Menipäs eilinen kerrankin oikeasti levon kannalta. En tehnyt yhtään mitään; luin, makoilin, vaihdoin makaamispaikkaa ja kirjaa, laitoin kunnon lounaan ja päikkäröin vähän väliä. Mmmm. Mukavaa! Enkä ottanut ressiä siivoamisesta, vaikka huusholli on melkoisen rumassa kunnossa. Päätin, että antaa olla. Ei jaksa, niin sitten ei jaksa!
Belgarion kävi kaupoilla listan mukaan. Hmph – Malmilla oli kaupoista hamstrattu osa tavaroista kokonaan, joten sain osin ei-oota. Ei haita, ei ollut mitään tärkeää. Ihmetytti kyllä vähän, että yksi lakkopäivä voi olla joillekin niin ihmeellisen tärkeä (ja törkeä). Met söimme thai-tai-kalaa sekä jäätelöä ja kaffetta. Nyt SE jäätelö loppui. On lupa ostaa toista ensi viikolla. Belga jo arvioi, että olen maanantai-aamuna klo 10 tienoolla Serkkujen ovella jonottamassa jätskialtaalle. No, ei sentään. Meillä on kummallakin vain sellainen hassu vika, että jos jäätelöä on, se on syötävä pois! Siksi en kovin usein osta sitä jemmaan. Muu pysyy kyllä jömmassa hyvinkin pitkään, mm. suklaat ja alkopitoiset tuotteet. Mutta jostakin syystä ei jäätelö ,D Ruoka siis oli hyvää, tosi tulista ja fisuakin oli riittävästi, samoin kookosmaitoa ja limettä. Herkkuahan se, välillä, sekä helppoa ja nopeaa tehdä.
Muutoin Belgarionilla ei erikoista. Viimeiset tentit ovat Vapun jälkeen. Sitten alkaa kesäkausi ja hän on katsonut jo kesä-Lipaston ohjelmasta kurssit valmiiksi. Joten opiskelun merkeissä menee tämäkin kesä. Mies aikoo valmistua ilmeisen nopeasti. Tosin mukana on ainakin yksi kurssi, joka tähtää enemmän oman itsensä ja ohjelmien markkinointiin eikä liene pakollinen, mutta varmasti tarpeellinen näinä aikoina! Lisäksi hän alkoi jo puhua siitä, että kun tuossa asunnossa saa asua periaatteessa vain pari vuotta (no, lisävuosia saa, jos hakee), että pitäisi sitten keksiä jotakin... Melko ajattelevainen lapsi minulla. No, hän tietää nämä normaalit tahot, mistä hakea vuokra-asuntoa tai asumisoikeusasuntoa. Kunhan nyt valmistuu ja / tai saa työpaikan. Katsoo sitten lisää, turha se on tässä vaiheessa itseään stressata. Tunnistan kyllä nyt hänessä omat stressini ja ongelmat asuntojen kanssa. Toivottavasti hän ei ikinä joudu sellaiseen rumbaan ja muuttoihin muuttojen jälkeen. Tosin nuorempana sitä ihmeesti jaksaa eikä asuinpaikallakaan ole ihan niin väliä. Keskittyisi nyt vaan opiskeluihinsa, niin hän näyttää kyllä tekevänkin. Eilenkin mukana kulki miniläppäri ja ruuan laittamisen sekä jorinan välillä hän teki etukäteen ensi viikon laskariharjoituksia...
Minä tässä stressaan taas ensi viikon töitä. Mietin, miten kauan sitä jaksaa, ennenkuin fyysisesti on täysi kykenemätön töihin. Se ei ole kuulkaas kovin kaukana, kun koivet ja selkä sanovat sopimuksensa irti. Sen verran on tahkottu hommia viime viikkoina. Siksi lepuuttelen tänäänkin niin paljon kuin mahdollista. Yritän myös olla ajattelematta Varastoa. Ehkä siivoan tänään... Evästä on kuitenkin pakko laittaa. Samoin pakkoruisku on edessä, käks. Ja jotakin vaatettakin pitäisi taas katsastaa yllensä.
Paljon muutakin pitäisi tehdä; kotihommia, jokunen kirjoitus on rästissä ja muuta. Ei nyt vaan oikein innosta. Vieläkin väsyttää. Luulen, että se flunssa jotenkin vei meikäläiseltä puhdin aika pahasti pois. Unohdin ostaa teollisia lisävitamiineja. Se on nyt vaan riivittävä limeä ja loput vatut vaikka pakkasesta pois kuleksimasta. Vihanneksiahan tietysti on runsaasti, eiköhän se tästä. Olen vain tottunut piristelemään itseäni myös ylimääräisillä vitamiineilla – ei siitä ainakaan haittaa voi olla? Vai?
Kun joku vain keksisi, miten nuo hemmetin kivut saisi helpottumaan. Tilanne vain pahenee, kun puskee töitä täpöllä ja juoksentelee ympäriinsä Varastolla. Hetkeksikään ei oikein pääse työaikana lepuuttamaan kunnolla, jokainen askel viiltää, vihloo ja runnoo. Välillä tekisi mieli kiljua ääneen, tosin myös kiljua *kehno vitsi*.
Odotettavissa tälle viikolle: runsaasti töitä, jonkun verran kirjapostia ja yksi odotettu muu paketti (mikäli ulkomaanposti toimii nopeasti). Luettavaa ja kirjoitettavaakin olisi. Väsymystä ja särkyjä, kiukuttelua, väninää ja ärinää. Eli täysin normaalia Welhottarena olemista nykyisin.
EI KENKIÄ TÄNÄÄNKÄÄN...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti