Nyt nyppii... oikeasti. Tai kyllähän sen tietää, että joskus työkaveri hermostuu eikä muista, mitä on sanonut (ohjeistanut) joistakin asioista. Toinen sitten ohjeisti toisin ja minä tein niin. No, nyt tuli sitten Upolta haukut, että selviänkö minä kun olen näin väärin tehnyt nämäkin? 
Ja että oloni olisi täydellisempi Upo vielä mainitsi, että joku / jotkut eivät uskalla tulla kommentoimaan minulle mitään. 
Koska eilinen oli todellinen onnepäiväni, sain runsaasti ulkoilua. Mennen-tullen sain odottaa taksoa puoli tuntia eli tunti ulkona seisomista ja värjöttelemistä hädin tuskin koivillaan pysyen. Fain! Mii laik! Palmiallehan tämä EI ole vielä myöhästymistä eikä asiasta kannata edes valittaa mihinkään, kun on katsokaas lumi taas yllättänyt ja keli on tällainen – ei voi mitään! Tämän olen kuullut jo niin monta kertaa. Kun kotoonkin pääsee pisintä mahdollisinta kautta ja kalleimmalla laskulla taksokuskin edes avittamatta kiipeämään yli kinosten, menee Welhottarella aivan stanan hyvin. Koivet ovat siis paskana!
Vielä kun sain sen e-laskunkin kopion, että taatusti on laskuja maksettavana lisää. Murrr. Kaiken kivan lisäksi yksi parvekkeen lasien aukivetonaruista on lennähtänyt huut hiiteen eli jonnekin katolle asti enkä minä saa sitä millään ongittua sieltä pois. Taatusti se jäätyy sinne eikä irtoa ennenkuin kesällä, joten yksi klasi on jatkuvasti raollaan. Sopii vain toivoa, että sieltä ei sada aivan tuhottomasti tuota nököä lisää sisään. Argggggggggh.
Mitäpä vielä kertoisin, että mainittaisiin! Hjuu, se ainoa kone, jota en Varastolla osaa kunnolla käyttää eli yksi tulostimista (meillä on niitä huisin monenlaisia ja tämä on meikäläiselle oudompi tapaus, koska en itse käytä sitä koskaan) tilttasi. Heti oltiin vaatimassa apua ja tukea ja sitten ihmeteltiin, kun en osannut sen kummemmin auttaa. No, yhteistyössä kaverin kanssa se saatiin toimimaan, nuo prleen elektroniset ihmeet kun vaativat jokaisen lävikön avaamista, näköjään. Että tyhmäksi minut nyt on tuomittu ja siksi minä aionkin juuri kohtapuoliin taas heittäytyä. Umpityhmäksi ja puhumattomaksi! Sitä saa, mitä tilaa.
Kaiken muun lisäksi armas lokini joutui hirmuisen roskapostihyökkäyksen kohteeksi, osa iltaa meni niitäkin siivotessa. Grauh, jo riitti! Unetusta taas ei ole tullut pariin yöhön kuin yhteensä nelisen tuntia – siis yht. kahtena yönä!
Ja jotta täydellinen päivä illaksi muuttuisi, tuli Hörhö käymään. Aivan. Minulla OLI hänelle asiaa, perjantaina ja lauantaina, ehkä jopa sunnuntaina. Nyt hän sitten tulee, kun homma oli jo hoidettu ja valmis. Känisi ja märisi, tahtoi kaffetta ja kaulaliinan. Pyysi korjaamaan sukat (tuo myöhemmin), jotka on varkastanut minulta. Korjaanhan minä *huokaus*. Kiitosta oli tullut kyllä tohtorinnalta ja terkkarilta, jotka nyt hoitavat Hörhön koipea. Edelleen joka kolmas päivä. Antilooppi myös vielä menossa eli ei ihan helppo homma. No, pääsin hänestä eroon usuttamatta toisen tuttavamme luokse, joka on taatusti yksin. Olin niin pahantuulinen, että itseäkin hävetti.
Olen edelleen, joten en enää märise tässäkään enempää. Kunhan keittelen veemäisen vaffat kaffet ja riivin mömelöitä nassuuni kourallisen ja eikun menoks!
POLKA MENEE – LUNTA TULEE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti