No niin, senkin armahat lukijani! Nyt alkaa se väninäkeli taas, onhan JO keskiviikko. Eilen olin Lopen Uupunut, melkein varhaisperuna, sanoisin. Täysin vetämättömissä ja poikki. Lonkkaa juilii ja särkee jatkuvasti, herään öisin pieneenkin liikkeeseen. Pakko nousta tai ainakin kääntyä kunnolla. Joka yö myös joko käsistä tai jaloista jokin puutuu tai saa krampin – sama juttu. Että onkin taas hankaavaa kaikki tämä. Fyi fan.
Toisaalta, ei nyt niin leppoisaa, mutta ei aivan hullua kiirustakaan Varastolla. Porukkaa on lomalla sen verran, että kaikkia hommia ei voida hoitaa eteenpäin. Hyvä – erittäin hyvä! Tämä tykkää täpöllä. Eilen ehdin jopa lukea lehtiä ja lokeja työaikana. En edes muista, milloin viimeksi on ollut reilusti luppoaikaa. Tai no reilusti, mutta vähän kuitenkin. Ei silti minkäänlaista velttoilua, kyllä töitä oli, mutta inhimillisessä mittakaavassa.
Tänään pitäisi ehkä hakea postista kirja... tai sitten jätän sen perstaiksi. Niin minä taidan tehdäkin, koska odotan paria muutakin lähetystä ja huomiseksi olen luvannut itselleni kirja- ja kaupparoudauksen. Jep – jääköön siis. En minä tänään jaksa mihinkään. Jos ruiskuun ja laittelisi loppuviikon eväksen, ööö... tuota, sopisikohan kalapata? Siis thai-tai-kalaa melko kuivana versiona. Mielellään en kuljettele eväksenä keittoja, vaikka eväskipon pitäisi (siis pitäisi!) olla hyvin kiinni. Kerran kansi lenahti jostakin syystä pikkuisen auki ilmeisesti taksokuskin kurvaillessa ja vaikka kippo on muovipussissa ja usein kahdessakin, silti soppaa löytyi marikassin pohjalta, argh. En minä muuten, mutta kun kirjojakin on aina mukana ainakin yksi. Ei ole kiva, jos kirjaston kirja haisee pilaantuneelle fisulle ja näyttää oudon kupruiselta!
Vinskin kanssa olemme taas kuni pärshe & paidanhelma... Sopu sikaa antaa, tosin Vinskille kana-maksapaloja geleessä. Ja kissikarkkia. Eli ei mitään sen kummempaa, kova oli taas jolina, kun tulin kotiin. Parvekkeelle, laatikolle, muonaa, karkkia, uudestaan ulos... minä vain auoin ovia ja kannoin herraskissalle muonaa eteen ja rapisuttelin karkkia noudettavaksi. Mitäpäs minä muuta, palvelijatar ja kehno sellainenkin vielä.
Ei, ei edelleenkään mitään suunnitelmia Työn päiväksi – ei töitä, lepuutusta ja ruokaa tod.näk. Juomat kumotaan sitten arkipäivinä, kuten ammattilaisilla on tapana. Ai niin, pakko käydä Serkuissa tänään. On leipäpäivä ja muutakin tarvista olisi. Hitsi, kaksi viikkoa ilman Serkkuja! Pitäisikö käydä ns. työasioissa tunnin verran jonakin päivänä siellä päin ja vaikka kirjastossa samalla ,D Ja loman aikana on ihan pakko käväistä tietty Vii Voanissa sekä Itiksessä (Ruohonjuuri, Yrjö sekä Punnaa ja Säästä ovat siellä lyhyellä kantamalla). Tuohonhan minä saan kulutettua loman ensimmäisen päivän, kun käyn kuitenkin siellä syytä höitämässä, paluumatkalla vain Hakiksen ja Itiksen kautta. Säästän vähän matkoissakin samalla, jep, jep-jep.
Kunhan taas muistaisin tämän kaiken, kun suunnittelen taksotilauksia ja aikoja jne. Kele, että se joskus onkin hankaavaa miettiä, kuinka kauan saa aikaansa kulumaan missäkin ja jaksaako käydä joka paikassa. Siis ihan oikeasti, koivet tekevät jossain vaiheessa lakon ja se on aika puistattavaa – silloin tarvittaisiin oikeasti taluttajaa ja apuja! Te ette sitä ole nähneet, mutta uskokaa pois. Welhotar jähmettyy suolapatsaaksi eikä enää pääse kunnolla eteenpäin!
Nyt ehkä vielä pääsee, joten kaffelle ja parvekkeelle, mars-mars!
VIELÄ TÄÄ OTTAIS KISSIKENKÄNSÄ, KISSIVÄSKYNSÄ JA MARIKASSINSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti