Kyllä sitten jotkin asiat Varastolla ovat tärkeitä! Ei, eivät esim. asiakirjastandardit, eihän toki. Mutta niittaus, se se vasta onkin tärkeää. Eilen P-P halusi pitää puolivälieräpalaverin Welhottaren kanssa. Juu, ovat ihan tyytyväisiä, olen nopea ja tarkka, kyllä ja silleensä, ihan mukavakin olen ja helposti lähestyttävä *tsihihi*. Mutta, tuo papereiden niittaus – siinä on ollut epäsiisteyttä =O Apuva, kun Herjaamolla leikattiin rintatuista, roskiin menevistä papereista muistilappuja, täällä ne menevät tietysti suoraan silppuriin. Ja jos nyt sitten niitti ei mene hyvin, sitä ei suinkaan abortoida vaan rintataan uusi puhto kappale, joka niitataan perfectly. Eihän siinä muuta kuin nyökkäilin vaan... Eli ei puhuttu pilkkujen nussimisesta vaan niittien naittamisesta. Tämän jälkeen pyörittelin silmiäni suljettujen ovien takana hiljallensa. En oikein osaa vieläkään suhtautua tähän kaikkeen sillä tunteella ja vakavuudella sekä paatoksella kuin ilmeisesti pitäisi. Minusta on tärkeintä, että paperit lähtevät hyvin kirjoitetulla ja suht. virheettömällä, ymmärrettävällä kielellä ajoissa ihmisille, mieluummin vielä nätisti ja luettavasti aseteltuina jne. No, P-P saa mitä haluaa. Welhotar niittailee ja alleviivailee nyt kieli poskessa, tod. tarkasti ja harkiten. Miten minusta tuntuu ihan ekaluokkalaiselta, joka on saanut nuhteita epäsiististä kotivihosta? Oikeasti, olo oli kuni koululaisella ainakin.
Vein myös henkilöstöpuolelle peukalonhangallisen erilaisia todistuksia kursseista ja koulutuksista. Tarjosin samaa nippua nähtäväksi myös P-P:lle, ei häntä kiinnostanut. Kuulemma uskoi siihen, mitä CV:ssäni oli ja kertoi arvostavansa kyllä itsensä kouluttamista. No joo, eipä tuo oikein siltä vaikuta. Hmph. Tiedä nyt sitten, minä olen vain tyhmä toimistorotta, joka alleviivailee ja niittailee huolella. Ei siinä mitään, että siinä sivussa korjaan mm. P-P:ltä huomaamatta jääneet selkeät kirotusvihreät, siitä ei ollut mitään puhetta. Tai jo valmiissa papereissa olleet virheet, joita kukaan muu ei ole huomannut. Toimistorotta korjaa nekin. Ja alleviivailee ja niittailee - se on kuulkaas tässä tärkeää! Yrittäkää nyt te, hyvät lukijat, saada minut jotenkin sisäistämään tämä asia, tämä kauniisti pyytää? Saisiko jonkun mantran vaikka, jota voisi hokea siinä itseksenä eikä sitä tavanomaista prlenatlautattu!!! Jotain ommm.... niiiitttiii.... ommmmm..... viivaaah .....ommmmmmmm..... tarkkaan punaisella ommm.
Ja toinen ihmettelyn aihe: taksot ovat olleet nyt etuajassa tämän viikon! *taputusta, varovaisia jihhaa-huutoja* Johtuisiko tämä minun valituksistani, no ehkä kuitenkin sopimuksesta Helsinki Datan kanssa ja siitä, että tuo Iisalamen jäpikäs haluaa toiminnan jatkuvan heidän virmansa kanssa jatkossakin. Että on parasta kohdella hyvin ainakin vakiasiakkaita. Ans kattoo, mitä teen perjantaina!
Onko kukaan muuten käynyt Kierrätyskeskuksen Lönnrotinkadun toimipisteessä? Kertokaa, kannattaisiko siellä käydä? Vai suuntaanko Hakaniemi-Kallio –akselille erinäisiin tuhluuorgioihin? Nimittäin nyt tuli 10 h lussaa täyteen ja jos kuun vaihteessa saldo menee sen yli, loput on lahjaa talolle. Joten todella häippäisen perstaina jo hyvissä ajoin tuhlaamaan jokusen juuron ihan omaksi ilokseni. Eipä ole juuri tullut mitään tässä ostettuakaan, olen siis huono kuluttaja =( Jospa siis kirpparille tms. ja hallille, siinä sitä olisi iloa kaikille. Eli vähäsen jotakin kivaa olisi tarpeen... en kyllä kerro, mitä etsin! Ja sitten vaikkapa kumiankkakauppaan ;DD Kissille mjunuaisia >o<
Uhh, tietäisin torstai-aamun koittaneen jo siitäkin, että särkee. Koipia ja kättä juilii armottomasti, nukkuminen oli tod. kehnoa. Heräilin, kun sopivaa asentoa ei vaan löytynyt. En jaksanut hakea yöllä lisämömelöitä, ne kun laittavat päivämömelöjärjestyksen taas sekaisin. Grr, joo, päälääkärille vaan, siitä ne kivutkin helpottuvat.
Kututtaa, sekä P-P että Hyyssin puuhat. Odotan vain huomista ja vähän vapaata väliin!
---------------------------------------
Purrrrrrmenta kissakavrut! Näinks mä oikee, orja skrivaa jotai munaisist *tihrustaa ruudulle*. Ei voi, juma, toivottavast se kans pitää sen lupaukset. Viimeks ei pitäny. Mä nimittäi oksuin mun munuaiset, ku mä söin ne liika noppaa. Ett tuli vähäks karmee siivo. Orja ei tykänny, ei sen jälkee oo sitä heekkuu näkyny! Eile mä sain oikee ison kirjeen taas – täynnä pussimuanaheekkuu. Jee, sitä riittää nyt hei. Mutt mami ei kuiteskaa anna sitä joka päivä *möks*. En tajuu, jos kerta on heekkuu, miks sitä jömmaa? Joku sitä taas viiraa, pyäri koko yän, meinasin tippuu sänkyst. Piti sitt nukkuu ihan toss reunall. Ja orja känisi jotai unissaa. Alkais seki kissiks (toim. huom. mielelläni, kiitos!), ei tarviis olla tollee. Sais goisii ja safkaa ja muut hualehtis tommosist perusasioist. Eikä kai kisseill on välttis semmosii päälääkäreit, ett sill loppuis tassukivut – en ainaskaa oo kuullu. Joo, eile mä vähä kyll tein tökerön tempu. Kummisetä kävi illall, se toi mamill kirjoi. Nii ni sitt se alko kälättää puhelimess enkä mä tykänny. Menin sitt ja hyäkin Kummisedän koipiin. Öhh, meni vähä syväll, tuli kunnon reiät! Kummisetä suuttu mulle =( Siis mulle, hei, aatelkaa. Mä sitt yriti olla nätisti ja pyytää vaiks anteeks, mutt se sano rumast ja kovaa... ja mamiki oli vähä vihane. En mä voinu sill mitää. Mitäs jorisee siihe laatikkoo, ei kiinnitä kissii mitää huamioo. Ja muutenki, siis niinku, en tiädä, mikä muhun taas meni.
Täss mä kuiteski oon ihan kiltin sitt illemmall viälä. Ett osaan mä olla kilti. En oo purettanu pitkää aikaa ketää. Mitä nyt iha vähä mamii, vahinkoss. Ett ei ollu mun vika, eihä >o< Huamisee...
--------------------------------------
Vincent, vieraita EI purra eikä raapituta! Kummisetä todella oli noutanut kirjani, samalla kun oli hankkinut itselleen digi-digin... Eli pärjäilen pari päivää tuolla kirja-annoksella, ziitosta vaan! Eli ei mukavaa setää sovi tuolla tavalla kohdella – vain Welhotar voi pitää haukkumissession, jos se on tarpeen!
Päivän slogan: Älä turhaan ota stressiä työstä ja opiskelusta - löydä oma sisäinen kissasi!
Päivän biisi: Paskanhajua
Luettua: James Ellroy – Yön syli, Welhotar on aina pitänyt Ellroysta ja tämä oli siitä parhaasta päästä. Samoja teemoja kyllä, mutta ehkä vähemmän kovempi ote ja enemmän psykologista jännitystä. Tiukkoja tilanteita, erittäin hämäriä juonitteluja ja grand finale. Suosittelen Ellroynsa lukeneille tätäkin, oikein luettavaa tavaraa. Vielä kesken Eija Lappalainen & Anne Leinonen – Devoted Souls, peliromaani. Luettavaa tavaraa tämäkin, tosin lukijalla soisi olevan jotakin tietoa PC-peleistä ja vaikka roolipeleistä ennen lukemista, vaikka alussa onkin lyhyt sanasto. Mukavalla tavalla yhteenliitettyä normielämää ja suhteen hoitoa sekä pelieloa, osana myös yllättäen sarjakuvapätkiä. Leidit ovat WoW:insa pelanneet ja hallitsevat homman eli suosittelen, ehkä kuitenkin hiukka nuorempi sukupolvi saisi tästä enemmän irti. Welhotar on vähän vanha käpy näissä asioissa, vaikka pelit ovat toki tuttuja täälläkin ;D Suosittelen silti myös niille, jotka haluavat tutustua aiheeseen. Näin se käy kivuttomasti, ilman PC:täkin ja peliajan hankkimista... varoitus vain siitä, että voit päätyä hankkiutumaan itse pelien pariin. Varsin koukkuunnuttavaa, nimittäin ;D
JO TORSTAI =D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti