Olipas mielenkiintoinen uni, tämä on pakko kertoa. Ihan esimerkkinä siitä, miten uni todellakin voi sisältää kaikki mielessä pyörivän aineksen yhtä aikaa. Eli simahdin eilen kirjan ääreen upi-uupuneena jo tosi aikaisin. Heräsin kesken unen jäytävään särkyyn ja oli pakko nousta, uni jäi kuitenkin hyvin mieleen. Eli unessa eräs mm. Lokistaniasta erittäin tuttu leidi oli minun ja Belgarionin kanssa säätämässä uutta konettani kuntoon. Olin hankkinut uuden pöytäkoneen, joka näytti oudolta, semmoiselta pyöreältä, ikäänkuin 60-luvun tuunaukselta. No, ei siinä mitään. Mutta sitten, sekä Leidi että Belgarion halusivat esitellä minulle kauden uutuuden. Se uutuus oli n. 5 cm x 7 cm:n kokoinen muutaman mm:n paksuinen tarralätkä, joka piti siis kiinnittää koneen pintaan. Sillä lätkällä sitten ohjattiin nimenomaan lokeja, sillä niitä pystyi selaamaan ja siihen mahtui vielä pienen pieni näyttökin. Turha tietysti sanoa, että sekä näyttö että näppäimet olivat minimallia. Moitin tuotetta, koska näillä nakkisormilla en saanut sitä pelaamaan. Lisäksi näppäinten toiminta oli epäloogista ja outoa, kuin noissa uusissa ns. känniköissä. Näppylöitä, joista ei tiedä, mitä niillä tehdään. Tätä jäin ihmettelemään, minua kovasti sitten neuvottiin...... tähän minä heräsin. Ei siis ihme, että sattui. Mutta siinä nyt tulikin sitten esiin Welhottaren viimeaikaiset kiinnostuksen kohteet: Lokistanian syöverit, koneen sisuskalut noin yleensä, Belgarion, ystävät. Niin ja Welhottaren nakkisormet sekä asiantuntemattomuus. Kun särky hiukka helpotti, alkoi huvituttaa. Kaikkea sitä näytetäänkin, loppuyö sujui rauhallisemmin mömelön voimalla.
Perstai olikin kiire päivä Varastolla. Esihenkilö palaa lomalta maanantaina ja ilmeisesti kaikki haluavat näyttää tehneensä jotakin vkon aikana, me ”kaikki pojat ja tytöt”. No, niin tein kyllä minäkin. Pientä matalalentoa koko päivä. Ihan hyvä, eipähän tullut tarpeeton olo. Esitin nopeaa, valpasta ja asiantuntevaa *virn*, huomautin jopa yhdestä mokasta eräälle leidille, hän oli kirjannut väärät liitteet sekä väärät viittaukset erääseen asiaan. Jovain, Welhotar alkaa opetella tavoille! BTW, kuulin, että Varastolla eräiden työsopimusta ei jatkettaisi enää ehkä ensi vuonna eikä ainakaan seuraavana. En usko sen koskevan toimistorottia, vaan hieman ylempää kastia olevia. Eräät asiat eivät enää ole Varastolle kuuluvia, joten niitä haldaavat henkilöt ilmeisesti ulostetaan töiden siirtymisen takia. Hmph – ei kiva eikä mukava heille. Voi tietysti olla, että se horjuttaa myös toimistorakenteita. Ans kattoo vaan, ihan rauhassa. Aloin jo eilen selata mahdollisia työpaikkoja. En kyllä vielä kovin tosissani. Toisaalta, jos oikein hyvä paikka eteen osuu, miksi en hakisi sitä?! Minulla ei ole mitään menetettävää.
Haa, lopultakin Belgarion on lomalla! Sain hänet eilen kiinni exän luota. Oikein hyvä, hän lupasi tulla kirjasto-kauppa-apteekki-rojupuoti –retkueelle mukaan. Lisäksi kaveri lupasi myös avittaa siivous- ym. toimissa. Ei muuten, mutta oikea käteni on ollut tämän vkon aika pahana. Ensin tietysti mainostin, että pakkasessa on kaikkea, mitä hän vain voi kuvitella haluavansa. Poika nimittäin jauhoi vain leipää ja tomaattia – muuta ruokaa ei exän jääkaapissa eikä pakkasessa ollut. Pitänee tehdä jokunen lohipasteija tuossa aamulla noin alkuun. Belgarion kertoi, että heitä ei ainakaan vielä työ ole ihmeesti rasittanut. Tauot ovat riittäviä, eli hyvinkin pari tuntia, jos siltä tuntuu. Illat ovat vapaita. Belgarion kertoo nukkuneensa piiitkiä uneja, kun ei ole ollut kunnon luettavaakaan. Täytynee varustaa hänet jollakin mielenkiintoisella kirjalla, omasta mielestäni mielenkiintoisella siis. Sitten olisi taas ”keskusteltavaa”. Ompa mukava nähdä hänet pitkästä aikaa – onneksi ainakin kuulosti pirteältä ja tuntui suunnittelevan jo kesän toimia eli opiskelua ym.
Tämä päivä meneekin sitten kauppa- ja kirjastoasioilla. Lisäksi teen tod.näk. isomman määrän erilaisia ruokia ja kälätän Belgarionin kanssa. Eli vietän huolivapaan lauantain, korkeintaan illemmalla lukaisen muutamia lokeja ja vähän säätelen taas konetta. HelMetkin tuntuu tarjoavan varauksia oikein kunnolla – ahh, lisää kirjoja! Vincentille pitää muistaa jotakin oikeaa herkkua *kirjoittaa ylös*.
------------------------------------------------
Purmenta, kavrut! Kerranki mami ehti ennenku mä alotin. Joo, mulle siis heekkuu, semmost oikeeta kunnon heekkuu. Ja ku kerta Poikaki tulee, mmmmmmmm, niiiiin mukava ja kilti Poika. Mä tykkään. Oikeen odotan. Nyt mä vähä jo goisin varastoon, ett mä sitt voin makoilla sen kanssa ja jutella ja vähän kiusii sitä *kollivirn*. Se ku on niin kilti, ett antaa mun levitä ja ite roikkuu soffan reunall toisell kankull, jos mä vaan haluun. Ei mamiska vaa! Eilenkää saanu oikeet heekkuu, normit vaa. No, sain mä yhen ylimääräsen iltakalkonin, mutt ei muuta. Se vaan pyäri täss koneell ja sitt luki. Ja lotkotti. Ja lotkotti vähä lisää. Sitt se taas muisti jotai ja säntäs tähä koneelle. Ja samaa uudestaa. Hei, koko ilta meni tollee. Ylös, koneell, lukee, taas ylös.. höh, mä saanu yhtää just olla rauhas sen kaa. Mutt sitte ku mentii goisii mä taas hellyin, tai siis niinku. Mä menin paijatettavaks ja ku mamiska sitt kunnoll paijatti, mä taas nenuttelin sitä. Se on hei kivaa, mun miälest kans. Mamii se naurattaa, ku mä tyännän mun kylmän nenun sen nenuu tai poskee kiini. Mutt mun ehdoill, niinku. Ett sitt ei mua saa koskee enempää – eikä ainakaa masuu tai häntylii ku iha vähä vaa. Ja sitt me goisattii. Mutt eiks tää taas pompi ylös keske unie. Ja oo iha sekasi ja hölisee jotai iteksee. Omituine se kyll on. Ei voi muut sanoo. Mutt se nyt sattuu olee mun ainut mamiska ja kyll mä tykkään siitt. Vaiks meill välill onki vähä sanomist ja sillee. Nyt me on oltu jo aikastas pitkää hyvis väleis – tää on hei kivaa, kandee yrittää. Mä oon ollut kilti, ainaki enimmä osan ajast. Mamiki on sitt ollu mulle kilti. Ei oo sanonu yhtää rumast.... Täst on toivottavast tuloss hyvä päivä. Mä ainaski toivon!
Tämmöne löyty taas, omei kuvei ei oo. Mä en taho niit samanlaisii kuvei aina, miss mä goisin silmät kii. Mamin tarttis nyt viikonloppun vähä ryhdistäytyy ja ottaa parempii kuvei must! Mutt hei – kaikill kattiskoill tosi kivaa lauvantaita ja heekkui kans kaikill ja mukavii juttui ja ihan semmost kaikkee hyvää.
-----------------------------------------
Samoin toivon kaikille lukijoille mukavaa lauantaita, älkää stressatko itseänne! Tämä on vapaapäivä, hei, vapaapäivä ;D
Päivän slogan: Pankin ryöstäminen on yhtä rikollista kuin sen perustaminen!
Päivän biisi: Talkin' Bout A Revolution
Luettua: Dan Hansén ja Jens Nordqvist – Kun Punainen armeijakunta iski; saksalaisterroristit Tukholmassa 1975. Welhotar suosittaa erinomaisen lämpimästi! Hyvä selvitys Länsi-Saksan poliittisesta tilanteesta sekä Ruotsin onnettomista valmiuksista 1960 – 1970 luvuilla. Länsi-Saksan poliisien raakuuksista sekä järjettömästä kommunismin pelosta, (luultavasti) laittomista henkilörekistereistä jne., Ruotsin poliittisen johdon hyvästä uskosta ja luottavuudesta ym. Paljon asiaa ja tapahtumia, joita en itse ainakaan muista (oli tärkeämpää tekemistä tuolloin ,b). Kannattaa lukea, mikäli on vähänkään kiinnostunut lähihistoriasta. Ainakin minusta tärkeitä taustoja, jotka vaikuttavat vielä nykyäänkin. Paljon tietoa myös erilaista ääriliikkeistä sekä niiden toiminnasta. Hyvin koottu, selkeä ja luettava opus. Paljon parempi, kuin aikaisemmin lukemani Meinhof-kirja. Eli tämä kuuluu jokaisen vähänkään yhteiskunnnallisista ja poliittisista asioista kiinnostuneen Welhottaren kaverin kirjahyllyyn – tai ainakin lainauslistaan. Itse hankin tämän heti kun sen edukkaasti jostakin yhdytän!
LEPPOISAA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti