Eikä, taas on tullut lisää nököä! Miten minä pääsen täältä huomenna pois? Tilaanko Pekka-Niskan auttamaan? Mitä minä teen? Apua!
Tässä oikeasti alkaa pelottaa, miten selviän huomenna Varastolle – sekä kotopuolessa että siellä päässä. On tämä ihan tolkutonta. Korkuisiani valleja estämässä kulkua. Welhotar EI tod. ole mikään vuorikauris, joka ketterästi kiipiäisi valleja pitkin ylös-alas, vaikka joku muu siihen pystyykin. Minä en. Tai ehkä voisin yrittää ja sanoa samalla hyvästit koiville ja lonkille. Siihen sentään en ryhdy, pirulauta! Tellitään (kyllä, tilataan eikä helistetä, koskaan varaan kuljetukset netin kautta!) taksot ja ihmetellään sitten vaikka kuskin kanssa, mitä tehdä.
Eilinen meni ihan aamusta uusiounien merkeissä ja lueskellen sekä kaffitellen. Belga tuli lounaalle ja sai kevätkääryleitä, riisiä, tsatsikia ja vihanneksoja – hyvää oli taas vaihteeksi, njam. Minullekin jäi tämän päivän ruoka siinä sivussa, tuota siis piti jäädä. Itse asiassa söin sen iltanälkääni, ei ollut iso annos. Ähky tuli, mutta tuli unikin vaihteeksi. Voikin siis laatia eväsapetta taas pariksi päiväksi jo valmiiksi. Lisäksi kävimme keskustelua pumaagasta ja korjasimme erinäisiä kohtia, vähän oli toistoa ja häröä eli epäselvää ulosantia. Belga vielä kirjoittaa sen puhtaaksi ja kiikuttaa maanantaina ohjaajalleen ja sitten taas eteenpäin. Oli ihan tyytyväinen, että olin lukenut sen kuitenkin huolellisesti sekä kommentoinut myös ei-kieliopillisia kysymyksiä eli tyhmänkin (minun siis) piti se teksti ymmärtää.
Loppuilta menikin taas haahuillessa, pyykätessä ja vähän nettaillessa. Ei mitään ihmeellistä. Epämääräistä kurkkukipua taas, hmph. En tykkää, en tahdo olla lunssassa enkä varsinkaan kurkku kipeänä. Meikäläisellä kun angiina on jatkuvana mahdollisuutena jostakin syystä eli saan sen tosi helposti ja melkein aina ilman kunnon pilkkuja. Vaatii tuhdit antiloopit ja runsaasti lepoa. Eli ei kiitos sitä tällä kertaa, eihän?! Jospa se olikin vain äkillisen pitkän puhumisen seurausta.
Ja ei, edelleenkään ei mitään radikaalia kerrottavaa. Vinskilläkin on lievä flunssan alku. En päästä enää parvekkeelle, ainakaan nyt tod. kylmään aikaan. Parempi lämpöisessä patterin päällä... menisi tuokin nyt ohi, kele. Hrrr, täällä on kyllä taas aika viileää ja meikäläistä paleltaa. Pitää mennä välillä makoilemaan puolihorrokseen parin peiton alle, että lämpiäisi taas. Kun ei ole semmoista lämmittävää troppiakaan yhtään tippaa talossa – hirmuinen häverikki päässyt tapahtumaan! *tunnustaa kaikille* Suklaata on, reilusti. Ei maistu. 
Nukuttua tuli kuitenkin vaihteeksi melkko hyvin, vaikka heräilinkin vähän väliä. Sain kuitenkin uudestaan Nukkuhiekkamiehen jormasta kiinni ja uni siis maistui.
Taidan keitellä vielä toiset kaffet ja alkaa suunnitella tämän päivän tekelehtimisiä. Ei huvittaisi, mutta lienee pakko.
POLKA MIETTII – SIITÄ TUO OMITUINEN ÄÄNI KUULUU...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti