Ette varmaan arvaa, olen älyttömän väsynyt ja koivet ovat kipeät! Perin poikkeuksellista, eikö... jaanaisiko vähän asiaa vai jättäisi tähän? No, jätetään tähän, ei se väninäkään auta, prletto. Kun olisi saanut nukkua, karvatakamuksella oli taas tärkeää asiaa. Kun en heti noussut, ekoterroristi tehosti mekkalaa yrittämällä tuhota viherkasvustoa *rousk, narsk* eli ykätkin ovat vielä odotettavissa. Mukavaa tämä aamupuuhastelu, eikö?
Varastolla taas älytön kiire, tottakai, tiistai. Sellainen The Päivä, joka on aina tavallista kiireisempi. Ja niin tietysti, taas osa on jäämässä lomille – niitä pitämättömiä lomia kun riittää eri porukoilla. No, jos elän ja olen töissä vielä ensi vuonnakin, minulla on toivottavasti sama tilanne. Eli lomia riittää... Jäi sinne jotakin tekemistä aamuksikin, vähemmän kiiruisaa. Lupasin vain, että teen ne ennen kuin kaveri tulee töihin. Helppo luvata, hän tulee silloin, kun minä jo lounastan. Ajatelkaas, Varasto tarjoaa työntekijöilleen ihan munkit Wapun kunniaksi, munkkikahvit, mutta oma muki mukaan (-> lue: siis omat kaffet myös...). En aio hakea sitä samperin munkkia, tai jos haen, pussiin Belgarionille. On se hienoa olla työssä niin arvostetussa laitoksessa kuin Varasto, tällaisia mahtavia tarjoomuksia kerran vuodessa. Oikein itkettää kiitollisuudesta ja lojaaliudesta.
U-P eilen huolestuneena taas tiedusti, onko käsi vielä kipeä. Voi että, on se hankala yrittää selittää, että ei se koskaan tuo olkapää tulekaan kuntoon – sitä särkee enemmän tai vähemmän aina. Kroonista. Samoin kuin koipeni, eivät ne koskaan tule kivuttomiksi – eivät edes mömelöjen avulla. Sen lisäksi vielä fibro, josta kerroin hänelle aikaisemmin. Kun ei ymmärrä, ei ymmärrä. Ihminen, joka on aina ollut muuten terve ja noudattanut ns. terveitä elämäntapoja (ja jolla on nyt myöhemmin todettu I tyypin diabetes), hoikka jne. Ilmeisesti hän kuvittelee, että kaikki vaivat johtuvat elintavoista. Noup, ei muuten yksikään, valitettavasti. Jos johtuisi, niille ehkä voisi kuvitella mahdollisesti jopa tekevänsä jotakin. Nyt pitää vain riipiä kipu-, uni- ja muita kivamömelöitä, että pystyisi ja jaksaisi röihin, U-P:n valvovan katseen alle. Anti olla senkin asian, minä vain olen ja muut saa silittää.
Kevät tekee outoja tepposia, minullekin, totta prheestä! Huomasin ajattelevani yhtä kaksilahkeista... hitsi. Se varmaan johtuu käpyrauhasesta sun muista harmooneista. Äkkiä pitää karistaa mielestään tuollaiset asiat ja tyytyä riitelemään kissan kanssa. Joka sivumennen sanoen sai äsken hepulit ja puretti taas toista koipeani niin, että veri vain valuu! ARGHHHHHH!
Olen minä urhea – katsokaa, ilman villavälihousuja koko alkuviikon! Uskaltaisikohan jo siirtää viherviljelmät parvekkeelle? Taidan odotella vielä pari päivää... Tänään ohjelmassa pakettien ja yhden kirjatun kirjeen (?!) nouto postista, minä odotan ,D
--------------------------------------
Purrrrrrviska, kaiffat! Hei, eile tuli sittekii fisuu. Orja teki semmost fisujudekaa, duunas sinne paaaljo fisuu ja mä sain omat biitit.. Oli hei heekkuu! Omasa se pilas taas kaikel valkosel sipulil, purveileill ja niill pahoill vihanneksill ku haisuu. Sitä se sitt kehtaa viälä syädä. Ootas, se oli taas sitä taikalakeittoo, siks se sitä sanoo. Hirveen näköst mössöö ja haisuu karmeelt mun nenää. Ainut hyvä siin on se fisu. Ett sain sitä sitt kummiskii, ku sanosin sen painavan sanan. Ja just, kiitokseks äske sitt puretin. Joo, en tiijä mikä minuun meni. Sen koipi vaa hetkuu tossa yäkkärin helman alla, ku se skrivaa. Koko kinkku lihaa – aatelkaa ny. Pakkoha siihe on tarraa kii. Ja sitt pakoo ja äkkii, ku alko kuuluu rumei sanoi. Olin viäl vähä tiukas kii, meinannu saada kynsei irti. Tsihih, sen toinen koipi on tikattu iha täytee reikei. Jos joku tsiigais, varmaa miättis, ett mitä ihmet se on oikee väsänny. Mutt oon mä silti kilti, oonha? *viaton virn* Ku mä kummiski on hurmaava ja kaikkee, oonha?! Siis tottakai oon, mä oon kert kissi. Orja ettii taas jonku kuvan toho, ku kerta must ei saa fotoi.
Kuva täältä, josta löytyy kaikkea muutakin vinkeää ,D
Kliffaa päivää kaikill, purraa ku nähdää orjan koipei!
----------------------------------
Viiiiiiiiiiinnnnnceeent, prle, muista se HeSyn pikavalintanumero puhelimessani!
Päivän slogan: Kun minä valitan, valitan kunnolla ja asiasta – eli yleensä koko ajan!
Päivän biisi: Neiti Kevät
Luettua: Anne B. Radge – Vihreälle niitylle, Neshovin klaanin tarina jatkuu. Erakkorapujen ja Berliininpoppeleiden jatkoa, voi lukea yksinänsäkin, taustoitusta ei tarvita. Torunn hoitaa nyt sikatilaa ja vanhaa isoisää (niin...). Arki on rankkaa, elämä sikatilaelämää ja pitäisi jaksaa kaikkki itse. Erlend-setä Tanskassa aikoo kaverinsa kanssa isäksi ja he suunnittelevat tilan viljasiiloon arkitehtonisesti edustavaa loma-asuntoa. Toinen setä Margido uudistaa puolestaan hautaustoimiston toimintaa rohkeasti (uusi varasto, köh, ja kotisivut), samalla myös puvustaen itseään. Kirja on yhtä hyvä, kuin aikaisemmatkin eli aivan mieletön tarina omituisesta suvusta ja sen jäsenten omalaatuisesta elämästä kukin tahollaan. Kuitenkin yhteisiä pyrkimyksiä löytyy mitä kummallisimmissa asioissa. Juoni ja loppu jääkööt kertomatta, suosittelen kaikille. Noin yleensäkin, suosittelen näitä kaikkia kolmea opusta vaikka kesälukemiseksi – harvemmin pohjoisempaa Norjaa on kuvattu tällä tavoin, hullunhulppeasti ja vänisemättä ,D
KENKEJÄ JA POSTIA =o
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti