Wouuuuuuuuh, missä on minun täysikuuni? Sitä ei näy, joku on vienyt sen piiloon. Hampaat pitenevät ja valvotuttaa. Welhotar käy läpi tavanomaista muutosta ihmissudeksi, nou hätä. Kavereihin ei kosketa eikä tämä lokista tartu – toivottavasti *muahahahaah*.
Olipa taas hätäinen päivä eilen. Tiistait ja torstait ovat aina kiireisiä. Myös keskiviikko ja perjantai, mutta vähemmän. Maanantaille voisi alkaa säästellä kaikkea pientä säädettävää esim. mapittamista ja muuta kivaa. Eli tuli tehtyä oikein töitä, hätinään ehdin taas evästää, kaffitella ja käydä tupakalla. Terveellistähän tuo, siis siinä mielessä. Welhottaren ovi kävi kuin Oklassa ruuhka-aikaan ja minä ravasin palauttamassa materiaalia ja väsäten lopputulemapapereita. Uaahh! Ei ihme, että illalla väsytti. Aurinko kyllä näyttäytyi eilen aivan kiitettävästi, piristi sekin vähän siinä koneen ääressä istuessa. Minulla on kuitenkin suht. mukavan näkymät ulos, ei sentään sisäpihalle vaan ihan näkee ihmisiä jopa! Plussaa siis Varastolle tästä. Ei plussaa siitä, että tarkistin ystävältä ja eräältä tutulta, jotka tekevät saman tyyppisiä töitä: ei missään muualla jaeta allekirjoituksia kahdelle sivulle, ei todellakaan. Ja tämä menee nyt nipotteluksi, mutta minä nyt olen tällainen: asiakirjojen täkäläisessä asettelussa olisi muutakin korjattavaa. Kun on seuraava miitti P-P:n kanssa, otan asian puheeksi. Onko tämä Varaston vai koko hallinnonalan oma käytäntö? Jos vain Varaston, tahtoo muuttaa asiaa. Täältä lähtevät paperit nimittäin näyttävät meikäläisen silmiin melkoisen oudolta, eivät ainakaan minkään standardin mukaiselta! Jos, ja siis jos, minulla on täällä tulevaisuutta vielä maaliskuun jälkeen... Epäilyttää.
En sitten ole saanut meiliä neurolta, joten tänään on pakko soittaa sinne. Sekä neuropsykolle että neurolle. Minun on pakko saada vastaukset, mm. siihen, miksi koipia ja kättä ei tutkita, vaikka niin luvattiin. Toisaalta kuulin, että se olisi mahdollista ehkä saada työterveyshuollon kautta myös Varastolta, harkinnan mukaan jopa MRI =O Jesh, eli asiaa on alettava tosissaan selvitellä! Pitäkää nyt peukkuja, etten hermostu taas liian äkkipikaiseksi ja ilkeäksi ihmiseksi, kuten yleensä. Pitäisikö ottaa yksi rauhoike ennen soittoa ja kirjata, mitä aikoo sanoa ja kerrankin pidättäytyä vain ja ainoastaan siinä?
Lupasin erilaisia rapoja eilen. No niin, vaihtarit menivät mielestäni erinomaisen hyvin. Tosin tapasin leidin vasta töiden jälkeen, taksokin oli etuajassa ja joutui vähän odottelemaan. Hän sai kolme täysin kunnossa olevaa hametta, minä puolestani useita kosteusvoiteita, haisuleita ja tuoksuöljyä. Minä ainakin olin tosi tyytyväinen, tuoksut menevät hyvin työ- ja taviskäytössä ja kosteusvoidetta menee sammioittain muutenkin. Eli kiitos minun puolestani vielä kerran – vaihto oli siis onnistunut! Ja siis tätä kauttahan voi lahjoittaa tai vaihtaa omaa tarpeetonta tavaraansa pois, löytyy muutakin kuin kästyö- ja askartelutarpeita, kun selaa tarjonnan läpi! Eli suositan, mukava, että joku pisti tämänkin lokin pystyyn ja ettei se keskity vain tiettyihin asioihin *virn*.
Postipaketistakin tuli eilen lappu – kirjani siis makoilevat toistaiseksi vielä Malmin postissa. Yritin soittaa Kummisedälle; ensin ei vastattu, sitten puhelin joko putosi kädestä tai lyötiin kiinni. En enää yrittänyt uudestaan. Epäilen hänen olleen sen verran viineissään, että ei olisi kannattanut kysyä, voisiko hän noutaa paketin ja tehdä samalla toisenkin palveluksen. Yritän soittaa vielä tänä aamuna asiasta. Muutoin on itse ryhdyttävä toimeen ja käytävä siellä huomenna töiden jälkeen. Se taas tarkoittaa yhden vapaa-ajan matkan käyttöä. 10 min. ei näet nykyisin riitä missään postissa asiointiin, samalla voisi tietty hoitaa pari muutakin juttua. Eli – jään odottamaan tuota varhaisaamua kuitenkin. Jos kävisin itse siellä perstaina, ongelmana olisi taas se, että minusta ei olisi lauantaina mihinkään. Helvetin koivet ja tämä asioiden säätäminen sen mukaan, mihin pystyy sen jälkeen kun on yhtenä päivä kävellyt muutaman sata metriä. Ketuttaa!
Päivän huipuksi Hörhö soitti kaverinsa puhelimesta. Oli ostanut upouuden puhelimen ja unohtanut sen jonnekin (jossa se tietysti on "hyvässä" tallessa!). Oli myös rankassa kankkusessa ja ilman rahaa kuten kaverinsakin. Inhimillisestä näkökulmasta katsoen oli pakko myöntää 20 juuron avaralaina miehelle, vaikka pidinkin taas hemmetinmoisen puhuttelun. Ei sitä kehtaa katsella krapuloivaa ihmistä, ei millään. Ja jos hän ei pysty olemaan hoidossa vielä tässä vaiheessa, sitä vaihtoehtoa on turha edes ehdottaa. Uskon, että sekin aika tulee. Merkkejä on ollut ilmassa ja pientä yritystäkin.
Paha olo jatkui lievänä koko päivän. Ei kuitenkaan sen kummempaa, vieläkin on vähän omituinen pesukonefiilis, mutta kai tämä tästä. Kunhan pääsen vain taksoon ja Varastolle turvaan =E
-----------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrmenta kaiffat! Hei, Mustalle ja Harmaalle hurrrrrrjat kiitokset kivoist synttäribileist. Oli tiätteks te sellaset bileet, ett en ookkaa enne ollu. Ihan hirveest jengii, paljo touhuu ja tosi paljo kaikkee heekkuu. Mä ees tuntenu kaikkii kissinkoi enkä kaikkii safkoikaa =O Mutt kliffaa oli, mukava oli tavata kans teijät kaikki. Nyt mä löysin uusiiki lokei, joit mä voin käydä tsiigaas aina välill. No, siin sitt piti tiätty käväst välill himaskii. Mamiska, mmmmmmmmmmmm, kilti mamiska oli ottanu jauhist sulaan. Ja mä sain tiätty oikeen ison biitin. Vähä se ihmetteli, ku ei heti maistunu. Kaikki mä söin, hetken päästä, joo. Mutt se ei vissii hiffannu, ett mä olinki ollu bileis. Ei noi ihmiset aina mitää tiädä, orjat ainaskaa. Ja vähä pitääki kissill olla omii salaisuuksii, eiks? Mutt oli mami tosiaa kilti, jakso vähä leikkiikki mun kaa. Nyt aamull mä heräti sen kahelt, se suuttu. Heitti mull kalkonin ja meni takas sänkyy. Oho. Mä vähä ihmettelin. Sitt tunni pääst nousi vast ylös ja keitti sen myrkkysä ja kärtsäs ne leipäsä. Mä sain sitt mun napikat, en enää kalkonii vaiks mun miälest mun ois pitäny saada *möks*. Mutt semmosii noi orjat on välilll. Hitsin tarkkoi, niinko ei muka olis safkaa (toim. huom. kalkonibiittejä on vain 3 kpl/pvä, 2 orjalle 1 kissille!). Menis sitt ostaa vaa lisää. Mutt se vaa valittaa, ku kaikki on muka nii vaikeet. Mun pitäs päästä käymää ite kaupoill. Mä kyll osaisi hoitaa ne hommat. Pitäs vaa jonku olla mukana, kissi ei pääse hyllyill ja kassan kauttaki vois olla vaikee mennä. Nii, tota, en mä taidakkaa olla mamill katkero, ku mäkää en pääse ite kauppaa. Okei, eilisen jälkee tään päivän voiki ottaa sitt relaa, huh ku väsyttää viäläki *kollivirn*.
Täss mä odotan udena, ku mami meinaa rinttailla jotai tärkeet – mä nimittäi diggaan tota mein rintterii ihan hurjasti. Ku se alkaa pitää ääntä mä oikee säntää tsiigaa, mitä tapahtuu! Kliffaa päivää kaikill teill tosi upeill leideill, jotka mä eilen tapasin ja tiätty muillekki ja koviskolleill ja sillee – huamisee.
--------------------------------------
Kyllä minä tiesin bileistä, näyttivät olevan melkoiset kinkerit ;D Zihminen oli nähny todella vaivaa, Musta ja Harmaa taas toimivat esimerkillisen hienosti emäntänä ja isäntänä! Upeat kissabileet siis.
Päivän slogan: On vain kolme asiaa, joita työpaikalla kannattaa välttää: julkinen blogailu, dokailu ja mokailu!
Päivän biisi: Älä viskaa mua pihalle
Luettua: Neeli Cherkovski – Charles Bukowskin elämä, erinomaisen hyvä elämänkerta vanhasta likaisesta miehestä ,D Welhotar suosittaa kaikille Bukowskinsa lukeneille. Hyvää taustaa kirjoittamiselle, julkaisuille ja miehen elämälle. Tämän tahtoisin omaankin hyllyyni – en voi kuin kehua. Linkissä kaikki olennainen - lukekaa! Jahas, Pasa ja Atpo kirjallisessa muodossa eli Eniten vituttaa kaikki nyt kirjana, Pahan Kanin avustuksella, tietty. Kukapa muu siihen sekaantuisi. Jos et jaksa lukea taukoamatonta vitutusta ruudulta, tässä samaa kirjallisena. Hanki, jos huvittaa. Eniten vituttaa se, että kustantajana on Gummerus, vituttaako teitä, täh? Ja loput löytyy edelleen täältä.
KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti