Tänään on taas sellainen aamu, että ei paljoa irtoa. Pitkänpitkä viikko edessä, täynnä kiirettä, kipua ja särkyä. Juuri kun eilen oli kohtuullisen normaali olo, normaali siis tarkoittaa sitä, että pärjää tavallisella kipulääkemäärällä eikä särje aivan kohtuuttomasti eli ei itketä eikä raivota. Sain jopa aikaiseksi jotakin pientä, johon voi olla jo ihan tyytyväinen tässä tilassa ja tilanteessa.
Residenssi on jotakuinkin raivattu. Pyykkiä pesty. Ruiskussa käyty. Viitakkoa hoideltu. Kissaoksuja pesty lattioilta ja matoilta. Pölyjä pyyhitty. Ja nukuttu uusiounia. Ei siis niin paha. Kirjoitettukin pari lyhyttä juttua... eikä edes mitenkään väkisin ;D
Mutta muuta en voi sanoa. Tiedän, että kestän aivan hyvin tämän päivän ja ehkä huomisenkin. Keskiviikkona alkaa olla jo hankalaa ja loppuviikko on silkkaa helvettiä. Torjantaina on koulutuksen poikanen, parisen tuntia. Se tietää taas sitä, että perjantaina on kiirusta enemmän *huokaus*. Lisäksi kuulin, että naapuriosaston eläkkeelle jääneen leidin tilalle tullut talon sisältä valittu henkilö jää sopivasti kesäksi vuorotteluvapaalle. Voi emännän kevät! Ja minä juuri merkitsin tietysti ns. kesälomani elo-syyskuulle. Että se siitä vähän leppoisammasta heinäkuusta jälleen kerran. Täytyy ottaa asia puheeksi. Eli talossa on pakko olla jonkun muun myös näissä hommissa kesälomien aikana. Jo kaksi kesää olen ollut viikon-pari yksin hoitelemassa hommia ja se on ollut melkoista menoa. Tämä on lievästi ihmeissään, että joillekin vain annetaan kaikki, mitä osaavat pyytää. Itse jouduin jo tekemään tiliä hammaslääkärikäynneistäkin; montako, milloin jne. Ihan asiallista kyllä, minähän selvitin ja käyn omalla ajallani ja omalla kustannuksellani, tietty. Mutta toisilla on toiset luvat tehdä mitä tahansa eli Varastolla pärstäkerroin ja kaveruus (sekä tietty The Maine) merkitsevät kovin paljon. Argggh!
Eipä tässä sen enempää. Minä olen väsynyt ja kyllästynyt. Odotan sitä kahden viikon lomaa. Jospa saisin silloin nukkua tarpeekseni ja jotakin järkevää aikaiseksi. Ehkä vähän piristyisinkin. Nyt en jaksa edes kunnollisia päivityksiä. Hush – menkää muualle lukemaan jotakin järkevää, ajankohtaista, hauskaa ja mukavaa. Täällä on vain entistä väninää, itkua ja raivoa!
Ettei totuus unohtuisi, Palmia ei vahvistanut enää viikon matkoja sähköpostilla. Tuli vain tekstiviesti: ”Matkanne ensi viikolle on varattu toivominanne aikoina.” Eikä sitten muuta... voihan prle. Jos siellä on joku töpännyt, en voi todistaa kuin oman tilaukseni. En voi lähettää korjausviestiä, jos esim. perjantaille on merkitty jotakin väärin. On tämä outoa ja perin kummallista toimintaa taas. Eli minä vain odotan ja toivon, että joku tulee minut noutamaan oikeaan aikaan oikeasta paikasta. Lisäksi vähän särähtää tuo toivomus. Kyllä ohjeissa selkeästi puhutaan matkojen tilaamisesta eikä niiden toivomisesta.
Nyt minä menen kohta toivomaan, että kaffenkeitin toimii ja sen jälkeen pääsen muihin aamupuuhiin. Vielä enemmän toivon, että toivottu toiviomatka toivomalleni Varaston kulmalle tänä aamuna onnistuu toivotulla tavalla!
NYT TÄÄ TOIVOISI KISSANKENKÄNSÄ JA TARAVANSA MUKAAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti