Wau, Welhotar on nukkunut yli 6 tuntia, vetäkääpäs kruksia seinään! Harvinaista ja mainitsemisen arvoista. Päätin eilen valvoa vähän kirjan vieressä ja lepuuttaa, no unihan siinä iski. Onneksi kissillä oli omia puuhia ja sain nukuttua väkisin pitkään. Olisin varmasti nukkunut vieläkin pidempään, mutta särky häiriköi pahasti jo parin viimoisen tunnin ajan eli heräilin vähän väliä. En vain jaksanut nousta ja ottaa mömelöitä, sen jälkeen kun ei uni enää ole samanlaista eikä tule niin helposti. Mutta on tod. outoa herätä näin myöhään eli klo 4:n jälkeen ;D
Viikko, varsinkin loppuviikko, oli täynnä töitä. Oikeastaan sopivasti, ei mitään hirmuisen kiirettä, mutta jatkuvaa pientä höykytystä. Piti mielen virkeänä, silti ehdin katsastaa meilit ja muutaman lokinkin joka päivä. Welhotar oikeastaan pitää tällaisesta rytmistä, verrattuna Herjaamoon (no, töitä ei voi verrata) kiire on toisenlaista, helpommin hallittavaa. Pystyy itse säätelemään aika paljon asioita ja järjestystä. Että näin! Mutta mikä on huvittavaa ja johon olen ennenkin törmännyt: miksi ihmeessä joidenkin ihmisten töiden kanssa aina mokailen! Ei, kyse ei ole siitä, että en pitäisi heistä tai että he olisivat jotenkin vaativampia tms. Sitä vain tapahtuu, vaikka kuinka olisi tarkkana. Argh, harmittaa! Johtuuko se siitä, että alkaa olla yliskarppi tai jotakin. No, Varastolla on kuitenkin kaksi henkilöä, joiden hommia teen ja joudun sitten tekemisiäni korjaamaan... Kututtaa. Ihan oikeasti yritän olla tarkka ja kaikkea muuta, mutta ei, aina tulee joku pikkuinen kämmi. Muiden kanssa ei olekaan sitten mitään ongelmia. Varsinkin 2 – 3 henkilön kanssa ei koskaan pienintäkään huomautusta, kiittelevät vain nopeasta toiminnasta. Nytkin tein taas pojulle palveluksen – hän sai tälle kuulle vielä pari juttuansa päivätyksi, että tulevat tavoitteet saavutettua ;D On niin jotenkin herttainen poju....
Tänään Welhotar kokeilee voimiaan ja koipiaan! Aion kuitenkin lähteä yksin lauantairoudaukselle. Kirjoja olisi HelMetin mukaan tulossa ainakin 6 varausta, jokunen löytynee hyllystä. Toivottavasti ainakin. Viikon kirja-annos on saatava mukaan. Kaupoilta tuon sen, minkä jaksan. Onneksi on vähän jömmaruokaa pakkasessa, riisiä ym. kaapissa. Ei tarvitse ihan kaikkea yrittääkään raahata. Belgarion on tod.näk. kuitenkin lomalla ensi vkonloppuna, jolloin hän saa luvan avustaa minua. Tai teen hänelle tarjouksen, josta on mahdoton kieltäytyä. Harmittaa aina vain pyydellä apuja. Prle. Tältä voisi välttyä sillä, että kävisi myös vkon aikana kerran kaupassa. Mutta tämä taas söisi aina yhden vapaa-ajan matkan. Ja sellaisina päivinä olisin aivan repopoikki ja kipeä taas seuraavana päivänä töissä. Eli ei sekään oikein toimisi. Nimittäin loppuviikosta kivutkin alkavat olla pahempana jo normityössä, vaikka en olisi mitään ihmeellistä iltaisin puuhastellutkaan. Eilen ja oikeastaan jo toissapäivänä nilkat yrittivät päivällä sanoa sopimuksensa irti. Oli pakko kävellä erittäin varo-varo-vasti ja harkiten. No, enköhän minä jaksa.
Suunnittelin myös, että yritän tänään tehdä mömelöiden voimalla pakolliset kotityöt, voisi sitten huomenna vain lepuuttaa. Korkeintaan hoidella nuita yrttejä. Niihinkin pitäisi vaihtaa mullat ja vähän erotella kasvustoja, itämäänkin pitäisi jotakin saada. Hmph, siemeniä, muista torpso siemenet tänään! Mullan vaihto ja muut jäävät kyllä ensi vkolle, tai seuraavalle – siinä tarvitaan apuja. Mutta nyt olisi jo hinku saada krassia, taidan kylvää sitä tänään tuohon pöydälle pienelle talriikille kasvamaan. Njam, krassia leivän päällä! Salaattiin! Juu...
Tiedoksi taas, eilen soittelin Hyyssiin psykopatian pkl:lle, sopiva aika löytyi maaliskuun lopulle. On se kumma, ne päivät, jotka eivät minulle ehdottomasti käy, olisivat olleet siellä vapaita. Kohtalo naureskelee, suorastaan virnuilee minulle! Kolme käyntiä on kuulemma varattu, tarv. enemmän. Jahas, antaas kattoo taas... suhtaudun hyvin skeptisesti tuohonkin ns. mahdollisuuteen.
-------------------------------
Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Onks teinki orjat useen tommosii? Siis niinku ett ne lojuu ja märisee... tommone toi orja taas on. Ku se lopulta pönki ittesä ylös, ei meinannu jaksaa ees kylppärii. Mutt jaettii taas kalkoni tasan, se nimittäi oli ihan loppu! Yks biitti molemmill, vaiks mamill oli kaks leipää. Se anto toise sitt mulle ja söi ite taas sitä raejuustohöttöö. Se ku ei kelpaa mulle, mutt toi änkee sitä joka paikkaa. Sitt mä sain aika monta maitonapikkaa, niinku aina. Nyt on hyvä, kävin vähä napostelee viälä aamupalaa tuala raksukupill ja tsekkaas märkäruuat. On niitä, mami voi lähtee duunaa asioitaa. Ai nii, mamiiih, mulle hei maitonapikoit ja märkäruakaa, jookosta. Ja sais sitä tuada jotai donarii ja jauhistaki, jookosta, hei!!! Kyll se tua, ainaki noi tärkeimmät! Mä en ikinä oo täällä ollu ilma ruakaa enkä ilma heekkuja. Napikoitaki on riittäny iha joka päiväks. Ett oikeestaa mull mitää valittamist oo. Joskus vaa kiusin tota mamii, ett sais jotai viälä heekumpaa. Kyll kissiki haluu vaihteluu. Niinku noi orjatki. Ett ei joka päivä ihan samoi ruakii. Eile mä pelästyti mamin taas, hih *kollivirn*. Ku se tuli himaa, se lähtiki heti viämää noit roskii. Ja ku se tuli takasi, mä olin jo oven välis kuano ulkon tulos ulos... Ett meinasin lähtee vähän tsekkaa taas mein rabaa. Ei onnannu! Vaiks se onki tollane pönkijä ja välill hidas ja kipee, se tönäs mutt sisää ja sano taas rumei sanoi. No juu, ei siälä mitää ihmeellist oo, mutt oon päässy pari kertaa karkuu *virn*. Sitt mä kyll aatteli, ett jos mami ei löytäskää mua tai ei haluis tai jaksais hakee... niinku ett jos joku vaik veis, siis sillee kitnappais mut =O Se ois kauheet, nii ett kyll mä taidan pysyy tääll kummiski. Kiva vaa välill pelästyttää toi orja! Mutt sitt tuli vähä huano omatunto, mä menin mamiska viäree koko loppuillaks. Sitt mä tökin sitä kuanoll taas, hihih, se on hauskaa. Ja nassutin, se tarkottaa ett mä tyännä koko mun nassun sen nassuu ihan kiinni ja vähä tökkäsen välill. Mä kuiteski taidan tykätä tost hölmöst orjast. Ja kyll seki tykkää must, se on sanonu. Sanoo se mua nupuks ja vaiks miks. Höh, se ei oo oikee kollimaist. Mutt kai mä salaa siitäki vähä tykkää, ett hellitää ja sillee nimitellää ja paijatellaa. Vaiks mä oonki tämmöne koviskolli Malmilt!
Täss tää koviskolli näyttää, kummone on tosi siisti nukkumisympyrä! Tämmöne! Kliffaa löördaagii hei kaikill ja huamisee!
------------------------------------------
Kiltti Vincent, älä yritä enää karata! Minusta ei ole juoksemaan perään... ja jos joku sattuu silloin olemaan ovella, miten minä sinut saisin kiinni ulkona?!
Päivän slogan: Parempi yksi kissa kotona kuin monta ulkona yksinään kadoksissa!
Päivän biisi: Viina veel
Luettua: Harri Rinne – Laulava vallankumous; Viron rock-sukupolven ihme. Ehdottomasti luettava kirja, suosittelen kaikille. Ensimmäinen suomeksi tehty kooste tapahtumista n. -87 lähtien, Paljon haastattelumateriaalia ja bändien taustaa. Taatusti sellaista tietoa, mikä meiltä puuttuu. Paljon myös poliittista ja yhteiskunnallista tietoa lähihistoriasta, nuorten alkaneesta liikehdinnästä, Viron itsenäistymiseen johtaneista tapahtumista. Welhotar pitää tästä kovasti, ei vähiten siksi, että minulla on Virossa paljon tuttuja ja 80- ja 90-luvuilla liikuin paljon siellä, eri puolilla maata. Olen nähnyt mm. Villu Tammen livenä *virn*. Olisin lainannut tähän otteita Villun runoista, mutta valitettavasti kirja on lainassa rva P.L.:lla Herjaamosta – jos luet tätä, jätähän merkkisi. Epäilen, että olet kyllä löytänyt tämän lokin ;D Mutta siis, ehdottomasti suosittelen tätä kaikille Virosta ja musiikista sekä Viron lähihistoriasta kiinnostuneille! Tässä taas kirja, jonka lukemisen jälkeen luulet huomattavasti vähemmän...
ILUS LAUPÄEV!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti