Tämä on taas retorinen kysymys. Mutta - nyt juuri kun jalat eivät enää ole turvoksissa ja on ainakin vähän viileämpää, alkaa sama pleen meno uudestaan. Työviikko iskee päälle. Jo keskiviikkona on kipeä, torstai ja perjantai on suorastaan taistelua. Perjantai-iltana pystyy enää kaatumaan sänkyyn ja vääntämään itkua...Inhoan koko ajatusta, en jaksa enää ajatella positiivisesti, en ole koskaan ollut sitä sorttia muutenkaan. Torstaina pääsen sentään valitsemaan ne uudet stiflat ja otattamaan pohjallisia varten aihiot. Menee siis vielä aikaa ennenkuin ne ovat valmiit. Kaikki pitää sovitella niin, että arvoisa Sylikummisetä voisi viedä minut autolla. En enää työpäivän jälkeen pysty raahautumaan Ruskikselle. Inhottaa kerjätä apua ihmisiltä. Onneksi Kummisetä sentään hoitaa postiliikenteen, joka on Huutiksesta johtuen meikäläisellä kohtuullisen runsasta. Niin, ja hoitaa kissapurut, jotka on pakattu tosi hölmösti eli en itse saisi niitä kyllä haettua. Ja Belgarion toimi ruokapalkalla kuormakamelina. Kiitos kaikille - muuten heittäytyisin lattialle ja alkaisin kirkua ja potkia - enpäs sittenkään, en taida pystyä edes potkimaan =(
Tämä oli siis aamuvalitus. Olisiko yhtään iloisempia asioita? No - kun aloitin tämän kirjoittamisen klo 5 tienoilla, oli aivan upea aamu. Istuin hetken parvekkeella pari isoa lasia auki (tätä ei voi tehdä usein, koska Vincentillä on hinku päästä hiipimään kapealle kaiteelle). Eli aamu on todella hieno; on hiljaista, lehtikään ei värähdä, aurinko ei ole vielä polttava kuuma. Kasvit kaipaavat kastelua - kohta, kohta....
Pitää siis alkaa taas valmistautua ankean työviikon aloittamiseen. Katsastaa jotain vaatetta esille, kun kotona pitää kuteita tyyliin Riepu et Reikä. Laitella jotakin evästä mukaan. Ennen oli varaa syödä ruokalassa, mutta kun Palmia pistettiin pystyyn, hinnat ovat hiljalleen hiipineet niin ylös, ettei työpaikkaruokalassa enää kannata tai oikeastaan voi syödä. Laskin duunikaverin kanssa, että jos söisi siellä joka päivä, eikä edes aina sen kalleimman vaihtoehdon mukaan, ei olisi enää varaa ostaa ruokaa kotiin (eläimille, lapsille, aamu- ja iltapalaksi, viikonlopuksi). Lounaan hinnalla käyn jo kerran Liiterissä ostamassa kassilllisen ruokaa.
Tänään pitänee vielä yrittää vähän ruokota huushollia, vaikka jo siivoilin perstaina. Laitetaan taas kissin syyksi. Ei sentään, jostain syystä tupakeittiön huono puoli on se, että roskaa tuntuu tulevan aina enemmän, koska kaikki tapahtuu samassa tilassa. Laitetaan ruokaa, syödään, istuskellaan juttelemassa, leikitään kissan kanssa jne. Kukat tosiaan kaipaavat myös huoltoa. Jukka pitäisi katkoa ja laittaa juurtumaan - Sylikummitäti käski. Laitetaan, laitetaan! Ihan heti kun ehditään. Tässä on nyt tätä bloggaamista, Huutista ym. aamupuuhaa vielä. Älä hermostu!
Vincent vaatii nyt omaa vuoroaan, vassokuu, poju:
------------------------
Äh, mä mikään poju ole. Kolli parhaassa iässä. Nuori, notkea ja vastustamaton *hurmaava virn*. Mun oli pakko taas purista toi mamma ylös, ei se muuten nouse näköjään. Mulla on siis täällä Huomattavan Tärkeä Tehtävä - ei ihme, että mamiska valkkas just mut. Mä oon hirmu hyvä herätyskissa. Ja sitte mä sain kalkkunaleikettä, njammmmmmmmpurrrrrrrrrr. Aamun ihan paras heekku. Ja sitte mä kiipesin mamman olkapäälle. Musta on kivaa olla puoliks siinä olkapäällä ja mamiska pitää mua pyllystä kiinni. Sillee meidän päät on ihan vastakkain ja sitte mä tökin mamiskan päätä ja me molemmat puristaan keskenään. Ja mä saan älynystyräpaijatusta. Ja korvarapsutusta, vasen korva on tärkeempi.
Sitte mä vedin aamuhepulit ja joikasin partsilla. Ai vinde, miten komee joilotus - kaikki taatusti kuuli mut. Ja täällä kaiku ihan kun monta Vincentiä ois joikannu. Jesh - mä oon tärkee! Sitte mä heittelin hiirua ja hukkasin sen. Mamma saa etsiä. Mä en jaksa nyt. Mä oon ihan aamupoikki ja nyt mä meen tonne saunan yläpritsille. Siellä on hyvä viettää semmonen rauhallinen parituntinen, jos toi mamiska alkaa taas touhuta jotain. Mut jos sen touhut alkaa kuulostaa tooooosi mielenkiintosilta, mä pääsen sieltä huitsin noppaa megeen puuhiin. Mä oon hurjan hyvä pomottaan kotihommissa, jos ne ei oo niitä hurinajutskia tai moppipuuhia! Mä oon The Boss!
Äh, mamma on taas ottanu ihan hyvii kuvii musta, mutt se ei laita niitä tähän. Ei se jostain syystä kuulema voi. Pojan pitää purkaa ne kuvat, kun tolla ei oo jotain !#(/! juttua, ei kuulu mulle. Mä haluun mun-mun-mun komeet, upeet kuvat tänne! Mutt kyllä toiki kelpaa, kyllä se varmaan jotain mun kissafrendii muistuttaa...No, mä meen nyt! Blogataan huomenna lisää, kun toi mammaki on veks, mulla on aikaa keksii kaikkee kliffaa!
--------------------------------
No on otettu Vincentistä kuvia, mutta en pysty purkamaan niitä tällä koneella, joten Vincent saa rauhassa odotella. Mutta kun se nyt on ottanut tuon tavakseen, että joka päivälle pitää olla kuva, mielellään kissikuva. Onneksi niitä löytyy, tää oli jostain free clip-artista, ettei tarvitse huolestua ,D
Pitänee tosiaan aloittaa aamupuuhastelut ennen hyytymistä ja ketutuksen alkamista!
Päivän slogan: Parempi virtsa väärään kuin suoraan housuihin.
Kesken oleva kirja: Michael Gruber: Luiden laakso
Päivän biisi: Poplaulajan vapaapäivä
SIIVOA SUNNUNTAITA KAIKILLE!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti