Täysikuu on siis edelleen kateissa, ulkona näyttää kylmältä ja tylsältä. Koipia ja olkapäätä särkee, nyt yllättäen myös toista polvea. Kele, laittaisikohan sen neuron syyksi; hän nimittäin mottasi kumivasarallaan väärään paikkaan ja nyt juuri siihen sattuu, argh. Odotettavissa on kiireinen päivä Herjaamolla, paljon paperia ja värkkäämistä, hienosäätöä jne. Päivät kyllä kuluvat nopeasti, se hyvä puoli tässä on. Nyt odottelen vain päisiäistä, kahta lyhyttä työviikkoa ja sen välisiä lomapäiviä. Josko joku pesisi ikkunat – täytyy selvittää. Muutakin tekemistä olisi, muistaakseni Belgarion on tuolloin lomalla *hykertelee pieniä karvaisia käsiään*.
Josta kivaa aasinsiltaa kirjoihin! Kummisetä kuitenkin viinikaupassa käydessään oli hakenut pakettini. Siellä ne olivat, kaikki Huutiksesta ostamani kirjat! Eli Belgarionin taru 1 - 5, kulutin kokonaista 22 juuroa tähän, ihan hirmuista tuhluuta *virn*. Mutta kun minulla on jo Polgaran ja Belgarathin tarina sekä Althalus, en kertakaikkiaan voinut jättää näitä kellekään muulle. Nämä nimittäin ovat ne kirjat, jotka saivat meikäläisen ensimmäistä kertaa pahemmin kiikkiin fantasiapuolelle. Unohdetaan nyt LOR, jonka luin jo vuonna kivi & keppi ensimmäistä kertaa, tuolloin ruotsiksi, koska sitä ei ollut vielä edes suomennettu. Belgarionille luin Taru Sormusten Herrasta ensimmäistä kertaa eräänä kesänä ääneen iltaisin (ja päivisinkin loman aikana), kun hän oli alle kouluikäinen. Belgarion koukkuuntui välittömästi, vielä pahemmin, kun oppi itse lukemaan paremmin ja käymään kirjastossa. Nyt oli pakko tehdä siis tilaa kirjahyllyyn. Säilöön laitettiin viinipulloteline, oi ystävä, tule ja nouda se pois!!!
No nyt meikäläinen on aivan otettu ja kaikkea. Tämä tunnustus tuli nimittäin tälle lokille Zimbolta! Kiitän ja niiaan sekä hymyilen kauniisti - olen siis sanaton!
Minä puolestani myönnän tämän tunnustuksen Satujatarelle, Vintille Kehräsaareen, Ta-Miitille Raapimapölkkylään, Vincent ja minä yhdessä myönnämme sen myös Mustalle ja Harmaalle (Zihminen saa sen siinä samassa ,D) sekä Mörköselle & Veikkikselle ja neiti Valtoselle. Toivottavasti teillä ei vielä ole tätä! Moni muukin loki ansaitsi tämän, mutta tällä kertaa tunnelmat suosivat näitä lokeja - muistakaa halujenne mukaan jakaa tunnustusta eteenpäin, pakko ei toki ole, jos ei ehdi tai halua!
Soitin eilen neurolle, olin asiallinen ja suht. kohtelias. Ilmoitin haluavani lab.lähetteen ja kopiot papereistani kotiin. Onneksi vain sairaanhoitaja vastasi ja kysyi, lopetanko käynnit. Sanoin, etten nyt heti (seuraava aika on ihan pikaisesti, jo kesäkuussa), mutta siirryn muualle. Kovasti uteli minne, mutta en halunnut edes kertoa. Sanoin vain, että terveisiä neurolle, olin tyytymätön häneen. Ja terveisiä neuropsykolle, hän laisti lupauksistaan... Melkein aloin olla ilkeä, mutta oli niin nuori ääni leidillä, että en kehdannut. Hän oli kuitenkin ihan asiallinen ja lupasi toimittaa paperit minulle sekä terveiseni perille. Ehkä perästä kuuluu - PRÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖT!
Että lakimiehet ovat - köh - tuota, niin, älykkäitä. Eilinen älykäs (miehen) kysymys evästäville naisille oli "Onko vihanneksissa muka kaloreita? Mitäh - ei kai...". Ettehän mitenkään epäile oikeuslaitoksemme pätevyyttä, ettehän *virn*.
-------------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta kaiffat! Mä en ala, mamiska meni eile taas aikasi goisii, mä oisin voinu viälä leikkii tai jotai, mutt se vaa nukkuu hornotti. Ja sitt mä sain vaa kissinruakaa, ku se ei tehny safkaa. Sill oli kattilas viälä jotai evästä. Ja sitt se kyll avas puukin, joo. Siälä oli jotai keltast, sano, maissii – höh, ei kissi semmost syä. Nii ett elämä on aikastas tylsää bileitte ja muittenki heekkuje jälkee. Ei paljo kissinruaka maistu. Tahtoo kunnon muanaa, hei mamiiiiih, kunnollist ruakaa piänell kissill. Ettei se näkis nälkää, nih! Nii mä sitt muute herättelin tota yhtä jo toss enne kahta, se tiätteks te, sano taas niit kamalan rumei sanoi. Huh. Kyll se sitt nousi toss pual kolmelt, ku mä oikee vänisin ja aloin pistää mattoi kasaa. Mä halusin mun kalkonin ja napikoit ja kunnon seuraa. Sainhan mä, tiätty. Nyt mami nakuttelee taas konetta ja mä otan relaa täss sänkyll. Tarttee kuitenki vahtii, mitä se oikee skrivaa. Ettei tuu sitte myähemmi sanomist. Kohta mä onneks pääsen kunnoll goisii, ku toi häippäsee.
Täss on tää foto, miss mä kattelen, mitä rintataa. Mä oon funtsinu, ett must vois tulla semmone atk-kissi, ku hualtais noit rinttereit. Niitte namiskat on vähä suurempii, tassut vois riittää hyvi. Ja ku mä oon miälettömä kiinnostunu siit, mist se papru tulee – ja se on viälä täynnä kirjotust niinku valmiiks. Ja sitt toll voi ksnaa.. ei ku ka... skannata kans ja kopieerata kans! Mä tahon oppii sen kaike. Ett mäki oisin pätevä niinku näis hommis. Mutt hei, koht mä alan goisii, kliffaa päivää kaikill ja huamisee!
----------------------------------------
Ah – Vincent, elämäni valo ja aamujeni kauhistus! Olisin voinut nukkua vielä tunnin – pari, ihan hyvin. Mutta käsky kävi jääkaapille, ei auttanut muu kuin nousta. Ääni ja teot olivat sitä luokkaa. Kumpa voisi mennä nukkumaan vielä pariksi tunniksi...
Päivän slogan: Vaihtovirta virkistää, sanoi Belgarion, kun teki ensimmäisen virhekytkentänsä!
Päivän biisi: Brown Sugar
Luettua: Alex Haley & Malcolm X – Malcolm X, elämänkerta, johon Welhotar ei jostain syystä ole aikaisemmin törmännyt. Toki olen lukenut muuten Malcolm X:sta, mutta tätä suosittelisin kaikille vähänkään kiinnostuneille. Erittäin luettava, hyvä kirja. Taustaa miehen kasvusta ja rankasta elämästä ennen mustiin muslimeihin liittymistä. Paljon tietoa tuolloisesta mustien asemasta etenkin USA:ssa, politiikasta ym. Suosittelen aivan ajankuvanakin, saati sitten historiaan vaikuttavien tekijöidenkin puolesta jokaiselle. Itse olen vaikuttunut, tosin tuo uskonnon kuvaaminen on hiukka... hmm ... erikoista. Samoin tämän erään saarnaajan erikoiset opit =E Malcolm X itse sanoutuu (tai hänet erotetaan)
tästä yhteydestä, tuolloin tilanteetkin alkavat muuttua - mutta mielenkiintoista yhtäkaikki!
Ajat lienevät kuitenkin muuttuneet, mikäli minä mitään tiedän. Lue, luulet vähemmän.
JO TORSTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti