En tiedä, onko suurin osa vetutuksesta poistunut. Otin eilen nimittäin kuurin – ei, en edes sitä matokuuria. Viinat lojuvat vielä koskematta *koputtaa jotakin*. Kuurasin sen stanan ison kylppärin, liukkaan kuin fan. Tyhjäsin ensin, sitten kuurasin. Sain kulutettua tunnin kunnon vetutusenergiaa siihenkin. Kyllä nyt kelpaa taas kissan ja minun sotkea. On se muuten outoa, miten kylppäri ja sauna voivat vetää magneetin tavalla puoleensa pölyä, vaikka siellä imuroidaan säännöllisesti. Niin että, minulla on tosi puhdas ja nätti kylppäri. Niin nätti kuin se nyt Welhottarella olla ja voi.
Vängersin italialaista vihannespataa, heitin taas sekaan puoli kourallista soijaa sekä chilejä, hyvää tuli! Sen jälkeen oli vielä runsaasti ketutusenergiaa, joten kiusasin olkapäätäni vielä lisää. Riivoin särkymömelöt ja niiden alkaessa vaikuttaa säntäsin imureeraamaan ja pyyhkimään pölyjä. Just, pahin raivo haihtui ja käsi alkoikin illemmalla särkeä taas täpöllä. Katsokaas, näin yksinkertaista se on. Edelleen tuo parveke ottaa armottomasti päähän. Suunnittelin jo sen pesemistä, mutta... hra Ikkunanpesijän luonteen tuntien siitä ei olisi hyötyä. Hän ei korjaa jälkiään eli joutuisin pesemään sen uudelleen kuitenkin. Jos hän nyt tämän vuoden puolella yleensä ilmestyy. Ai että, riipoo, broidi, riipoo...
Lisäksi suhtaudun edelleen erään leidin meileihin lähes raivokkaasti. Tekointellektuellit ovat pahinta maailmassa! Tähän liittyen vielä holhoava asenne sekä ”kyllähän minäkin”...argh. Tulee näppylöitä. No, antipa jutun olla. Minä teen mitä teen, niin kauan kuin teen ja siten pistän pystyyn jotakin muuta. Katsotaan.
Edessä normilauantai kaikkinensa, turha sitä on teille selostaa. Pakettikin olisi postin italovastineessa, mutta kun se ei suvaitse olla lauantaina auki. Minulle on luvattu nyt postin kautta niin paljon materiaalia, että lienee parasta ottaa heittokeikka taksolla vaikka tiistaiksi. Epäilen, että maanantaina on lisää lappuja odottamassa. Sitä sun tätä eli kirjoja ja lisää kirjoja sekä yhdet kengät, juh. Ei sitä ihminen muuta kaipaa. Kengät siksi, etten minäkään sentään pysty paljain jaloin kuljeskelemaan. Kirjoja muuten vaan, luettavaksi, tiedättehän. Niinkuin niitä ei nyt muuten olisi, mutta silti. Eräs kustantaja lupasi isommankin paketin, minä odotan ja kuolaan ,D
Voihan rähmä, unohdin jo melkein, että ensi viikolla on Wappu. Just joo, amatöörien juhla. Pitää taas tarkistaa, miten kirjasto on auki. Muuten ei niin väliä. Ehkä sen verran, että tänään voisi ostaa varastoon jotakin apetta – ja ei, meillä ei syödä nakkeja ja perunasalaattia, ei todellakaan! Ei myöskään juoda kuohuviiniä, osteta ilmapalloja tms. Korkeintaan huudellaan vallankumouslauluja parvekkeelta ja ollaan ilkeitä kanssaihmisille. Se nyt ei ole mitään uutta. Hyvä puoli on yksi ns. ilmainen vapaapäivä, tällä kertaa erittäin hyvin sijoittuneena. Varasto kutsuu nimittäin maanantaina, oli mikä oli. En minä tuota kättä viitsi mennä uudelleen valittamaan. Ainakaan maanantaina. Ehkä sitten taas tulevaisuudessa, se on kuitenkin jatkuva riesa, krooninen juttu, josta en pääse eroon. Käytän sitä nyt hyväkseni suorastaan. Viikolla haen myös sen C-todistuksen – sitten onkin pähkäilyn aihetta tehdä perusteltu hakemus. Miksi se on muille helpompi tehdä kuin itselleen? Minä keksin aina hyviä perusteluja muille, mutta nyt pelkkä ajatus kangertelee. Ehkä sekin tarvitsee vähän voiteluainetta.
Siihen asti – meillä on melkoisen lämmintä jo näin aamulla. Toivottavasti tulee edes kaunis päivä (että ne paskaiset ikkunat näkyisivät oikein kunnolla, grrrrrrrrrrrr)!
Purrrrrrrrrrviska, kissinkat! En nyt tajuu, orja on ollu tosi omituine. Vänissy ja vääntäny. Kahjo se on, iha selväst. Mä kyll oon saanu kaikenmoist heekkuu, mutt välill jo melkee pelotti. Se vääns kylppäri iha sekasi, sitt se kohkast rättiesä ja imureeramise kans. Söiki vaa taas jotai mättöö. Onneks mä sain semmost toist muanaa. Ja sitt se puheli taas iteksee, eiku siis mulle – nii se käski sanoo, hei, mami, eiks juu mä sanoin nyt oikee? Nii ja sitt se yritteli soittaa puhelimell, mutt kukaa ei vastannu sill. Se melkee heitti senki seinää ja sano, ett anti olla sitt. Sitt se vaa paijatti mua ja lukitti, pönki ylös ja eikä se taaskaa oo goisinu. En tajuu, ei se goisinu päivälkää. Se on nykysi tosi huano goisii, voi se toss maata, mutt kirjan kans eikä se sillo goisi. Ei kukaa semmost ainaskaa osaa! Ja mä oon muute ollu kilti, tosi kilti, mmmm. Ja sitt mä eile jo otin suulist partsill, mami anto mun olla siälä yksin nii kaua ku mua vaa hotsitti. Tosi kliffaa, vaiks tarttee sanoo, ett iha hirvee kauaa ei jaksunu olla. Kyll siäl vaa tulee galsa viäläkii. Enkä mäkää muute nää niist ikkunoist alas kunnoll, ei voi tsiigaa mitä kaikkee tapahtuu tosa puistoss ja muuall. Mälsä jutska! Mutt Poika tulee tänää ja sen Reppu ja Kone, tsihih. Ja me saadaa jotai heekkuu. Tiäs vaiks fisuliinii, toi mami on vähä semmosell tuulell, ett anti mennä vaa. Must on tämmöne kuva, ku toi otti salaa. Mä oon just tulos tsiigaa, viäläks se vaa skrivaa ja skrivaa. Skrivas se, taas >o<
Kliffaa viikendii hei kaikill, ja *pus* kaikill upeill gimmoill ympäri Lokistaniaa!
-----------------------------------------
Vincent, kevättä rinnassa?
Päivän slogan: Viha ja inho, kateus ja ketutus – nuo ihmisen käyttövoimista kaikkein dynaamisimmat!
Päivän biisi: I Hate
Luettua: Olen turvautunut toverittarien päivähoitokirjoihin sekä muuhun materiaaliin, joista ei sen enempää. Kiitoksia vaan molemmille, jotka kirja-asioissa ovat tuottaneet iloa ,D Kirjaston kirjat on luettu. Ai niin, yksi on mainittava Jussi Siirilä – Juoksija, kertomus miehestä, jonka asiat ovat enemmän kuin järjestyksessä, kunnes alakertaan muuttaa eräs perhe... Miehen elämä menee sekaisin, kaikki järjestyksessä olevat asiat (kuten palapelit ja työ) sekaantuvat pahan kerran. Yllättävien tapahtumien jälkeen seuraa omituinen matka omituisiin paikkoihin ja miehen elämä muuttuu, kerrankin parempaan ja inhimillisempään suuntaan. Satiirinen, hihityttävä kertomus dynaamisen uraohjuksen tiestä ,D Suosittelen!
ANTI OLLA TAAS, KELE!
PS: Nyt taas alkaa riittää tämä vuodatuksen kettuilu! IE:llä tulee paashaa ja hitaasti - Operalla ei vaan mitään. Minä olen kuulkaas käyttänyt julkaisemisen kanssa temppuiluun enemmän aikaa kuin itse kirjoittamiseen! Mikä tässäkin nyt on niin vaikeaa, hei?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti