No voihan kettu, vasta keskiviikko! Tämä on tylsää, en minä keksi mitään tekemistä, hei, täällä on tylsää. Ei muuta kuin lukemista. Ei huvita siivota, ei oikein mitään muutakaan. Pyykitkin on jo taas pesty. Olisin kyllä melkein mieluummin töissä... taidan tosiaan olla hullu =O
Belgarionkin on tänään juhlalomalla (vilkaiskaapa päivää), lisäksi hän on lomalla perjantaista sunnuntaihin. Höh, ei luvannut edes tulla syömään tänään. No, toivottavasti exän jääkaapissa on tänään muutakin kuin sipulia! Kai hän vielä valmistautuu perjantain pääsykokeisiin, vaikka ne eivät nyt olekaan ehkä ihan niin hankalat, kuin nuo aikaisemmat. En minä kehdannut alkaa vänistä, että ei ole seuraa. Kummisetä on kuitenkin tulossa tänään ja tuo varatut kirjani kirjastosta, jee! Hän menee nimittäin tänään tekemään työsopimusta! Paitsi että sekään ei sitten vielä ole ihan varmaa, tämä soppari lähtee vielä hyväksymiskierrokselle Tsadille ja muille tahoille. Mutta asia on kuitenkin jo niin pitkällä – oikein kivaa. Kummisetä on itsekin ihan innostunut, helppo työmatka, uusia ihmisiä ja vähän uudenlaisia töitä. Mukava ajatella, jospa hän pääsisi sinne nyt pidemmäksi aikaa! Minä olen ihan ilokas hänen puolestaan. Viime kuukaudet ovat menneet hänellä enempi viihteen puolelle, mistä ei itsekään enää oikein pidä. Että tämäkin toivoo kovasti hyväksyntää, vaikka kyse onkin aluksi vain ns. tötterötöistä!
Huh – tänään on myös Hörhön rahapäivä. Kas kummaa, kello on neljä eikä hän ole vielä soittanut., ei ilmeisesti ole herännyt. Muutoin puhelin olisi jo kuumana. Ymmärrän kyllä, rahaton mies. Mutta en minä ole mikään Malmin pankkien sivukonttori. Hän lupasikin jo, että tämä olisi viimeinen kerta. Että olisi nyt hakemassa edes kuvallisen KELA-kortin, se kävisi pankille henkkarista ja on helppo hankkia. Parempi näin, koska minulla on luotto mennyt sen ihmisen suhteen jo aikoja sitten. Itse meni munimaan niin monta asiaa. En halua olla ilkeä ihminen, mutta johonkin on rajakin laitettava, mitä toisen avuksi ja eteen suostuu tekemään.
Tänään pitää tilata vetskulle aika, Kummisetä lupasi lähteä kaveriksi – hyvä. Pääsee Vincentkin vähän matkoille, kerran vuodessa ;D Lisäksi täytyy muistaa perua yksi oma aika, hitsi, se on annettu joskus maaliskuussa ja nyt muistin, että se on varmaankin joskus ensi viikolla. En minä sinne mene, kun tämä lääkityksen sisäänajo on nyt kesken. Ei siitä silloin ole mitään hyötyä, ei järkeä. No kas, keksin tekemistä! Ihan virastoasioista ja tärkeitä sellaisia.
Lääkityksestä sen verran, että eilen ei ollut varsinaisesti huono olo, ruoka ei oikein täpöllä maistunut (joka Welhottaren tapauksessa on vain hyvä juttu!). Söin loput tattarista ja tomaatista, sitten vähän makeaa kun yksi paha olo iski. Pari leipää. Ai niin ja mätin sitä kaalisalaattia ison läjän, se teki hyvää! Olo on ns. pirtsakka eli ei väsytä, ei illallakaan. Tai siis väsyttää, mutta en siltikään saa nukuttua kuin sen normaalit 4 h öbaut. Ei sen kummempaa vaikutusta. Jossain vaiheessa aamusta kun vaikutus alkaa, tulee hiukka hermostunut olo. Siis semmoinen sähläysfiilis, ei maniaa kuitenkaan *ehhh*. En minä oikein muuta ole tässä huomannut. Tuo sähläysfiilis on sellainen, joka vaikeuttaa vähän lukemista. Se on juuri sellainen ”keskity nyt saakeli soikoon keskittymään siihen, mitä olet tekemässä ja olekin tarkkana”. Koneellakin siitä on vähän haittaa.
Ei tässä tänäänkään muuta. Täytynee alkaa suunnitella ruokalistaa (listaaa?). Hirveästi vaihtoehtoja, tipua tai tofua, tattaria vai riisiä? Vaikea päättää! Päätin jossain vaiheessa tarjota Kummisedälle täydellistä tofu-vihannes –wokkia ihan koemielessä, mutta Belgarionkin pitää siitä. Juu, tofua on kyllä. Mutta huvittaako minua syödä sitä neljänä päivänä peräkkäin? En nimittäin osaa tehdä riittävän pientä määrää, tulee aina tehtyä niin, että eväsvaraa jää eli seuraavankin päivän ruoka. Jospa tänään sitten kuitenkin tipua.... Onko kukaan koskaan tehnyt tofupiirakkaa? Siis tunkenut vihannesten sekaan esim. käristettyä ja marinoitua tofua ja muita emmeitä ja vääntänyt sellaisen suolaisen piirakan? Tämä tahtoisi tietää.
----------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mami on hei viäläski mun kaa, mmmm. Ei se haita, vaiks mä goisin ku mä tiän, ett se on aina saatavis jos on tarvis. Ihan parasta. Kävi taas vähä vahinko just äske. Mä tiätty oon siivonnu itteeni ja sitt vetäsin aamuheekut ja kiipesi sänkyy, ku mami kerta antaa siihe luvan aamusi. Eiks oo kumma, mä aloin köhii nii toi heti nosti mutt lattiall. Ykähä siin tuli, aluks heekut ja sitt iso kaavakasa. Ei siin mitää, se tuli paljaal lattiall eikä mami muut ku siivos sen, ei sanonu ees pahasti. Mutt mist kummast se voi tiätää, millo mä ykään =O Kyll kai mult sitt joku ääni pääsee tai jotai. Se vaa sano, ett sänkyy ei miälellää ykätä ja nosti pois. Siis välill toi kyll tiätää ihan omituisii juttui, niinku etukätee tarkotan. No, ei täss nyt mitää. Normi karvaykä vaa. Koht se lupas laittaa mulle muanaa, ku olo tasottuu. Jotai määkäruakaa aamupalaks. Eile Kummisetäki kävi ja leikkikiusi mua, se on aika kliffaa kans. Ei kyll nii kliffaa, ku sillo ku Poika käy. Mutt kiva kuiteski, ku se kert on mun Kummisetä. Sitt se otti must fotonki sen kaameraan, sill on uus puhelinkaamera. Siin ei oo viäl yhtää kuvaa säilös, nii mä pääsin ekaks *kröhöm*, ku mä kerta oon sen kummipoika! Hiano kuva, mä oon oikee nätist kiäpill siinä, ihan ynpyränä! Täss mami on taas ottanu kuva, ku mä just herää, ihan oon silmät viälä ummess, epist. Mä haluisi mialuummi hianompii kuvei, mutt toi sanoo, ett parempii ei saa ku malli on kerta – en tajuu, joku outo juttu tossaki on kyll >o<
Mutt kliffaa päivää, toivottavast suulis skriinaa ja pääsee ulos rusketuttaa itteesä. Huamisee!
----------------------------------
Vincent, elämäni nelijalkainen karvakasa!
Päivän slogan: Etsin langapäätä keksiäkseni jotakin, löydän molemmat päät – ja niiden keskeltä hemmetinmoisen sotkun!
Päivän biisi: Ekumeeninen jenkka
Luettua: Fredrick Taylor – Berliinin muuri 13. elokuuta 1961 – 9. marraskuuta 1989. Erittäin selkeä dokumentti muurin rakentamiseen johtaneista tapahtumista, tässä mm. kerrataan Saksan historiaa melko pitkältä ajalta lyhyesti. Muurin rakentamisesta, sen aikaisista paoista ja lopulta muurin murtumisesta. Lähteet ovat varmasti olleet asianmukaiset, silti pieni asenne kuultaa läpi eli en voi väittää objektiiviseksi kuvaukseksi. Kuitenkin sen verran mielenkiintoista asiaa, että suosittelen historiasta kiinnostuneille. Mielenkiintoisia haastatteluja berliiniläisiltä itseltään myös mukana. Älkää kuitenkaan suhtautuko aivan varauksettomana totuutena kaikkeen kirjoitettuun, ettehän... Salme Vuorinen – Eloni kirja, naisen elämää 1913 alkaen. Vasemmistolaisen aktiivin kirjoittama elämänkerta, kerrassaan kunnoitettava suoritus. Leidiä haastateltiin tässä keväällä useampaankin kertaan, kun kirja julkaistiin. Vuorinen on vielä pirteä, elinvoimainen nainen, terävä kuin mikä. Mielenkiintoinen, rankka ja epätavallinen elämä – täynnä menetyksiä, haasteita, toimintaa rauhan puolesta jne. Suosittelen kaikille elämänkerroista ja maan historiasta kiinnostuneille. Mukaan mahtuu koko elämän kirjo! (Höh, kehno linkki, paremmat linkit eivät jostain syystä aukene!) Douglas Coupland – Jumalan jälkeen. Coupland käsittelee tässä ilman uskontoa kasvanutta sukupolvea ja kuolemaa, rakkautta sekä elämän tarkoitusta ns. maallisista lähtökohdista. Erinomaisen luettavaa tekstiä, mutta vähän minua jäivät tökkimään muutamat asiat. Kannattaa lukea, jos on kiinnostunut maailman-katsomuksesta ja em. asioista, en ihmeemmin suosittele kuitenkaan. Sanotaanko näin että jonkunlaista filosofian yritelmää, joka ei minulle antanut yhtään mitään. Dan Rhodes – Kulta, tästä Welhotar piti kovasti! Miuyki viettää aina pari viikkoa vuodesta pienessa walesilaisessa kylässä, asuu kehnosti ja syö vain mieleistään roskaruokaa. Lukee kirjan päivässä ja istuu illat aina samassa pubissa. Tällä kertaa hän päättää toteuttaa erään ”ympäristötaideteoksen”, joka aiheuttaakin yllättäen hämminkiä koko kylässä. Aikaisemmin hän ei juurikaan välittänyt sotkeentua kylän elämään, mutta nyt tilanne muuttuu. Hienoa luonto- ja ihmiskuvausta, pienoisromaani, joka on laajempi kuin luulisi. Suosittelen kaikille – lukekaa ihmeessä, tässä on jotakin! Tämän voisin ottaa jopa kotiin asumaan.
KENKKUA KESKIVIIKKOA!
----------------------------------
Vincent, elämäni nelijalkainen karvakasa!
Päivän slogan: Etsin langapäätä keksiäkseni jotakin, löydän molemmat päät – ja niiden keskeltä hemmetinmoisen sotkun!
Päivän biisi: Ekumeeninen jenkka
Luettua: Fredrick Taylor – Berliinin muuri 13. elokuuta 1961 – 9. marraskuuta 1989. Erittäin selkeä dokumentti muurin rakentamiseen johtaneista tapahtumista, tässä mm. kerrataan Saksan historiaa melko pitkältä ajalta lyhyesti. Muurin rakentamisesta, sen aikaisista paoista ja lopulta muurin murtumisesta. Lähteet ovat varmasti olleet asianmukaiset, silti pieni asenne kuultaa läpi eli en voi väittää objektiiviseksi kuvaukseksi. Kuitenkin sen verran mielenkiintoista asiaa, että suosittelen historiasta kiinnostuneille. Mielenkiintoisia haastatteluja berliiniläisiltä itseltään myös mukana. Älkää kuitenkaan suhtautuko aivan varauksettomana totuutena kaikkeen kirjoitettuun, ettehän... Salme Vuorinen – Eloni kirja, naisen elämää 1913 alkaen. Vasemmistolaisen aktiivin kirjoittama elämänkerta, kerrassaan kunnoitettava suoritus. Leidiä haastateltiin tässä keväällä useampaankin kertaan, kun kirja julkaistiin. Vuorinen on vielä pirteä, elinvoimainen nainen, terävä kuin mikä. Mielenkiintoinen, rankka ja epätavallinen elämä – täynnä menetyksiä, haasteita, toimintaa rauhan puolesta jne. Suosittelen kaikille elämänkerroista ja maan historiasta kiinnostuneille. Mukaan mahtuu koko elämän kirjo! (Höh, kehno linkki, paremmat linkit eivät jostain syystä aukene!) Douglas Coupland – Jumalan jälkeen. Coupland käsittelee tässä ilman uskontoa kasvanutta sukupolvea ja kuolemaa, rakkautta sekä elämän tarkoitusta ns. maallisista lähtökohdista. Erinomaisen luettavaa tekstiä, mutta vähän minua jäivät tökkimään muutamat asiat. Kannattaa lukea, jos on kiinnostunut maailman-katsomuksesta ja em. asioista, en ihmeemmin suosittele kuitenkaan. Sanotaanko näin että jonkunlaista filosofian yritelmää, joka ei minulle antanut yhtään mitään. Dan Rhodes – Kulta, tästä Welhotar piti kovasti! Miuyki viettää aina pari viikkoa vuodesta pienessa walesilaisessa kylässä, asuu kehnosti ja syö vain mieleistään roskaruokaa. Lukee kirjan päivässä ja istuu illat aina samassa pubissa. Tällä kertaa hän päättää toteuttaa erään ”ympäristötaideteoksen”, joka aiheuttaakin yllättäen hämminkiä koko kylässä. Aikaisemmin hän ei juurikaan välittänyt sotkeentua kylän elämään, mutta nyt tilanne muuttuu. Hienoa luonto- ja ihmiskuvausta, pienoisromaani, joka on laajempi kuin luulisi. Suosittelen kaikille – lukekaa ihmeessä, tässä on jotakin! Tämän voisin ottaa jopa kotiin asumaan.
KENKKUA KESKIVIIKKOA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti