Katsokaa ulos! Siellä nököttää, taas. Ei tässä muuta, mutta koipiseni veisaavat jo jotakin omituista ulinaa. Arvatkaas, millaista on yrittää (paino sanalla yrittää) päästä yli metristen jäisten kinosten. Takso kyllä kulkee, jotenkin. Mutta ei se riitä, koska pitäisi vielä päästä todellakin kinosten yli mm. Varastolle ja takaisin kotoon. Eilen oli siis niin karmea päivä kuin olla ja voi, kun yritin ensin päästä taksoon Varaston edestä – se onnistui vain liikennemerkkiin tarrautuen ja hinaten itsensä yli toisen auton kuonossa riippuen. Juu, naurakaa vaan.
Nyt on joka paikka kipeä, sellaisetkin, joita ei tiedä olevan olemassakaan. Mrrhh. Ja lisää tulee, sitä nököä meinaan. Autotiet ja osa jalkakäytävistä on aurattu, joo. Mutta entäs se kulku muualle? Minä vaan kysyn, prle?
Tänään minä aion levätä, nukkua, lukea, syödä ja syöttää Belgan sekä käydä vielä sen pumaagan kertaalleen läpi hänen kanssaan. Siinä on muutamia korjausehdotuksia... Muuten haistatan huilut kaikelle järkevälle toiminnalle.
Ai niin, johan minä sanoin! Kissasta nimittäin. Eilen oli sitten kustalirautettu soffalle, läntti. Prle, etten paremmin sano siitäkään. Seurasi kurmuutusta, lyhyt aresti ja rankahkoa svinduilua. Opi, prle! Minä en jaksa kohta enää mitään. On väsy, nälkä ja luetuttaakin.
Lähden tekemään esivalmisteluja lounasta varten.
POLKA, HÄN JOKA ELÄÄ KIUKKUISENA...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti