Varastolla oli taas eilen kiirepäivä, ei ehtinyt kunnolla kissaa sanoa, piti sanoa Vincent ja kaikki karvatassukaverinsa. No, eipähän ole tekemisen puutetta, siellä on taatusti taas illalla väsätty pinoja lisää Welhottarelle aamupuuhasteluksikin. Taksot ovat tällä viikolla olleet oudosti etuajassa sekä aamulla että illalla =O Mitenkähän tänään? Siellä on satanut jotakin outoa, noin ikkunasta katsellen. Ei selviä, onko lämmintä vaiko eikö... ilmeisesti on. Ähh... ei kiva. Taas tuntuu kuin flunssa olisi iskemässä, mutta ei kuitenkaan iske kunnolla. Lisäksi loppuviikkoa kohti koivet ja oik. olkapää alkavat oirehtia. Ja vali-vali-vali ,>
Welhotar päätti humputella perstaina eli lähteä töistä aikaisemmin. Ehei, ei muuten, mutta pätkääkään plussaa (siis työajasta) en talolle lahjoita, joten käytän saldoa hyväkseni ja häippäisen vähän aikaisemmin. Mitäkähän sitä tekisi eli minne matkaisi HMPK:n kyydissä? Joka tapauksessa saa kiertomatkan Helsingissä sen lisäksi minne oikeasti aikoisi, eli menisiköhän perinteisesti Hakaniemeen... tod. vaikea päättää. Keskustassa ei ole mitään, kun ei jaksa perstaina enää kävellä... hmm... ehdotuksia otetaan vastaan, luovia sellaisia. Ei siis iltamenoa vaan päiväkaffe-tyylistä soheltamista jossakin. Eikä missään nimessä kauppakeskuksissa sitten. Muuten tosiaan ehdottakaa jotakin uutta minulle kerrankin! Tai jospa kävisi silloin kirjastossa, mutta kun kirjat alkavat nyt jo olla loppu – Kummisetä mahdollisesti ehkä lupasi käydä tänään noutamassa varaukset. Näkisi vaan!
Olisipa muuten kiva tietää, onko tilastoa siitä, kuinka moni suomalainen on tällä hetkellä kuntoutustuella tai eläkkeellä päädiagnoosina masennus ja sivudiagnoosina jatkuvat nivelkivut tms. vastaavat kovat kivut (tai fibromyalgia)? Nimittäin kovasti tunnutaan tuota masennusta meikäläiselle tyrkyttävän. Ei, en väitä, etten olisi välillä masentunut, mutta miellän sen kyllä johtuvaksi kivuista ja näihin liittyvästä unettomuudesta sekä jatkuvasta työtä-ei työtä-josko työtä –stressistä. Viestiä voi jättää nimettömänä, jos haluaa... Ihan vain ihmettelen, miksi koipiani ja kipujani ei ole tutkittu. Juu, on ne otettu ns. vakavasti, mutta ei huolita Kipupkl:lle eikä minnekään muuallekaan näiden osalta. Päälääkärille vaan. Että näin Puolihullu Polgara tässä taas ihmettelee *pää täristen siitä kolmiloikkaavasta hyppykupasta*.
Lisäksi merkittäköön ylös, että kaivelin eilen esiin kaikki mahdolliset kurssi- ja koulutustodistukset, että saan ne kopioitua ja merkittyä Varaston ns. koulutuskorttiin. Niitä on muuten aivan älyttömän paljon, osaa en kyllä aio edes kopieerata, ne ovat sellaisia kursseja ,D Jospa niistä muista olisi jotakin hyötyä jossain vaiheessa. Palkasta ja jatkoista päätettäessä vaikka. Niin, ja ainakin eräs henkilö on jäämässä eläkkeelle syksyllä ja hänen vakinainen virkansa tulee avoimeksi – siihen kyllä on varmasti hakijoita talon sisältä. Mutta mikään ei estä kokeilemasta, jos vaikka siltä tuntuisi (ja olen vielä tuolloin Varastolla).
----------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Nonnih, taas eile palvelu pelas, nyt voi kyll taas kiittää jotai tätsyy eikä mamii. Nimittäi mä sain ison kirjeen, joss oli neljä kissinruakapussukkaa, erilaisii heekkui, njamm. Kiitti sinne tätsylle, kun sen lähetti, purrrrrrrrrrrrr oikeen! Mami sitt näytti mulle niitä, mä aloin heti jolista oikee kunnolla. No, täytyhän sen sitt anta mulle yks pussukka, se oli jotain oikee merkkitavaraa, kananpoikaa kastikkees. Vähäks mä hotkasin sen menee melkee minuutis. Ei ois vissii pitäny, vähä massu sitt myähemmi sano pruts... mä söin liika nopeest taas *huokaus*. Mutt ku ei voinu pidätellä, heekut suaraa nenän alla. Ja sitt sain kaikkee tavisruakaa. Mami söi jotain jämii ja rakens niist sitte eväät. Ett ei sill ois ollu mitää mulle kyll tarjotakkaa. Tänää, hei, mamiih, tänää voitais syädä fisuu, niinku donarii vaiks? Kyll se varmaa suastuu, ei sekää jaksu illall mitää ihmeellist duunaa. Nii jos se jaksuu avaa ne donaripuukit, mä hualehdin lopust. Tehköö sitt itte mitä tahtoo. Jotai se sössii niist kuitenki – donarii ja vihanneksii, jäks. Pilaa hyvät ruuat! Karmeet, ku orjat tekee kaikell heekuill jotai kummallist. Laittaa sekaa kaikkee, eikä niit voi sitt enää kissit syädä. Eikä saa ees heekkupaloi enää sitte. Must se on kyll epist. Enkä mäkää oo vähää aikaa saanu munuaisii tai mitää. Vois orja käydä taas siälä paikas, miss niit myydää. Mulle omii heekkui, niinku. Ei tarttis ettii, jos ois pakkases valmiina. No, mä odotan. Se vissii meinaa joku ilta käydä jossai, kävis nyt siälä isoss ruakahalliss. Ostais meill kaikill heekkui! Mä toivon....
Täss mä leikin ja samall vahdin mamin stifloi. Stifloje vahtimine on tärkeet hommaa kans. Siit nimittäi tiätää, millon orja on lähdöss. Arvatkaas, mikä on mun paras aamulelu: no ku mami duunaa stiflat koipii, ni niis on semmoset hassut narut ku pitää laittaa kiinni. Mä tuun aina väijyy siihe viäree ja kurmuutan ja puretan niit narui nii, ett mami ei meinaa saada stifloi kunnoll kiini. Sitt ku ne lopulta on kiini, mä jätän ne kyll ihan rauhaa. Se on vaa semmone aamuleikki *kollivirn*. Mutt nyt mä alan goisii, aamutirsat nääs. Huamisee...
-----------------------------------------
Kyllä, kengännauhat saavat kyytiä aamuisin – ja ainoastaan tiettyjen kenkien nauhat. Vincent on krattu otus, kaikki nauhat eivät kelpaa ;D
Slogan: Kyllä jokaisen kuolinsyy on lopulta sama – elämä!
Päivän biisi: Nightmare
Luettua: Hannu Luntiala – In memoriam, lukekaa ihmeessä. Welhotar ei aluksi tiennyt mitä ajatella kerrontamuodosta saati sitten teksteistä. Pääosassa mies, jolle täti testamenttaa nekrologikokelmansa.... Welhotar jopa nauroi kahdesti ääneen, joka on erittäin harvinaista. Viiltävää tragiikkaa ja hulluja yhteensattumia. Vaiko todella kammottava tarina? Jokainen voi päätellä itse, minä pidin tästä erinomaisen paljon ja suosittelen jokaiselle, lievästi makaaberiin taipuvaiselle lukijalle. Loppuratkaisu on tietysti kuin hyvässä dekkarissa ainakin, nimittäin sellaisenakin tätä voisi pitää.. Kiitokset kirjailijalle, erinomaista työtä jälleen! Kai Lindqvist – Pikkukaupungin poika, no niin, juu, tuota, BOD-kirja, joka olisi saanut jäädä kirjastoon (tai kokonaan painamatta...). Tarkoituksena kertoa Jenkkilän pikkukaupungin kilteistä nuorista ja ystävyydestä, ilmeisesti. Ei vaan toimi, jotenkin. Liian kilttiä, liian... epäuskottavaa kieltä. Lisäksi minua häiritsevät äärettömästi oikeinkirjoitusvirheet, jotka käsittääkseni olisi voinut tarkistaa jossain vaiheessa (tai tarkistuttaa muilla). Lisäksi painon ulkoasu on vähän epämääräinen. Eli – ei pahalla – tämän olisi ehkä voinut jättää painamatta, tai ainakin minä olisin voinut jättää tämän lainaamatta. En voi suositella, en millään....
KESTÄVYYTTÄ - ON JO KESKIVIIKKO!
EDIT klo 12.15: Ns. välipalaveri koeajan puolivälissä P-P:n kanssa - käsittelimme niittausasioita =O
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti