TIISTAI ON TILAIHME...

 

 

Kun ei kulje – sitten ei kulje. Ei ajatus eikä mikään, yllättäen takso siis kulkee! Jotenkin saamaton ja turhaantunut olo. Työ ei ainakaan sitä paranna, tarkastan samat asiat sata kertaa. Varmuuden välttämiseksi. Kohta alan jo epäillä salaliittoja tms. No ei vaiskaan, olen vaan niuho ja perusteellinen. Vaihteeksi siis.

 

Säryt ovat taas melkoisen mittavat, uni ei myöskään kulje. Herään öisin vähän väliä. Sitten illalla taas väsyttää simona, eilen menin horroksille peittojen alle pariksi tunniksi heti töistä tultua – ei hyvä, ei tuotoksellinen. Laitoin eilen viestiä arvaushoitajalle, josko hän suosittelisi lekuria, joka suostuu myös lukemaan sairauskertomukset. Arvaushoitaja ei tietenkään ollut paikalla. No, odotan vastausta (jos sitä edes sitten tulee...) myöhemmin. Ans kattoo, miten hän kommentoi asiaa. Mielestäni kysymys oli täysin asiallinen ja jopa tahdikas. Siis minun tekstikseni tarkoitan.

 

Huomasin kammotuksekseni, että passini on vanhentunut vuosi sitten.  Jumaleissön, olen käyttänyt sitä henkkarina koko vuoden, eikä kukaan ole vielä huomannut! Nyt pitäisi laittaa sekin asia sitten kuntoon, kiirettä nyt ei tietenkään ole. Vai riittäisiköhän pelkkä henkkari? Täytyy selvittää vähän asioita ja ehkä jopa päätään, mitä minä oikein tarvitsen... Joku todistus kuitenkin olisi parasta olla. Hitto, miten minä sitä nyt aloinkin epäillä – muistini mukaan sen piti vanhentua vasta ensi vuoden puolella. Meneeköhän tuo taksokortti silloin sitten vanhaksi.... en jaksa nyt tarkistaa taas sitä. Ei jaksa, ei tahdo. Kaikkea sitä, vielä valokuvatkin tarvitaan ja kyytiä asemalle pariinkin otteeseen. Argh, ei huvita kuulkaas tuokaan juttu nyt yhtään tällä kertaa. Hmph!

 

Mitäkähän muuta minä olen unohtanut? No ainakin sen, että joka paikka on joka päivä täynnä ihmisiä. Tarkoitus oli Yulena syödä hyvin Belgan kanssa eli fisuliineja ja vähän erityisempiä herkkuja. Prle, milloin minä ne muka hankin, kun perstai on aatonaatto ja silloin ovat normihamstraajat liikenteessä? Jättäisikö kylmän rauhallisesti kaikki lauvantaiaamulle klo 8 avattaviin kauppoihin. Niin tein kerran V:n kanssa ja se kävi ihan näppärästi. Ei ollut pahemmin väkeä, sano. Hankalinta oli kauppareissun jälkeen löytää paikka (jopa Malmilta, hei!), josta olisi saanut alkoholipitoista janojuomaa pöytään tarjottuna.

 

Ehkä sitten niin ja mitäpä minä tuosta. Ei kiinnosta, ei jaksa eikä varsin huvita. Hmph sillekin.

 

Sen sijaan oli oikein mukavaa kirjapostia, semmoista vähän harvinaisempaa tällä kertaa eli kirjaltaja itse lähetti aikaisemman opuksensa luettavaksi! Kovasti kiitoksia, tämä on ilokas ja kertoo, että kirja joutuu nyt valitettavasti jonoon eli odottamaan vähäksi aikaa. Luen saapuneet opukset järjestyksessä ja tuossa nyt vielä 3 – 4 makoilee odottelemassa. Mutta luen ja perästä kuuluu, kuten lupasinkin.

 

Jahas,ei kai tässä kun kaffetta reilusti nassuun, mömelöitä vielä enemmän ja Varastolle. Ne karmeimmat ajat alkavat minä päivänä hyvänsä eli hemmetinmoinen kiirus. Lisäksi meillä riehuu lunssaepiteemia pahinta plaatua, kaatanut jo monta! Ei tahdo.... Tänään pitäisi muistaa vängertää pari asiaa illalla *muistiin!*.

 

 

 

POLKA MENEE TAAS – KAI SE SIELTÄ TULEEKIN!