Pitihän se arvata, että nukkumisonnea kesti taas vain yhden yön, murrr. Nyt meni taas normipuolelle eli n. 4.5 h unta ja sekin kehnoa, särki ja jomotti. Osasyynä tietysti sekin, että eilen sitten repäisin kaikki siivoukset, pyykkäykset ym. saman tien kuntoon. Tarkoituksena olisi siis lotkottaa tämä päivä kokonansa. Aika alkaa kohta päivityksen jälkeen ,>
HMPK tössi taas eilen, oikein pahimman kerran. Eli odottelin Kummisedän kanssa (kyllä!) autoa yli 20 min. Ei viestiä, ei mitään. Soitin Iisalameen, auto oli käynyt – ei ketään paikalla. Eli ne prleet olivat taas olleet väärässä osoitteessa. Minen jaksa, mutta en kyllä muutakaan sen takia. Raivostuin ja kiroilin, lupasivat auton. Tuli sitten joskus 15 min. päästä, ilman ilmoitusta sekin. Eli HMPK ei vaivautunut ilmoittamaan siitä, että edellinen auto ei muka löytänyt minua eikä siitäkään, milloin toinen auto on tulossa. Jouduin siis tuhlaamaan arvokasta aikaani kahteen otteeseen soittamalla sinne ja kiroilemalla. Ja takaisin tultua jälleen tekemään valituksen! Näin pieni asia sai minut lähes raivotilaan, tämä HMPK:n kuttuilu vaan jatkuu jatkumistaan eikä mitään korjauksia ole tulossa!
Niin, Kummisetä todella ilmestyi ovelle jo klo 9 tienoolla, suht. kunnossa. Oli ollut sen verran Yön Wanhaa, että mies oli toimintakykyinen. Hänellä oli myös asiaa eli minun olisi tänään laadittava valitus eräästä jutusta. Mielellänihän minä sen teen, pyysin häntä vain etsimään kaikki dokumäntit mukaan ja tiliotteet. Asia on muuten aivan selvä, eli viranhaltija on tehnyt oikean päätöksen, mutta toteutus on mennyt väärin... ehh, viranhaltijan olisi siis itse oikaistava virhe, mutta sitä ei ole tehty. No, met palaamme virallisluontoisesti asiaan ja – ehh – Welhotar löytää vielä omalta työpöydältään Varastolla jossain vaiheessa tämän saman paperin ,D
Iso kiitos muuten blogiystävälle, joka tarjoutui apustamaan roudausreissulla! Ikävä kyllä olin jo silloin odottamassa paluutaksoa *virn*. Minä kun olen liikkeellä aina niin aikaisin. Eräänä syynä se, että silloin ei ole liikaa ihmisiä, minä en pidä suurista ihmisjoukoista. Toisena se, että haluan olla kirjastossa sen avautuessa, että pääsen penkomaan hyllyjä rauhassa. Eli kiitoksia kovasti – joku toinen kerta ja muistan kyllä tarjouksesi!
Muuten roudaus onnistui taas melkoisen hyvin. Tosin kirjastolla ei ollut varausten lisäksi paljon tarjottavaa, ikävä kyllä. Taidan poiketa jonakin päivänä ruokatunnilla Varaston lähikirjastoon tarkistamaan tilanteen. Eli jaksanko kävellä sinne ja takaisin – voisin alkaa käyttää sitä sitten kakkoskirjastona. Kaupoilla taas Risma tarjosi hyvin näitä vanhenevia tuotteitaan eli pakkaseen livahti jälleen tipusta parissa eri muodossa, 50 % ale on aina kivaa... Meillä on kyllä syöty tipua kovin paljon viime vuosina muutoinkin, kot-kot-kot. Mutta alennuksia ei pidä katsoa ylen. Liiterin aletkin olivat kohtuullisia eli ruisleipää kahta plaatua 20 % alella, osa meni myös pakkaseen. Lisäksi lasagnea, tarjouksesta, euron alennuksella. Hitsi, Liiterin lasagne ON hyvää, melkein kuin itse tehtyä. Piti maistaa pari lusikallista heti kotona. Jopa mausteita löytyy, ei meikäläisen makuun riittävästi, mutta pienellä avustuksella siitä tulee erinomaisen hyvää. Tämä on näköjään se toinen puolivalmiste, jota voi käyttää. Rasvaakaan ei aivan tuhottomasti ole, eikä lasagnea nyt hirveän paljon pystykään syömään, on se niin tuhtia tavaraa. Eli suositan, hinta ja laatu kohtaavat melko mukavalla tavalla tässä. Jömma- ja eväsruuaksi oikein sopivaa tavaraa. Sitten tietysti porkkanoita, paprikaa, maissia – kaikkia tuoreena tällä kertaa, njam. Ja kissille ja itselle kalkonia aamuleivälle, salaattijuustoa ja raejuustoa noin vaan varmuuden vuoksi. No juu, limekakkua ja iso suklaapatukkapakkaus Belgarionin varalle, samoin Liiterin omaa kokista. Hieman normista poikkeava ostoslista tällä kertaa siis. Suunnittelin tekeväni katkispiirakkaa, mutta jätän sen ensi vkonlopuksi – Belgarion arvostaisi sitä enemmän. Mainion tuntuinen ohje löytyi eräästä ruokapolkasta, julkistan sen, mikäli piirakka onnistuu ,D
Tänään siis Kummisetä käy jossain vaiheessa ja setvimme sitä valitusrojektia, lisäksi noita triffidejä pitäisi hoitaa, mutta tänään vain kastelen ne. Matkaan ei enää sopinut multaa, siemenet eivät myöskään olleet vielä saapuneet. Tuo rojekti jää odottelemaan vielä tulevaisuutta, ehkä mahdollisesti kun ja jos joku jaksaa.
--------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Heh, on juu se kliffaa, ku mami käy kaupoill. Taas mä sain kalkonii ja napikoit ja tavisruakaa. Ja ku se sitt tuli Kummisedän kaa, mä onnistuin näyttää tosi laihalt ja surkeelt, ei mami voinu olla antamatta mulle sitä heekkupussimuanaa. Mmmmmm, mä vetäsin sen heti nassuu. Kummisetä nauro, ku mä oikee joikasin ku näin se pussin. Mä tunnistan mun ruakapussit kyll tosi hyvin! Eikä sill pidä nauraa, se on semmone ilon joikasu, ku saa jotai hyvää heekkuu. Nii, ett mami on kyll ollu kilti. Ja sitt se anto mun maistaa sitä las..no sitä sössöö mitä se oli. Kissiki voi syädä, ei ollu liikaa niit kammojutskii. Tosin mä vaan maiston nokareen siitä. Ku mä kerta onnistuin pummii suaraa mamin lautaselt sen *hih*. Ja iltapäiväll me lotkotettii sänkys, mami melkee unes, niinku mäki. Kumpikaa ei nukkunu oikeest, mutt meill oli päät vastakkai ja sillee välill tönästii nätisti... vähä helliteltii ja oltii kavereit. Ja sitt mä vähä nenuttelinki mamii, siit se vaa jaksaa tykkää. Mua taas naurattaa, ku se sanoo mua kylmäkuanoks ja vaiks mitä, sitt mä nenuttelen vähä lisää ja makaan ihan sen käsien pääll. Kyll mä jo uskallan, mä tiän, ett mami ei oo mulle vihane. Joskus mä viäläki säikyn, jos se äkkii tekee sillo jotai. Lähden nopeest pois ja meen kauemmas, ett jos se vaiks lyä tai jotai. Eikä se ikinä oo oikeesti lyäny, joskus vähä läpsässy takamuksell, ku mä oon ollu tosi törppö. Mä luulen, ett mua on joskus aikasemmas elämäss lyäty ja potkittu. Nii sanoo mamiki. Ku mä pelkää jalkoi ja katton aina tarkkaa, ku ihmine tulee lähell, nii ni niit jalkoi just. Ja varon, ett ihmiset ei pääse häntylii kii ja sillee. Ja jos joku tekee semmosii liikkei, niinku uhkaavii tai semmosii, mä meen heti pois. Mami epäilee, ett mulle on oltu ilkeit jossai. Mä en ite muista, eikä kukaa muukaa tiädä. Ne on nii ikävii asioit, en mä tahdo muistaa. Mami vaan sano, ett se välill miättii mun aikasempaa elämää, ett kummost se on ollu. Mä en tahdo! Mä oon täss ja nyt. Tää on mun hima ja mun orja, mun mami.... mun ihan kaikki *tyytyväinen huokaus*!
Ei oo nyt must kunno fotoi, ku ei olla jaksuttu poseeraa. Tää on tualt vriijutskist. Mutt hei, kliffaa söndaagii kaikill, loikoillaa, syädää hyvin ja sillee, eiks? Ja huamenna taas tänne.
-----------------------------------------------
Kyllä, minä mietin toisinaan Vincentin aikaisempaa elämää. Minusta tuntuu, että joku/jotkut ovat jossain vaiheessa pahoinpidelleet kisulia. Jotenkin tuosta käyttäytymisestä välillä kuultaa läpi pelko ihmisiä kohtaan, äkkinäisten liikkeiden ja tosiaan jalkojen pelkääminen ja muuta ikävää. Voi kun olisin voinut pelastaa Vincentin jo paljon aikaisemmin!
Päivän slogan: Sunnuntai-angstin välttämiseksi – eikö voisi olla peräkkäin kaksi lauantaita ja kaksi tiistaita? Kaikilla olisi parempi olo.
Päivän biisi: Good Times Bad Times
Luettua: Mark Johnson – Väärillä raiteilla, oma tarina rehellisesti kerrottuna. Karua ja julmaa, mutta todenmukaista kertomaa pahoinpitelyistä lapsena, ajautumisesta rikosten pariin, juomisesta ja huumeista sekä niihin addiktoitumisesta jo hyvin nuorena. Rikollista elämää ja runsaasti erilaisia huumeita sekä vankilassaoloa. Lopulta elämää kodittomana pikkuvarkaana ja diilerinä sekä yrityksiä katkolle. Kauniina loppuna sitten vieroituksen onnistuminen ja oma yritys jne. Tuota, pidin kyllä kirjasta aivan loppumetreille asti. Siihen asti, kun mukaan tulivat AA ja AN, kohoaminen oman yrityksen johtajaksi ja muuta vastaavaa. Eli – kyllä, elämä on kovaa, raakaa ja rumaa eikä läheskään kaikille käy näin hyvin. Se, mistä en pitänyt, on tämä jeesustelu ja ylemmän tahon puuhastelut mielessä. Se nyt ei vain käy minun pirtaani. Lukea sopii, tarina voisi olla kenen tahansa itsekin tuntemani narkkarin elämästä. Mutta ei tuo loppu. Parempiakin kirjoja aiheesta on, joten pysyttäytykäämme niissä. Ainakin minä siis pysyttäydyn. Juuli Niemi - Tule hyvä, novelleja... jostain syystä ei jaksanut innostaa. Aivan kuin olisin lukenut tällaista jo useasti aiemminkin, jotenkin niin tavanomaista, mitäänsanomatonta. Ei vain maistunut minulle. Joku voi pitääkin. Joku huomattavasti nuorempi - ehkä. Ei tämä kyllä mitenkään nuortenkirjallisuuttakaan ole, ei todellakaan. En valitettavasti itse voi suositella.
SINNIKÄSTÄ SÖNDAAGIA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti