On se, on totta, on – Varastolla on rauhallisempaa kuin aikoihin! Joka johtaa taas siihen, että ei ole aivan niin supiväsy kuin tavallisesti. Siis nukuttaa kyllä, mutta se on normaalia. Siis hiukkasen pirtsakampi kuitenkin ja ainakin juuri nyt. Ei tätä kuulkaas kauan kestä, ehkä pari tuntia ja syynä on varmasti alle nautitut kaffet, mömelöt ja vitamiinipläjäys ;D
Josta muuten tulikin mieleen, voisiko sitä olla addiktoitunut monivitamiineihin? Täh? Kertokaa, oi kanssaihmiset. Nimittäin kun vitskut olivat loppu jokusen päivän, minulla oli ihan outo olo =O Siis tämä EI ole kuvittelua enkä tuolloin yhdistänyt sitä mitenkään vitskuihin. Mutta kun sain niitä pötköllisen, oli heti pakko kulautella lasillinen menemään kuni holisti ainakin ja ahhh – sen jälkeen on taas ollut pikkisen parempi olo. Tämä on hyvin ihmeissään, oliko tuolloin vain stressitaso muutoin korkealla ja oireet johtuivat siitä vai voiko todellakin älytön vitamiinipläjäys kasvissyönnin lisäksi todella vaikuttaa jotenkin? Ei jummarra, ei sitten yhtään.
No, tänään ainakin tiedän olevani illalla aivan superväsy ja poikki. Kirjastossa on reilut toistakymmentä opusta odottamassa hakijaa. Jep ja kiva, Itte Minä saan ne sieltä kantaakin. Sitten vihannestsioskilta vähän apetta, Rismasta ainakin kissinruokaa ja jotakin pientä sekä Liiteristäkin olisi haettavaa. Eijjumankauta, nyt alkaa taas v*tuttaa! Kolme kassillista tulee taas oudosti täyteen. On sitä pakko varautua kuitenkin siihen, että ainakin Belgarion tulee syömään... ja kai sitä itsekin täytyy sentään jotakin syödä. Vaikkei viettäisikään mitään ns. juhlia. Argh, raivostuttaa. Ei voi mitään – pakko kestää. Kyllähän minä siihen pystyn, mutta helkkarin koville se ottaa ja huomenna minä vasta kipeä olenkin. Onneksi on se päivätauko eli hampilekuri ja iltapäivällä talon sima- & munkkikekkerit (ei, en minä aio mennä niihin, mutta muut menevät ,D). Phuuh – huokaan varmuuden vuoksi jo etukäteen, jos en jaksa huomenna enää edes huokailla.
Kävin eilen Serkuissa ja täydensin juusto-, kohuke-, nektari- ym. varastoja sekä ostin muutaman reilun kaalipiirakan jömmaan. No juu, jömmasuklaata tietty, myös vieraita *köh* varten, keksejä ja semmoista pientä tarttui mukaan. Mutta vain ehdottoman tarpeelliset ja harkitut appeet sieltäkin (uskokaa, jos haluatte). Olisihan sielläkin ollut taas kaikkea kivaa ja uutta tarjolla, esim. vattu-minttumehua, semmoista sekomehua eli lantattavaa siis, vanhanaikaista oikein. Teki mieli kokeilla, mutta ehkä joku toinen kerta. Ja uusia kohukkeita oli taas, siis uusia makuja, njam. Ostin mustikkakohukkeita vaihteeksi, koska ne nyt vaan ovat niin hyviä – niissä on ihan oikeaa mustikkaa eikä mitään esansseja nimittäin. Äh, tulee nälkä...
Valittaisin edelleen vain siitä, että lonkka on tosi häijynä välillä. Vihloo ja särkee, mikään lääkitys ei siihen auta. Ei asentojen vaihto. Vain lepo tietyssä asennossa on hyvä, sitten kun lähtee liikkeelle, lonkka vihloo ja kohta oikea jalka muuttuu täysin tunnottomaksi. Että kivat vaan sinnekin, prle. Että eihän tässä mitään vikaa ole, ei toki. Tavallista ja luonnollistahan tämä! Kuten älytön niska-hartiaseudun kireys ja särky sekä kaikki muut normivaivat – luntatkaa vanhoista postauksista.
Muutoin ei siis residenssissä tietääkseni mitään erikoista. Ei ainakaan juuri nyt. Saa nähdä, mitä on vastassa sitten illemmalla... Nyt menen kuitenkin ulos odottamaan aamun tuloa =I
Purrrrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Hei – tiätteks, toi möhkö pahoinpiteli mua. Hei, se löi mua! Hakkas oikee, melkee tohjoks, tiätteks?! Iha hirveet, kui tommone saa eres olla vapaana enää. Siis mä en muuta tehny, ku pikkuse kakin kuivaa kakkii päiväpeitoll, ku tulin sen alta enkä mä jaksunu mennä lodjull. Nii ni toi sitt tulee himaa ja heemostuu ja eiku mopist toise herkäll takamuksell. Mä oon viäläkii hurrrjan loukkaantunu! *kissimöks* Toisaalta, sitt sitä alko hävettää iha äldest ja se alko olee tosi kilttin, avas donaripuukin ja mä sain melkee kaikki, sitt pusi mua *yäks* ja hali ja silitti ja paijatti ja kaikkee semmost. Mä olin just paras kissi maailmas, niin mä tiätty oonki. Miätin just, ett jos se tommoseks tulee, nii ni pitää alkaa kakkii useemmi, eiks? Toisaalt, emmä taho moppii enää iha lähell vähää aikaa, kyll se kummiskii tuntu takamuskaavois. Niit kaavoi lentelee muuteskii joka paikass, meinaa. Jäks, tuleekoha must kaavatoine kissi >o< Ei kai... mutt ku toi ei viäläkää anna dörtsi olla auki mein partsill, siäl melkee vois jo goisii puale päivä jälkee ainaskii. Ja iltasi. Mutt möhkö valittaa, ett tulee galsa. Höh, no tota, tarttee sanoo, ett tulee mullekii vähä.... Ootellaa viäl, mä vaan diggaan sitä ulkona olemist ja suulist! Mmmmm ja lämmint. Joo, möhkö ehti ottaa fotonki eilittäi, huijas jollai tavall. Kyll hei siin oon ihan oikeest mä itte!
Kliffaa viikendii ja mitä ihmee juhlii toi sanokii ett on!
Päivän slogan: Älä puhu onnesta tai ilosta – se karkaa välittömästi.
Päivän biisi: All This And More
Luettua: Eija Piekkari – Sivuaskel, seuraa edellisen dekkarin päähenkilön elämää. Murhia maalla, entisellä kotiseudulla, hmm. Tuota, otetta on, mutta ei jaksa oikein kantaa kuitenkaan. Syyllinen on aika ilmeistä jo alussa, jos viitsii vähänkään keskittyä. Ilta- ja yökirjana käypäinen. Helene Tursten – Tulitanssi, jotenkin odotin ehkä enemmän, koska pidän tästä kirjailijasta kovasti paljon. Ei kehno tämäkään, mutta ei aivan yllä parhaiden (tai pahimpien) tarinoiden joukkoon. Avainasemassa tanssi kaikkinensa sekä tuli, eri muodoissa nuoren naisen elämässä ja psyykessä sekä lapsuuden tapahtumien jatkumona. Lukemisen arvoinen dekkari kuitenkin! Jennifer Lee Carrell – Shakespearen salaisuus , leidi seurailee Tavinskikoodin mallia, mutta ei niinkään kehnosti. Suht hyvää aikalaiskuvausta, totta ja tarua sekaisin... kyllä tämä jaksaa pitää mielenkiintoa yllä yhden illan verran. Ammattitaitoa riittää ja aihe on mielenkiintoinen sekä oikeastikin kiistanalainen ja tutkittu. Eli jätä Tavinski väliin ja lue mieluummin tämä, kirjallisuutta ja yleissivistystä tarjolla! Kaarina Davis – Irti oravanpyörästä, sama leidi kirjoitti Rankka kutsumus–opuksen. Nyt siis jatkoa eli hän jättää työnsä ja muuttaa oikeasti maalle, elää oman kasvimaansa tuotteilla jne. Hiukan tässä on sellaista käännynnäisen mentaliteettia, muutoin ihan luettavaa tavaraa. Vinksujakin joillekin, ehkä... Kyllä sitä minäkin, jos olisi a) apuja b) halpa mökki c) pystyisi liikkumaan jne. Että ei tämä kaikille käy =I Lisää linksusta. Janne Salminen – Pientareilla on paljon raatoja, novelleja tavallisista ihmisistä heikkouksineen, kateuksineen ja kaikkine paheineen. Outoja tapahtumiakin vilahtelee... Melkoisen hyvä näyttö, minusta ja suositan. Nopea- ja kohtuullisen helppolukuinen opus vielä. Carita Forsgren – Auringon kehrä, käks. Ja tässä sitten leidi kertoo miten matkattiin ehkäpä tuolloisesta Suomesta faaraoiden Epygtiin, näkijä ja kokija on sentään nainen. No, ei voi sanoa kuin että yritetty on, mutta ei minulle toimi. Ei edes tuo historiallinen puoli, sekin on jotenkin puolivillaisen oloista, sorry nyt vaan. Sinuhe on niiiiiiiiiiin paljon vaikuttavampi, että ei vaan voi olla vertaamatta edes vähäsen. Eli noup, tänks. Sirkka Muuriaisniemi – Autolla eläkkeelle. Päiväkirja automatkasta ees-taas Suomesta Turkkiin, jossa pariskunnalla on ihan kiva kakkosasunto. Rahulia näyttäisi olevan jonkin verran, kehno sisustusmaku sekä kummallinen asenne tiettyjä asioita kohtaan (ilmastonmuutos ei liikuta häntä ja rekkakuskien olisi tehtävä jotain roskille, samalla hän vastustaa kuitenkin yleensä rekoilla kuljettamista =O). Asenne paikallisiin on myös erikoinen, vähintään. Muka-tasavertaisena, mutta kuitenkin pieniä lispahduksia on jatkuvasti. No, jos kiinnostaa, ottakaa selvää. Meikäläisellä reissu- ja odotteluopuksena eikä tod. anna aihetta enempään!
NYT TÄÄ LÄHTIS KISSIKENKINEEN JA KAIKKINE VÄSKYINEEN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti