Lyhyt postaus, paras postaus – eikö? Lukijakunta vain vähenee, kun jutut huononevat ja kopieeraan jatkuvasti itseäni. Ei voi mitään! Sellaista tämä nyt vaan on. En minä jaksa olla kiinnostava ja innostava, perehtyä ajankohtaisiin asioihin ja kommentoida niitä päivittäin. En myöskään tehdä multilahajakasta runo-kuva-novelli-postausta kirja-arvosteluineen joka päivä. Kun ei vaan pysty! Että repikää siitä, oi lukijat (se kutistuva joukko siellä).
Onneksi siis on pitkään odotettu perjantai. Eilinen meni edelleen Varastolla töitä huiskiessa, iltapäivällä oli muilla miitti. Rottikset hoitivat normihommiaan eli kiirettä riitti, ziitosta vaan. Ja sitä samaa on tiedossa tänäänkin, ei mitään rotia enää millään, kele.
Krätyakalla oli muuten hieno postaus fibrofuckingmyalgiasta, kannattaa lukea täältä! Minä olen ah-niin-samaa-mieltä kuin olla ja voi, kommentoinkin jo, joten ei tässä enää sen kummempaa. Se vain, että todellakin toivoisi jonkun ”liiku vaan, kyllä se siitä” –tyypin tajuavan oikeasti, mistä on kyse eli kokeilevan itse tällaista elämää nyt alkuunsa vaikka viikon-pari. Mielellään vaikka kuukauden. Sinä aikana oppisi varmaan aika paljon mm. elämän järjestämisestä tietyllä tavalla, lepuutuksesta jne. Tätä kun ihmiset eivät tunnu tajuavan. Tottakai, jokaisella fibro on omanlaisensa, mutta pahimmillaan se todella rajoittaa kaikkia toimintoja. Ainakin minä joudun miettimään menemiseni ja tekemiseni hyvinkin tarkkaan. Eli mitä seuraa, kun tänään menen kirjastoon ja postiin sekä apteekkiin? Mitä kautta kuljen ja kuinka paljon kävelen? Pystyisinkö vielä käymään kirpparilla, jos aikaa riittää? Lopputulos on kuitenkin tiedossa: todella veemäinen ja kipeä ilta ja erittäin jäykkä ja kipuisa aamu huomiseksi...
Eli tänään normiasiointia mahdollisimman kepoisasti. Niin paljon luettavaa kuin mahdollista sekä lääkitystä on myös haettava. Muuta sitten jaksujen mukaan. Huomenna ehkä kaupparetki heti aamusta, kun normi-ihmiset eivät ole vielä edes hereillä (ja minä olen valvonut jo 6 h).
Poikkesin vaihteeksi *köh* toisen kerran tällä viikolla Serkuissa. Teki mieli täysjyväleipää... ja sitten, tuota, jäätelökausihan on alkamassa joten tällaisiakin löytyi sieltä, njammm. Ostin siis omppupiirakka-toffee –sekoitusta, kun se väkisin oli tyrkyllä kätevästi. Kyllä vain siellä edelleen jäätelö on erinomaisen makoisaa, sano. Siis lusikallisen maistoin, ettei vain olisi mennyt pilalle kuljetuksen aikana ,D Suosittelen lämpimästi! Ensi kerralla lähtee mukaan kirsikka, tietty. Mutta kun tuli jo ostettua kirsikkakohuked ja kirsikkanektaria, ei liikaa kerralla. Voi tulla kirsikan yliannostus ja se onkin kai pahempi juttu sitten.
Eli – Welhottarelassa ei sen erikoisempaa. Eilisen illan vain lueskelin, kävin pakkoruiskussa ja lötkötin. Koivet olivat äärikipeät, lonkkaa vihloi rankasti eikä olkapääkään tykännyt olostaan. Jostain kehitin vielä lievän päänsäryn iltapäivästä lähtien. Jäks – ei siis kivamukavaa ollenkaan. Nakertelin sitä sun tätä, en edes kunnon ruokaa ja sitä jädelöä vähäsen. Oli vähän paha olokin. Vali-vali-vali, mutta kun se nyt vaan on tämmöistä, tämä elämä näköjään. Aina jotakin hemmetin kremppaa jossakin ja yleensä vielä yhtä aikaa! *inhoa, vihaa, raivoa, itsesääliä*
TÄÄ LÄHTIS KIRJAKASSEINEEN JA KISSIKENKINEEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti