Ei helvata – Varastolla on tultu kahjoiksi! Töitä tehdään kuni hyvin pienet eläimet, jokainen... tai ainakin melkein. Ainakin minä ja muut rottikset, myös osa tasapääporukkaa. Terävä pää ei ole niin tuottelias kuitenkaan *phuuh*. Ei kohta enää koipiset kestä tuota ravausta käytävillä ees-taas hakemassa sitä ja viemässä tätä. Eilen olin jo puolilta päivin melkein kävelykyvytön, ähh. Miten minä oikein jaksan nämä viikot ennen lomaa? Omisarvikselle EN mene, en tod! Kipeä ja väsynyt Polka-ressu, shääli, shääli *odottaa taputuksia päähän*.
Vastineeksi kärsimyksistä minua on lähestytty postiluukun kautta oikein mukavasti. The Verottaja lähetti kohtuullisen reilun viestin, että palautusta tulee. Niin olin laskenutkin, tosin saan vähän enemmän kuin itse arvioin. Eli ihan kiva, voipi ostaa vaikka toisen sängyn *ärts* tai tuhluuttaa johonkin muuhun järkevään sitten myöhemmin. Älkää vaan luulko, ettei sillekin rahalle olisi nimittäin käyttöä, sekä minulla että Belgarionilla.
Posti myös luovutti meikäläiselle ison nipun sarjakuvia (ziitosta!), erittäin mielenkiintoisan valikoiman vieläpä. Samalla käynnillä sain pari isoa kirjaa, joista myöhemmin myös. Eli kaikki tulee kyllä aikanaan tietoonne, olkaa huoleti. Huvitti vaan, kun kotoon palattua oli taas Kirjavälityksen lappu odottamassa... Ja tiedän, että lisää on tulossa. Ei sitä joka päivä kuitenkaan kehtaa poiketa työmatkalla postissakaan, ehkä kerran viikossa sitten vaan. Se on tämä kevätbuumi, kirjakevät siis. Oikein mukavaa, mutta kun on kirjastossakin pinohko varauksia *nolostelee*. En minä mitään ala perumaan, mutta ehkä ne voivat olla lainassa tällä kertaa kauemmin kuin vajaan viikon ;D
Muuten ei enempiä! Varastolla Herra, Joka Ei Edes Tervehdi, on alkanut todella vettuilla minulle. Pyysin Upoa ilmoamaan julkisesti, että kaikki toimittaisivat asiakirjojensa liitteet (siis omatekemänsä) myös sähköisesti joko osaston julkiseen kansioon tai minulle vaikka meilin liitteenä. Tämä herra on nimittäin ainoa, joka uskollisesti ei koskaan ole toimittanut kuin paperiversion – joka on sitten kirjoitettu uudestaan, koska on ollut pakko. No, nyt hän keksi sitten toimittaa liitteet sellaisessa muodossa, josta ilmeisesti arveli, että minä en ymmärrä mitään *ehheeheh*. Väärin luuli, tod. väärin! Käkätin vahingoniloisena ja kopioin väärällä (siis ei talossa käytetyllä) ohjelmalla tehdyt tekstit oikeaan ohjelmaan huolettoman kepoisasti ,D Kiusa se on pienikin kiusa, en maininnut asiasta yhtään mitään. Aapailkoon nyt ihan itse seuraavaa kivaa kämmiä. Niin minäkin teen! *räyh* Ihmettelen vaan hänen motiivejaan. Haluaa olla ilmeisen tietävä ja pätevä, lahjakas jne. Lukihäröinen tumpelo se mies on, uskokaa pois. Olisi paljon mukavampaa, jos hän sanoisi sen suoraan eikä kyykyttäisi turhaan muita asian takia.
Mietin tässä juuri, pitäisikö jo tänään kaupoille vai menisikö huomenna kirjastoon, postiin ja atteekkiin. Olisi hyvää aikaa kerrankin käydä niissä kaikissa, jos kaupan tätit ovat kerta lakossa. Sitten voisi lauvantaina käydä ruokaostoksilla heti aamusta, niin, tai lähettää Belgarionin matkaan. Yksi luppoilta tekisi kyllä ihan hyvää. Jospa vain tänään lepuuttaisi ja lueskelisi. Jep – niin minä taidankin tehdä. Että jaksaisi vielä yhden päivän. Minä olen sen arvoinen, nih kerta!
Nyt tämä menisi keittelemään taas kaffetta, tahtoo...
Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Hei, mä en joka päivä enää skrivaa, ku ei mamikaa aina jaksa. Tai sitt se vaa vänisee jotai. Mull ei oo mitää vänisemist oikeestaa. Eilenkii sain donarii, ku toi teki jotai donarijudekaa. Jäi mulle meinaa iso annos, nii iso, ett ku sain sen syätyy, meniki heti taju ja tipahdin kunnoll goisii! Mami sano, ett mä kuarsin taas ja pihisinkii muka, höh. Kai sitä kunnon kolli vähä voi kuarsiikki, ku on kert safkannu hyvi ja vetäny snadit hepulit. Nii ja ulkoillukkii partsill, käytii meinaa mamin kaa siäl istuskelemas ja kattelemas fogeleit, koiruleit ja ihmispentui. Ja sitt mä tosissaa goisin, ei mitää aavistust mistää, mitä toi teki. Vissii jotai, en tiijä. Me ollaa oltu iha rauhass tääll, kukaa ei oo häirinny. Paitti noi naapurit välill kaatelee jotai, ku kolisee (toim.huom. jatkuvat pippalot...). Siihe mä joskus herään ja vähä pelästynkii. Mamikii herää, se ei tee muut ku menee röökill vaa ja sitt tulee takas sänkyy. Ett aika tapahtumaköyhää meill on, ei haita. Fotoikaa toi oo ottanu ku tollase kehno, miss mä vaihteeks taas oon melkee hereill, hmph. Vähä reipastusta nyt, mamiska!
Kliffaa torjantait kaikill!
Vincent, kuorsaava ruokaihmeimuri >o<
Päivän slogan: Tunne itsesi ihmisenä! Tuota, minä tunnen itseni enemmänkin eläimenä...
Päivän biisi: Vanilla Twilight
Luettua: Janne Salmi – Kun 50-luku tuli takaisin, Nuorison 50-lukuvillitys 1978 – 1981. Aika suppea esitys, siis ajallisesti, mutta paljon kaveri on saanut aiheesta irti. Melkoisen mielenkiintoista luettavaa ajan itse hyvinkin (?) muistavalle. Tässä käydään huolekkaasti läpi pukeutumista, musiikkimakua, bändejä erityisesti, tapoja, oikeastaan kaikkea aiheeseen liittyvää. Ja mikäli oikein ymmärsin, herra itse oli mukana. Suositellaan kaikille, ainakin kursorisesti luettavaksi. Vaikkapa sillä mielellä, miten mainosmaailma saa nuoret käyttäytymään tietyllä tavalla, josta myös puhutaan. Ei paashempi opus sinänsä... melko varovasti käsitelty kyllä tiettyjä aiheita ja tapahtumia, huomaa tämä. Doris Lessing – Ihon alla, Omaelämäkerran ensimmäinen osa 1919 – 1949. Lopultakin sain tämän luettavakseni. Tulossa on kohta myös toinen osa, joka ilmestyi vastikää. Tämä on aivan hemmetin hyvä opus, sekä elämänkerraksi että kerronnaksi! Welhotar piti kovasti ja suosittaa kaikille. Lukekaa linksusta lisää eli ei sen kummempia selityksiä – tämä nyt vaan on kertakaikkiaan hyvä ja minä haluan tämän hyllyyni!
KISSIKENKILLÄ RAAHUSTETAAN VARO-VARO-VASTI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti