Kumma juttu, saan sentään jotenkuten nukuttua. Enkä näe painajaisia, en mielestäni näe unia juuri ollenkaan. No, hyvä näin, vaikka iltaisin vähän pelottaa, josko tultaisiin kauhuviiteoitten kanssa kylään! Nyt on tullut kirjoiteltua, enemmän ja vähemmän. Enemmän, mutta teksti on vailla fiilistä, sellaista niukkaa tavistavaraa, jota en ikinä kirjoita normioloissa. Toisaalta, se tekee ihan hyvää saada edes se aikaiseksi siellä toisaalla, ne kun taitavat tykätä sellaisesta enemmän kuin minun vuodatteluistani.
Hörhökin on lomilla. Kerroin Kummisedän poistumisesta, Hörhöllehän tämä on tuttua, kavereita kaatuu viereltä vuoden aikana niin kovin monta. Hänen mielestään kaikilla on aikansa syntyä ja aikansa kuolla, emmekä me itse tiedä tai voi paljolti vaikuttaa oikeastaan kumpaakaan. Hörhöfilosofiaa parhaimmillaan. Oli jopa tulossa tänne, en luvannut, kunto oli sitä luokkaa (Hörhön siis, hei!) ja hänelläkin asioita vielä hoitamatta. Mutta tietoa on nyt levitetty, tutut ainakin tietävät.
Kummisedän toinen tytär, A. käväisi pikaisesti hakemassa avaimet. Ovat sopineet taloyhtiön kanssa, että se hoitaa siivouksen, tiedättehän, on näitä virmoja, jotka eivät mainosta mitä siivoavat... Eli tytöt ja äiteensä tulevat sitten siistiin kämppään pistämään tavarat kasaan. A. oli tosi surullinen, oli lyönyt luurin korvaan isälleen juuri ennen tämän kuolemaa. Ei ollut ehtinyt puhua, Kummisetä oli ollut jurrissa, A. on varsin temperamenttinen likka kun sille päälle heittäytyy. Nyt sitten vain todistelin, että eihän se nyt mitään, satoja kertojahan olet muuten keskustellut. Eikä asioista voi tietää etukäteen, koskaan, ikinä. Rauhoittuihan hän siitä, puhuimme sitten muita asioita, muistelin vähän ääneen, hänelle jäi ainakin kuulemma ihan hyvä olo. Kerroin taas samat kuin S:llekin, kuinka menin sisään jne. Tosin kerroin vähän reippaammin, A. on realisti ja tietää, mitä on tapahtunut, kyllähän hän arvasi minun fiilikseni. Kiire hänellä kyllä oli, vauva odotti kotona. Sovimme, että nähdään porukalla sitten, kun tulevat tyhjäämään tuota asuntoa. Mutta tässä juttu, jonka kerroin hänellekin....
Saattaa olla, että olen tämän aiemminkin lyhyesti maininnut. No, kuitenkin, taas kerran istuimme iltaa ja pohdimme maailman menoa. Kummisetä suuresti kadehti, kun hoivailin siinä samalla Vincentiä, annoin ruokaa, karkkia, rapsutusta jne. Hän huokaisi ja sanoi kovasti kadehtivalla äänellä, että seuraavassa elämässään hän ehdottomasti haluaisi olla kissa. Naureskelin siinä ja kyselin miksi. No, ovet avattaisiin, ruoka tuotaisiin eteen, voisi olla miten nirso tahansa, asiat hoidettaisiin, ei vaadittaisi mitään, saisi makoilla auringossa ja kivan tädin sylissä paijatettavana ja pehmoinen sänkypaikka olisi taattu. Ja ei, ehdottomasti ei ulkokissana eikä mitään valjasulkoilua, sisätilat ja lasitettu parveke... Kysyin, olisiko hän valmis siihen, että myös tehtäisiin se pakollinen, mitä nyt poikakissoille tehdään. Hetken mietittyään ja asiaa hartaasti tuumittuaan Kummisetä sanoi, että kyllä – kyllä sellainen kunnon kollin elämä hyvässä kodissa mukavan naisihmisen kanssa voisi olla jopa yhden munien menetyksen arvoista! Että katselkaapa lähiaikoina ympärillenne, myös eri kissataloissa. Jos luoksenne pyrkii vähän ylikarvoittunut ja ränsistynyt, ei enää aivan nuori kolli, ottakaa ihmeessä mukaan. Siinä saattaa olla Kummisetä! =D
Muuten elo Welhottarelassa on rauhallista, itsekin olen suht. rauhoittunut. Välillä kesken kaiken alan vänistä – joku pikku juttu laukaisee asian. Sain eilen myytyä yhdet kengät, toinen koipivammakko sai oikein hyvät kenkimet äärihalvalla. Haluan päästä vähän eroon noista tavaroista, joita en vain käytä! Sain eilen jo laitettua ruokaakin ja syötyä, reipas Polka! Vihanneskeittoa, vaffaa ja kuumaa, oli nimittäin tosi vilpoista ja kävin ihan ruiskussakin eilen *taputtaa itseään päähän*! Tänään Belgarion lupasi pistäytyä ja käydä puolestani kirjastossa ja postissa. Nyt ei ole varaa tuhluuttaa yhtään vapaa-ajan matkaa. Niitä tullaan tarvitsemaan loppukuusta, kuten arvaatte. Eli vain kauppa- ja kirjastoreissut, 4 – 5 matkaa ja yksi Hakiksen reissu, muut on pidettävä jömmassa. On ne hautajaiset ja muuta. Tyttöjen luonakin ehkä pitää käydä, eivät olleet vielä ihan varmoja kaikista järjestelyistä. A:llakin opinnot vaiheessaan ja työharjoitteluosiokin kesken, vauva hoidettavana, mies käy töissä ja samalla myös opiskelee, huhh. Raskastahan tämä heille on, mutta onneksi heitä on kaksi ja ovat hyvissä väleissä. Ainahan eivät siskostenkaan välit ole maailman parhaat. Yritän pitää heihin nyt yhteyttä, olisi sääli, jos meidän suhteemme katkeaisi kokonaan. Olen kuitenkin tavannut tyttöjä, he ovat tavanneet Belgarionia ja minua, minä olen Iso-Täti eli vaavin tätsykkä ja kaikkea sellaista.
Tänään malmilainen ystävätär on tulossa iltasaunaan, ehkä otamme siiderin tai pari. Puhumme asiaa ja varmasti myös asian vierestä. Hän nimittäin löysi ex-miehensä samalla tavalla, pari päivää kuoleman jälkeen, viedessään tytärtä tapaamaan isäänsä. Vain 45-vuotias kaveri, mutta myös alkoa ym. taustalla. Syynä oli ollut massiivinen aivoinfarkti, oli ehtinyt (tutkimusten mukaan) sängystä olohuoneen puolelle ja siihen kaatunut. Siitä leidille jäi tuolloin hirmuisen pahat fiilikset, syytteli itseään ja kävi terapiassakin vähän aikaa. Onneksi tyttö oli niin pieni, että ei tajunnut muuta, kuin että ”isi oli nukkunut lattialla”.
Tämä on taas tätä tajunnanvirtaa, yhtä ja samaa asiaa. Sorgen, lukijat, on pakko kirjoittaa ulos kaikki, kun ei oikein ole ketään kenelle soittaa parin tunnin välein...
Outoa tapahtuu muuten kasviviitakossani: tyhjissä purkeissa alkaa kasvaa taas jotakin. White Habanerot, joista kaksi ensimmäistä tuupertui, purkaa nyt syvyyksistään vihreää roppakaupalla. Kaksi erilleen istutettua Rainbow Chiliä punkeaa vartta ja jo uutta lehteä. Kudzut pitää ehdottomasti saada jo kohta eri purkkeihin. Outoa. En vielä uskalla heittää mitään itämätöntä pois – kummallisia mullan alta nousuja siis.
------------------------------------
Purrrrrrrviska, kavrut! Joo hei, mami tääll väkertää kaikkee piäntä ja skrivaa ihan hulluna. Eilenki aamull ja sitt pitki päivää se vaa luki ja skrivas kaikkee. Mä kyll pidin hualta, ett aina ku se tuli sänkyy, mä menin viärihoitaa sitä. Ihan sillee kunnoll toho olkapäill, ett se tiätää, ett mä hualehdin. Ja mä oon ollu ihan hurrrrrrrrrrjan kilti, ette varmaa ees usko kuin kilti oon ollu. Mä tiän ett sill on vähä paha olla, kai mä sen nyt huamaan, nii ni sillo pitää olla toiselle kilti. Ja mä saan sitt kans vähä heekkui, eile tuli aamull semmost tosi hyvää, päiväll vähä kehnompaa ku se ite mätti taas niit vihanneksei. Mutt hei keitti kuiteskii jotai, parempaa päi ollaa menos. Mä tiän, meill on fisuliiniiki pakkases. Se lupas nimittäi Pojall lounaan (vai oliks se joku muu, koilline?), ku se tulee tänää. Jos mullekki irtois jotai? Muute tääll eile on käyny ihmisiiki. Aatelkaa, toi sano sill yhdell oudoll ihmisell, ett mä flöittaan, ett munt ei kandee viaraan silittää. No tota *nolo virn*, onha se oikees. Mutt ett heti ovell sanomas viaraall tommottis! Ikävä orja mulla, nih kerta. Melkee koskaa suaraa hyäkkiny... no joskus, joo, mutt ei sitä lasketa. Mä täss lötköilen ja oottelen mun kaakkei. Toi unohti ne! Ja hei, täss on must foto. Eile vähä taas korjattii tota atk-kalustoo ja mä täss tarkastan, ett rintterin piuhat on varpisti oikee asennettu – kyll ne on! Huamatkaa mun päättäväine ja tarkka ilme >o< Kissihelppari, karvatakamustuki, tsihih!
Kliffaa päästäise alkuu kaikill kavruill – päkäheekkui ja muuta (mitä mä en saa, möks)!
Vincent, mitä minä tekisin ilman sinua?
Päivän slogan: Kevään tullen olkaa tarkkana tuon vihreän kanssa – mikä tahansa saattaa alkaa kasvaa!
Päivän biisi: The End
Luettua: Jo Rees – Kostajattaret, toimintaa, jännitystä, seksiä ja lisää seksiä. Komeita miehiä, upeita naisia, shampanjaa ja stilettikorkoja, rahaa, väkivaltaa – ja lisää toimintaa. Ei sovi minulle tämä genre, ei ollenkaan. Mutta tämä on vaihtoehto tietyn tyyppiselle hömpälle. Jos siis pidät nopeista tapahtumista ja äkkikäänteistä, kohtuusimppelistä juonesta, älykkäistä naisista sekä näiden siististä kostosta ja taas seksistä, tämän voi lukea. Minä en ihmeemmin pitänyt, mutta tälläkin on oma lukijakuntansa... Lisää asiasta siellä toisaalla. Jan Costin Wagner – Vaietut vuodet, 33 v. sitten tapahtui pikkutytön murha. Nyt on tapahtunut jotain saman tyyppistä. Kirjassa yksi kertojista on todistaja, ensimmäisen murhan silminnäkijä. Tämä tuo kirjalle melkoisen oudon pohjan, tarinaa tarkistelee vinkeällä tavalla. Suosittelen älykkäiden dekkareiden kavereille, ei tämä mitään huippua ole, mutta ratkaisu on melko epätavallinen ja tyylikäs omalla tavallaan. James Patterson, Maxine Paetro – Viides ratsumies. Outoja potilaskuolemia sairaalassa aletaan tutkia, Naisten Murhakerho saa töitä kuten myös syyttäjä ja poliisit. Tuomioistuimessa oikeudenkäynti tuomitsee sairaalan hoitovirheistä, mutta tekijä on oikeasti kyllä olemassa. Eikä hän ole se henkilö, jota kaikki syyttävät, sen voin paljastaa. Loppu on todellakin odottamaton. Suositan, vaikka tuo tylsästi käännetty Naisten Murhakerho saattaa käännyttää lukijoita. Kirja on älykäs, hauskakin, fiksu ja juoni on tyylikkään yksinkertaisen oloinen, vaikka totuus onkin toinen. Varsin luettava poliisiromaani, kokeilkaa tätä (niin ja edellisiäkin kaksikon teoksia!). Ja sitten pas... ei kun sokerina pohjalla: Ave Koskela - Hemmo, iskän poika. Zum Teufel teki taas kulttuuriteon eli julkaisi Pahkiksen parhaita (myös Hemmo-albumissa ja Potsissa) ilmestyneitä Hemmo Paskiainen –tarinoita kokoelmana, kovat kannet ja kaikki! Joka ei Hemmoa tunne, on jäänyt paljosta paitsi. Nuoriso tarttukoon Paskiaiseen nyt sen ansaitsemalla kunnioituksella ja arvostuksella jatkaakseen sukupolveni perintöä *upeeta, eikö*. Tätä suositan jokaiselle, vain pari sivua törkyä ja maailmankirjasi ovat taatusti sekaisin, varsinkin kun isi Armas Paskiainen on myös kova luu ,D Ehdotonta sarjisaatelistoa kotomaasta – kannattaa hankkia vaikka itsellensä, hinta ei päätä huimaa ja tästä voi tulla jopa keräilykappale, painos ei ole jättisuuri! Suosittelen jokaiselle, jolla ei omaa Paskiaista vielä ole. Hanki se! Lisää tästäkin siellä toisaalla...
HILJAINEN, MUTTA TOIMIVA!
PS: Vuodatuksen suosikit ei näytä päivittyvän oikein lainkaan, hmph! Muutenkin on taas ongelmia... kututtaa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti