Nyt minun on todella yhdyttävä joidenkin mielipiteisiin – miehiin ei kannata eikä voi luottaa. Ei todellakaan. Jopa yksinkertainen tehtävä tai tapahtuma on liikaa. Prletto! Kerroinhan, että Hörhö olisi lopultakin ollut pääsemässä Tervikselle, mutta oli eilen lyhyellä "asiointilomalla". Ilmestyi sitten tänne noutamaan rahojaan, joista olen huolehtinut. Mitä oli tämä mies ehtinyt tehdä parin tunnin aikana? No, vetää lärvit, tietty. Umpisikakännit! Eli ei mitään menoa takaisin Hangonkadulle, ei menoa Tervikselle. Talven mahd. tulevat pakkaset edessä. Pidin härralle puhuttelun Welhottaren malliin. Ilmoitin myös, ettei kannata tulla lähiviikkojen aikana edes käymään tai yrittää soittaakaan. Jos on töpännyt, kärsiköön. Prle, minä tein kaikkeni, että hän olisi saanut vähän apuja ja elämäänsä järjestykseen. Täysin turhaan. Pari tuntia sen jälkeen soitin Kummisedälle, jonka olin ohjeistanut postiasiointiin. No, kaatokännissähän sielläkin.... asiat onneksi oli hoidettu. Minäkin halusin vain tietää summat, jotka ilmoittaa eteenpäin saadakseni rahani takaisin. Setäkin oli luvannut raitistella tässä, mutta kun tuli perintöä. Hän oli erittäin katkera siitä, että joutui maksamaan perikunnalle lainan, jonka oli ottanut W:n kuoleman aikoihin. Eikö olekin outoa, että kun lainasta on tehty oikein paperi, sen joutuu todella maksamaan takaisin? Hänestä se tuntui kohtuuttomalta.... mitä hlvettiä ihminen on ajatellut, kun ensiksikin on itse pyytänyt lainaa, siitä on tehty viralliset paperit ja kaikesta on sovittu. Ja sitten joutuukin maksamaan sen takaisin. Kyllä se on mahdottoman epäreilua, juu. Ei, onneksi en todellakaan ole sekaantunut mihinkään urospuoliseen yksilöön, vaikka se jo hetken käväisi tuossa mielessäkin. Toivon sen hetken menneen lopullisesti ohitse! Minä tottavieköön jatkan elämääni leikatun kissan kanssa – sekin on välillä aivan riittävän rasittavaa. Tässä nyt kututtaa sekin, että en voi pyytää taaskaan apuja mistään. Olkoon. Minä Itte on ainoa, johon voin luottaa (enkä siihenkään ihan aina)!
Olipas purkaus! Olin illalla vain niin raivoissani noille typeryksille. Jo kolmas ilta muutoin, kun söhelsin rojujeni kanssa. Haluan niistä eroon ja pakkailin, lajittelin ja ihmettelin. Kortit ym. menivät tuonne toiseen lokiin vaihdettavaksi ja lahjoitettavaksi eli Kierrätetään. Jos joku keräilee kortteja, katsokoon sieltä Welhottaren tarjoomukset. Muuten ihan hyvä loki, jos haluaa päästä turhasta tavarasta eroon. Oudon.. hmpp... sanoisinko jopa kiinnostuneita ihmiset kyllä ovat. Ei pahalla, kivahan se, että joku haluaa minulle tarpeetonta tavaraa.
Eilen kävin siis lounaalla, todella, lounaalla pitkästä aikaa ihan ravintelissa. Oli oikein viihdykästä. Mutta, kiinalainen ruoka ei todellakaan enää vastaa käsitystäni kevyestä. Vaikka valitsin mielestäni suht. kepoisia annoksia valintapöydästä, paljon vihannespuolelta, tofuakin kohtuudella jne. olin ähkynä koko loppuillan. Kai minä sitten kuitenkin syön nykyään suht. terveellisesti kotioloissa, vaikka sitä ei uskoisi ,D Sain Naiselta Joka Ei Pidä Kissoista mukin, josta jossain tuolla alla kuva. Siinä kumiankkani saivat kaverin kylppäriin – tästä tuli siis kylppärimuki. Juu, hassua, tämäkin on tuolta Kierrätetään-lokista. Ja maailma on pieni, Tsadi vielä pienempi. Lahjoittaja oli samassa työpaikassa tuon tapaamani ystävän kanssa, joten postia tms. ei tarvittu välikätenä. Eli alla kuva Repe-sorsa -mukista, joka sai sijansa kylppäristä, kumiankkojen lähettyviltä. Että ikäänkuin hyvässä seurassa jatkuu hänenkin elonsa.
Unetus ja särky ovat ennallaan, eli pahimmoillaan näin vkon lopussa. Särkee, ihan hemmetisti särkee. Heräsin 2 h nukuttuani siihen, että itkin ja voihkin ääneen. Koipia sattui ja oikeaa kättä vihloi täpöllä. Oli pakko nousta ylös ja ottaa rauhoike. Sain nukuttua pätkittäisesti vielä 2 – 3 h. Ei tahdo millään jaksaa. Työpäivä menee vielä jotenkin, lääkitystä säädellen ja työtä tehdessä ei pahin kipu aina ehdi iskeä. Ja aina on mahdollisuus lähteä käymään tupakalla ja puhua paashaa muiden kanssa, jotta jomotus jäisi vähän taka-alalle. Tehokasta lääkitystä ei näköjään tule. Sain sentään eilen fyssalta kuljetustukilausunnon, jota jo peräsin häneltä. Uskon miehen unohtaneen koko jutun... ei vain kehtaa tunnustaa.
Belgarion on siis takaisin Upinniemessä ja meilasi mahd. jo pääsevänsä lomalle. Hän on ollut nyt pitkään kiinni ja tuntui kovin tympääntyneeltä oloonsa mm. tästä syystä. Onhan se aika vmäistä, että puolen vuoden aikana lomia on riittänyt useimmille vkonlopuille ja nyt äkkiä kk lähes ilman lomia. Eikä siinäkään mitään, että ovat kiinni, mutta heillä ei kuitenkaan ole siellä mitään järkevää tekemistä tai syytä, miksi pitää olla paikalla. Poika siis apustanee vkonloppuna, jollei hänkin ole sortunut em. miehiseen käytökseen. Odotan jo kovasti, että pääsisin juttelemaan Belgarionin kanssa pitkästä aikaa... Olisi ihan oikeaa asiaakin, lisäksi minulla on erinäisiä lahjuksia ;D
----------------------------------------
Purrrrrrvinka, kissit! Höh, eile taas mami pönki tuala laatikoissa ja niputti ja sillee. Kuvaski viälä. En tajuu. Ei se taaskaa ehtiny melkee olleskaa olla mun kaa. Siis sain mä safkaa ja silleesti. Mutt sitt se taas alko tekee noit omii juttuisa ja välill se puhu taas aikastas rumei sanoi. Mutt sitt se yhtäkkii lopetti kaikki. Pisti tänki masiinan kii, otti kirjan ja pyys mua viakkuu. Kilti mami. Sitt se oikee kunnoll paijatti mua ja sano, ett ei kissii saa unohtaa. Mä olin sitt tyytyväine! Nii tyytyväine, ett mä oikee heittäydyin... tiätteks te, mä menin nenuttelee sitä. Mamiskaa niinku. Mä tyänsi mun nenän sen nenää ja sillee, sitä nauratti. Sano, ett mull on kylmä nenä. Ja sitt mä vähä niinku hiarasin päätä sen nassuu ja taas nenätin sitä >o< Mamiska oli ihan otettu. Mullaki oli hyvä olo, ku mua sitt paijatettii. Mutt sitt se alko silitellä iha joka paikkaa, massuu ja häntylii. Nii ni sillo mä lähdin. Tulin mä takasi goisii sen koipisien mutkaa sitte. Nukuttiiki vähä aikaa ihan kunnoll. Sitt alko taas toi ravaamine ja punkemine. No, nyt mä taas voin goisii kunnoll, ku mami takoo konetta. Mutt ei sitt tullu eilenkää kunno safkaa, tavisruakaa vaa. Mutt tänää tulee, mami lupas! Nih! Ja sitt se sano, ett joku lupas lähettää mulle jotai lelui, niinku vaihtariks jostai sen kamois.... Jeeeeee, mä oikee odotan! Kliffaa saada omaa postii ja jotai vinkeet juttuu. Mä yhtää tiädä mitä vois tulla, ei tiänny mamikaa. Sano vaa, ett me voidaa ihan rauhas odottaa. Mutt ett niinku jotai on tuloss ja just mulle ja vaa mulle.
Mä annan taas vähä kuvatilaa mamiskall, must ku on aina saman näkösii kuvei. Mamin tarttee taas ottaa parempii fotoi jossai väliss, ku se ehtis nyt vaa. Se kyll sano, ett tänää se ottaa ihan relaa. Hei, otetaas kaikki semmone oikee rela torstai, jooko? Ett niinku huamisee.
-----------------------------------
Kyllä, tänään en aio enää setvitellä noita rojukasoja. Olkoot päivän itseksensä ,D Vietän illan Vincentin kanssa ja kirjan parissa, leväten ja ajattelematta mitään järkevää – toivottavasti.
Päivän slogan: Et ole kännissä, jos voi maata maassa pitämättä mistään kiinni!
Päivän biisi: The Only Reason Men Talk To You Is Because They Want To Get Laid, You Stupid Fucking Cunt
Luettua: Eilen aloitettu kirja on vähän kesken vielä. Ai että miksi? Haaaaaaaaaaaaa – lopultakin Taikkarin mäellä saapui. Hygieenisesti muovitettuna, yksittäispakattuna, sopivana Welhottaren nautittavana annoksena. Ja kyllä minä nautinkin ;D Pakko oli selata läpi, vaikka osan muistin jo ulkoa. Kiitos kirjan saattamisesta julki, Susu! Hassua, jotenkin odotin (vaikka tiesin, että ei) kirjassa olevan kuvia! Olin melko vahvasti itse lukiessani tuolloin blogia visualisoinut tiettyjä juttuja. Mielenkiintoinen ilmilö... Mutta nyt on kirja tukevasti hyllyssä, hyvällä paikalla!
TORSTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti