Ei tahdo! Ei tahdo lähteä röihin. Ei tahdo, mutta on pakko, prle. Mieluusti tässä vähän aikaa kirjoittelisin, joisin kaffet, riipisin mömmöt kitusiin ja menisin uudelleen petiin pariksi tunniksi. Mutta kun ei niin ei. Voihan vee, milloin sitä saisi toteuttaa itseään oikealla tavalla? Periaatteessa työnteossa sinänsä ei ole vikaa eikä Varastossakaan – mutta se kiire ja aikataulut sekä jokapäiväinen raahautuminen tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan alkaa riipiä ja pahasti. Viikonloput menevät melkein nukkuen ja kotihommia tehden. Tämä viikonloppu enimmäkseen nukkuen, kerrankin. Univelkoja tuntuu olevan kovasti paljon.
No, tämä viikko vielä ja sitten pari viikkoa lomaa. Jospa kiinnittäisi ajatuksensa siihen. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että minulla teetetään hemmetisti ylimääräistä hommaa. Okei, lomittaja on, kyllä. Mutta kun, kukaan osastolta ei oikein halua asioida tämän leidin kanssa. Palvelu on ärtyisää, hidasta ja huolimatonta, minä joudun sitten myöhemmin korjaamaan ja tekemään uusiksi lähes kaiken. Eli tiedän tästä viikosta tulevan rankan.
Varasin myös itselleni roudauskeikan poikkeuksellisesti torstaiksi, koska Vapun aattona en aio mennä kaupoille enkä kirjastoon häiriköimään. Inhoan ihmisjoukkoja, varsinkin sellaisia, jotka luulevat olevansa hauskoja ja pitävänsä kivaa! Minä pidän tuolloin kivaa hampilääkärissä ,D Ilman puudutusta, toki ja ruokatunnilla vieläpä. Oikein pätevästi ajateltu. Toisaalta, lekuri on mukava ja osaa asiansa. En vieläkään ole kehdannut tunnustaa, milloin viimeksi on tehty ns. koko remontti. En kyllä taida kehdata kertoa täälläkään... Toki olen käynyt pari kertaa paikkauttamassa hätätilahampaan, mutta se muu osasto. Juu, annetaan olla tälläkin kertaa. Eikä minun kuononi tilanne varmaan ketään kiinnostakaan, eihän? *toivoo kovasti*
Niin, vielä Vapusta; en aio tehdä mitään. Ei myöskään Belgarion, ainakaan tässä vaiheessa. Lupasin vängertää jonkinlaisen kivemman lounaan, jos häntä kiinnostaa. Ja perhana vieköön, unohdin antaa hänelle pari tekstiiliä mukaan seinälle! Argh, toimikoon tämä muistilistana ensi viikonlopuksi – silitä ja anna Belgarionille siis ne tekstiilit, möhkö =I
Muutenkaan Belgarionin sisustuspuuhat eivät ole edistyneet sen kummemmin. Aika ja kuljetus ovat aina ongelma, ei niinkään raha (vaikka sitä vähän onkin!). Kun kenelläkään ei ole sitä autoa, jolla kuskaisi taravaa... niin ei vain ole. Hän nyt odottelee, josko joku muuttaisi pois kevät-kesän aikana ja jättäisi jotakin kierrätystilaan *peukuttaa*, toivottavasti. Minä kyllä mielelläni avittaisin, mutta en ole hirveästi ollut tunkemassa mukaan. Koska hän ilmiselvästi haluaa Ihan Itte pärjätä ja hoitaa ja hommata, tehköön niin. Vei hän kuitenkin aikaisemmin mukanaan astioita ja keittiötarvikkeita pariinkin otteeseen, myöhemmin kuvia, kortteja, julisteita ym. mukavaa seinille ja keittiöön. Lupasin tarvittaessa toki lisääkin, jos hän vain keksii jotakin haluta. Vähemmän on itsellekin mukavampi, tulee tilaa kaappeihin ja kierrätys on laatuisaa – hyvä ja kiva tavara menee uuteen ja kivaan kotiin! Vähän ankea on poikien keittiö; pöytä on, mutta vain yksi tuoli... ei kannata kutsua siis kavereita ainakaan syömään ,D Mutta kai se siitä, vähitellen ja myöhemmin ehkä sitten.
Mutta nyt kaffetta, mömelöt nassuun ja partsille raittiiseen ilmaan!
JUU, TARTTEE MENNÄ – TAAS KULKEVAT KISSIKENKÄT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti