Welhotar nukkui lähes koko eilisen päivän. Välillä nousin vain tekemään pakolliset asiat ja syömään. Ei huvittanut mikään muukaan. Luin vähän ja taas peittoa silmänurkkien päälle. Paistakoon aurinko, ple. Olkoon lämmintä. Höh, mitä minä siellä!
Että täältä residenssistä ei mitään – ei kertakaikkiaan yhtään mitään. Kukaan ei ole soittanut, käynyt tai edes häiriköinyt. Rauhaa ja kissamärinää. Vincentkin otti asiakseen nyt alkaa nukkua tyynyllä kanssani *köh*.
Tänään tehdään Suuri Kotimaanmatka eli käydään tuossa muutaman sadan metrin päässä vetskulla ja Vincent saa niskapiikin ja Welhotar kissanhoito-ohjeita *kikattelee*. Juu, ei muuta kerrottavaa siis. Ei todellakaan. Minä olen äärimmäisen kyllästynyt kotieloon ja –oloon, kun en saa mitään toimeksi. Niin ja vielä ihan tiedoksi vaan, jos kaataa aamuvitamiinit eli noin 3 dl vettä pöydälle, optimissaan se peittää koko ison pöydän kannen, yöpaidan sekä puolet lattiaa ja monta tärkeää paperia, kele!
--------------------------------
Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei, tänää matkustetaa, jee. Mä siitt vetskust nii tykkää muute, mutt ku se aina jaksaa kehuu mua ja mä osaan olla siälä kiltist. Nii kiltist, ett mamiki ihmettelee. Sitt se ihmettelee, ku mä oon alkanu mennä tyynyll sen kaa goisii. No en kyll iha tyynyll vaa niinku siihe viakkuu, ett sen ei tarttis lukee vaa vois katella mun silosta peppuu ja kaavoja. Se pärski jotai, ett kaavoi on sen nenäski. Olkoo, se on hyvä mesta, se voi paijattaa mua eikä se vahinkoskaa nyt potki mua, jos sen koipisii särkee tai jotai. Mä oon turvass ja hyväss mestas. Paitsi jos se laittaa sen kamalan herättimen pääll. Onneks se ei koskaa ehdi soida, ku me herätää aina enne. Nytki mä heräti sen pual kahde aikaa. Vähä toi manas, mutt ku piti käydä kakall ja sitt juasta ja jolista ja teki miäli heekkui. Kyll toi nousi, putsas kakat ja anto kalkonibiitin. Mutt sitt se meni takas goisii, höh. Mä jäin sitt hereill ja leikin iteksee. En menny enää nukkuu, toi vähä viäl pyäri ja goisi lisää. Ihme mami, eilenki nukuttii monta kertaa. Hyvä ett se jakso ees ruakaa laittaa. Me saatii vähä fisuu, mäki sain, njamm. Ett nyt mä vähä jänskätän sitä reissuu, ku on se iso auto ja kaikkee. Mutt Kummisetä tulee kans mukaa ja mami ottaa kaakkei taskuu *tsihih*, rauhoketta, se sano. Ei se ehtiny ottaa must fotoikaa, ett tämmöne löyty tualta jostai vriikuveist, en mä kyll tommoseenkaa menis!
Ei paha, eihä? Kliffaa päivää hei kaikill ja huamisee.
-------------------------------
Vincent, kotiasioista ei sitten puhuta ympäriinsä muille kissoille siellä!
Päivän slogan: Aamu ilman märisevää kissaa on kuin... kuin... en minä vaan tiedä, kun sellaisia aamuja ei ole!
Päivän biisi: Monday Morning
Luettua: Steven Bach – Leni Riefenstahl, elämänkerta. Minä pidin tästä, suosittelen kaikille leffafriikeille ja muutoin asiasta kiinnostuneille. Melko objektiisesti (ainakin yritetty) koottu, ainutlaatuinen elämänkerta suuren naisohjaajan lapsuudesta lähtien. Paljon asiaa, josta ainakaan minä en ollut tietoinen. Lisäksi vielä hyvin kirjoitettu, selkeä ja asiallinen opus. Lukekaa ihmeessä, luulette vähemmän! Anne B. Ragde – Erakkoravut, taas suosittelen kaikille. Itkunaurua. Itsenäinen jatko Berliininpoppelit-kirjalle. Lisää Neshovin sikatilalta, kuka huolehtii ja kenestä. Omituisista ja erikoisista sedistä ja Torunnista. Ehdottomasti yksi parhaista norjalaisista nykykirjailijoista ;D Onneksi norjalaista kirjallisuutta on alettu suomentaa enemmän, tämä pitää kovasti!
SE ON SITTEN TAAS MAANANTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti