon. Siis jos maksaa kuitenkin ihan itsekin asunnostaan jotakin, pitää voida vaatia myös tiettyä määrää yksityisyyttä. *selittelee*
Mutta sujuuhan se näinkin. Hörhö katselee välillä nettikuvalaatikkoa ja goisii klaffisoffalla. Minä puolestani vietän normieloa eli luen ja kirjoittelen. Sain jopa eilen aikaiseksikin jotakin, wau. Välillä yritin opettaa häntä käyttämään tätä läppäriä *huokaus*. Olemme päässeet siihen asti, että hän osaa vaihtaa kuvalaatikkopuolen kanavia ja sulkea koneen... Eli muuten normilauvantai. Ja todellakin päätin nukkua kunnolla ja riivin ylimääräiset salamömelöt, jotka auttoivat todella mainiosti. On se yhtä kushelvettiä, jos ei niitä nyt sitten voi käyttää. Just joo! Se ihminen haluaa todellakin tuhota jopa olemattoman unielämäni. Muutoin tänään vuorossa vaihteeksi siivousta ja myös kylppärin siivous kukkien käsittelyn jälkeen eli kokonaisvaltainen suihkutus ja laattian pesu, käks.
No, nyt on juotu yhdet aamukaffet – josko kuuntelemaan lumen sulamista!
Purrrrrrrrrrve, kaiffat ja kliffaa päästäist vaa kaikill. Meill ku ei sitä viätetä, mutt mä tiän, ett jotkut viättää ja saa heekkui *kade*. Eikä, oon mäki saanu heekkui, fisuliinii ja kanaa ja kaikkee. Ain o paljo paremmat safkat, ku tääll on joku viaras käymäs. Nyt eile kävi Poikakii, mmm. Ja toi Miäs on ollu tääll pari päivää niinku. Mä käyn välill goisiis senkii kaas, ku se on nii kilti. Antaa mun tekee kaikkee ja sitt sanoo mamill, ett mitä se huutaa mull, kiltill kisuliinill. Ett semmosest mä oikeest tykkään! Vahinkos kyll eile kävin senki nilkkaa kii, ku sen jalat oli sillee uhkaavast. Mutt ei sitä sattunu yhtää, ei tullu ees reikei, ku sill oli varkut jalass. Mamill ku ei oo, sill tulee aina kunnoll blodee ja hirveet skraadut. Ei mull mitää erikoist oo nytkää. Päivisin me käydää tsiigaas ja kuuntelees fogeleit partsill, mutt ei siäl viäläkää voi pidempää aikaa olla. Liika galsa ja liika kosteet, ei käy kunnon kissill meinate. Ett myähemmi sitt vaa. Ja eikä oo must fotoo taaskaa, toi en oo mä, enkä oo!
Kliffoi vapait viäl kaikill!
Vincent, petturi - myy itsensä herkkupaloista.
Päivän slogan: Kaiken maailman köyhälistö, yhtykäämme! Meillä ei ole muuta menetettävää kuin runsaat tulevat eläkkeemme...
Päivän biisi: With A Little Help From My Friends
Luettua: Lisa Genova - Edelleen Alice, pätevä opus varhaiseen Alzheimeriin sairastuvasta leidistä ja hänen tunnoistaan. Oikeastaan karmivaa luettavaa, suosittelen kaikille! Jyrki Pellinen – Huomenta, Marko. Jahas, tuota, tästä en oikein saanut otetta, oli vissiin vähän liian fiiniä tällä kertaa meikäläiselle eikä purrut oikein mitenkään. Kajsa Ingermarsson – Vettä vain, hömppäkirja kirjailijasta, joka kirjoittaa historiallisen dekkarisarjansa viimeistä kirjaa. Dhraamaa, rhakkautta, rhikkautta jne. Eipä oikein jaksanut maistua tämäkään, yökirjana menettelee. Liian sekava, sotkuinen ja... niin... liian hömppämäinen. Kyyhkysrutto ja muita amerikkalaisia novelleja – suomentanut Anni Sumari. Tykkäsin, aika paljonkin. Tutummiltakin kirjoittajilta ennen suomentamattomia novelleja, oikein hyvä kokonaisuus. Suositan! Carol Shields – Kaiken keskellä Mary Swann. Älykäs, hauska ja ironinen kuvaus kirjamaailmasta, jossa oppimattoman maalaisnaisen runoja käsitellään mm. symposiumissa ,D Kannattaa lukea ehdottomasti, jos pitää pienestä svinduiluista oppineisuuden ja kirjallisuudentutkimuksen pohjalta. Suosittelee! Osmo Juokslahti – Olof Palme ja pimeät huoneet. Toki kotomaisenkin vaihtoehdon piti tulla *huoh*, mutta tässä on kyllä varsin erilainen motiivi ja tekijäkin löytyy. Että siinä mielessä ok, dekkarina sinänsä ei kauhean kummoinen. Palme-mysteeristä pitäville! Sophie Kinsella – Kevytkenkäinen kummitus, kummitushömppää ja välillä ihan hauskaa sellaista. Harmitonta luettavaa, ei kauheasti pure, mutta sopii yölukemiseksi nippa-nappa. Pari oman hyllyn tuotosta jää välistä pois, koska on arvosteltu täällä jo aiemmin. Tulivat nyt vain uudelleen luentaan erään teeman vuoksi ;D
PÄÄSTÄISENÄ PITÄÄ PUUHASTELLA?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti