Ei viikkoa ilman jonkinlaisia veetutuksia ja vastoinkäymisiä! Olisiko se liikaa pyydetty, että joskus kaikki menisi ihan niinkuin tavallisesti? Ettei tarvitsisi manailla, alkaa selvitellä muiden mokaamia asioita, valvoa ja miettiä, miten tämäkin taas saadaan kuntoon ja oikein raiteilleen....
Ensiksikin, huvittavaa. Muistattehan viimeisen Ison Taksiselkkauksen, jolloin soittelin Iisalameen pariinkiin otteeseen. Ihmettelin tuolloin, miksei viimeisiin valituksiini ollut vastattu lainkaan. Ai niin, ei, ne eivät ole valituksia. Ne ovat asiakaspalautetta – hölmö minä. No, eilen sitten tuli vastaus yhteen, tässä sanatarkasti lainattuna: Vastaus palautteeseen "Kuljetuksenne 22.1.2008 klo 15.00 oli myöhässä n. 20 min, syy myöhästymiselle oli ruuhka. Pahoittelemme tapahtunutta, ystävällisin terveisin, XX." Ja jos sitten käväisette katsomassa täältä , huomaatte, että itsekin olen todennut tuon. En minä valittanut siitä 20 minuutista, minä valitin siitä, etteivät heidän antamat varatut aikataulunsa pidä paikkaansa ja kyselin, miksi niitä omituisia oletustuloaikoja yleensä annetaan sekä miten tilauksia tehdään, koska niitä ei tehdä etukäteen! Prletto, kirveellä on töitä ja paljon...
Toisekseen, Welhotar sai eilen sitten nipun todistuksia Welhottaren koulutusohjelmasta ja ammattitutkinnosta. Ihan hienoa, kyllä. Kunnes aloin lukea tarkemmin niitä. Tutkintopaperit ok ja perustelut hienot, ziitosta vaan. Mutta, A-ajokortista puuttui 3 osiota, niitä en muka ollut suorittanut! Ei jumalauta! Prletto, suoritin joka ikisen osion, mutta en samalle hyypälle. Koska asioiden tilasta (koivet, matkat jne) johtuen jouduin käymään tenttimässä ns. yleisinä tenttipäivinä, joku ei taatusti ole nyt merkinnyt niitä ylös – tai jotakin. Lähetin kaksi erittäin asiallista viestiä, onneksi olin säästänyt meilit, joissa tulokset olivat. Eli liitin meilit siihen mukaan. Ei jumalavita, minen ala toista kertaa suorittamaan enää asioita, jotka oikeasti on suoritettu! Miten noin iso talo VOI mokata näitä asioita, vai onko kyse juuri siitä, että vasen jalka ei tiedä, mitä oikea käsi tekee? No – ilo papereista ja mahd. saatavasta lisärahoituksesta jälkikäteen ei enää jaksanutkaan ilahduttaa. Ketutti! Ketuttaa vieläkin...
Eilinen oli taas myös niitä päiviä, jolloin töitä kannettiin meikäläisen kammariin iltapäivästä lähtien. Eli sinne jäi odottamaan mukava keko aamun avausta. No, eivät ne ole kiireellisiä ja ehdin tehdä ne siihen mennessä, kun ao. henkilöt saapuvat kustannuspaikalle. Hämäävää, tuo siis, että osalla porukasta on erilainen työaika. He tulevat joskus puoleen päivään mennessä, kaffittelevat siinä kun meikäläinen jo odottelee lounasta. Aloittavat sitten puuhansa ja tulokset alkavat olla valmiina, kun tämä harkitsee jo lähtöä kotiin. Ei, ei se ole häiritsevää, paitsi silloin, jos jollakin jutulla on kiire. Toistaiseksi niin ihmeen kiireellistä ei ole tullut vastaan. Olen luvannut tarvittaessa jäädä myöhemmäksikin töihin, jos vain kertovat siitä etukäteen. Että voin konfirmeerata armasta Iisalamea asiasta... Taidan ottaa vähän pisteitä itselleni siitä, että korjasin erään henkilön tekstiä omiin nimiini, siis selkeät kirjoitusvirheet pois. Ihmettelin vaan, kukaan ei ollut heidän miitissään niitä huomannut. No, korjattu on ja kaveri kiitteli perästäpäin, kun sanoin vain, että korjasin ohimennen pari huomaamaani juttua. Tottahan tuo, että omalle tekstilleen tulee sokeaksi, kun sitä vääntää ja kääntää. Eli kyllä, minä menen taas Varastolle!
On Varastolla hauskojakin tyyppejä, oikeasti. Heidät tapaa tupakkahuoneessa ja joskus kaffella ,D Hassua, miten sitä valikoituukaan.... toisaalta näin pysyy hyvin selvillä eri osastojen asioista, juoruista ja tulevista tapahtumista. Nääs ns. terävän pään pari vaikuttajaa ravaa myös tupakalla ja kaffella usein samaan aikaan ja he puhuvat, tottakai, uusista suunnitelmista ja tapahtumista aivan vapaasti. Emmehän me rottajengiin kuuluvat muuten niistä kuulisi kuin vasta jossain osastokokouksessa tiedoksi-osiossa. Että nyt voi ainakin kuvitella tietävänsä suurin piirtein saman kuin päällikkö, ettei tietoa ainakaan pimitetä.
Tällä kertaaa ja pitkästä aikaa voin huokaista, että lopultakin on perjantai! On ollut harvinaisen pitkä ja särkypitoinen viikko. Rankkaa ja rasittavaa. Tänään aion lepäillä ja suunnitella huomista täsmäiskua kirjastoon ja kaupoille!
--------------------------------------
Purvvvvvvvvvvvvista, kavrut! Aha joo, ei orja taaskaa antanu mitää heekkui. Ei siis yhtää mitää, sen omist jutuist nääs. Juu, teki se roipentelii, mutt se oli jääss ja siin oli jotai pippurei. Ei mulle voitu sitt semmost antaa. Vaiks haisut oli kyll siis tosi mahtavat. Otti kyll vähä päähä, ku orja sitt snadisti puputti sitä safkaa. Mä sain sitt tavismuanaa ja napikoita vaa. Orjan piti eile olla ihan rauhass ja sillee, mutt sitt taas tapahtu jotai. Jotai se pakkas ja lueskeli omii juttuisa. Ja sitt se alko taas puhelee rumei ja takoo tota näppist nii ett paikat tärisi. Ja melkee se tais taas volista. Ei se kertonu mitää, mutt jotai on taas piäles. Mä tiän! Mä sitt vähä kävin sen viakus, mutt siinkää ei ollu hyvä. Orjaa särki ja se yritti löytää parempaa asentoo, lopulta se oli iha vimpulas ja koivet sojotti tyynyll. Nii ett mä menin sitt se koipisten koukkuu taas nukkuu, niinku takamust vaste. Siin me goisittii – ja muute goisittii aikastas hyvi! Orjakaa jaksanu nousta. Välill se kyll kävi hereill ja mutisi jotai, mutt sitt meni taas taju vegs. Hyvä nii. Tänää tarttee taas pyytää, ett syätäis jotai hyvää, niinku fisuu tai semmost. Mamiih, jotai heekkuu, ku kerta on perjantai, jooko. Kyll se muistaa tän jutskan ja mäki saan jotai. Itellää sill nii välii....
En mä tiä, omii fotoi oo taaskaa. Tää on jotai vriijutskast. Parempi ku ei mitää. Mut hei, kaikill kavruil kliffaa viikendii! Huamisee!
----------------------------------------
Aivan, tuli nukuttua kohtuuhyvin, vaikka särkikin täpöllä. Unetus oli jo siinä vaiheessa, että nukuin osittain yli särkyjen, mikäli se on mahdollista. Koko ajan jomotti taustalla eli uni oli sellaista melko pinnallista, unta silti. En ole pirteä nytkään, pakko vain jaksaa.
Päivän slogan: Ei väsymys töitä häiritse, mutta se nukkuminen työpaikalla...
Päivän biisi: Friday On My Mind
Luettua: Hiplailin jälleen Taikkarin mäellä –opusta ,D Uusintaluennassa Lorenzo Carcaterra – Katuvarpuset. Pidin tästä ensimmäisellä lukemalla, silloin pikalainana. Kun tarjonta oli vähäistä, päätin lukea uudelleen. Ei mielipide mitenkään ole muuttunut. Karua kerrontaa lasten ja nuorten elämästä New Yorkin Hell´s Kitchenissä ja joutumisesta kasvatuslaitokseen. Laitoksen käsittämättömän väkivaltaisesta, musertavan helvetillisestä ilmapiiristä ja toisten selviämisestä – kaikkien ei. Suosittelen ehdottomasti kaikille, myös elokuvana! Voipi olla vähän ahdistavaa, tämä noin varoituksena herkästi asioihin suhtautuville...
PIRSKATINMOISTA PERJANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti