Ei oo reilua! Siis eilen nousin ennen klo 3, ensimmäisen kerran heräsin jo klo 2 jälkeen. Ja väsytys alkoi tuossa klo 8 aikoihin. Pääsin nukkumaan klo 11.30 ja otin parin tunnin päikkärit – silti vaan väsytti ihan hillittömästi. En uskaltanut nukkua lisää, pelkäsin loppujenkin yöunien menevän. Sama nyt, goisimaan klo 23, ylös ennen klo 3. Argh, on tämä yhtä kiusaamista. Ei ole ihan pirteä olo, ei, prle!
Eilinen retkue Kummisedän kanssa meni ihan hyvin, vaikka hänkään ei kauhean pirteä ollut. Mies raitistelee nyt. Neuvoin vaan syömään vihanneksia ja vitamiineja niin paljon kuin sielu sietää, juomaan vettä riittävästi ym. tavalliset hoitokeinot. Tarvittaessa lupasin pari rauhoittavaa, jos ihan mahdoton olo tulee. Niin, saimme kaikki hoidettua ja tavarat tuotua – vähän ylimääräistäkin, kuten yleensä. Oranssia – ei kun siis keltaista broiskun jauhelihaa ja Liiteristä kebablihaa pakkaseen. Epäilen etenkin Belgarionia kiinnostavan. Taksotkin olivat ihan ajoissa ja kohdallansa, nou hämminki siis. Kissakin sai täysvaraston kaikkea. Hyvä me! Kirjasto ei kyllä tarjonnut juuri mitään, joten hämmentävän suuri osa on uusioluentaan tulevia dekkareita. Ei haita, kesä on sellaista aikaa ,D
Soitin siinä sitten iltapäivällä herättyäni Belgarionille kysyäkseni pääsykokeista ja kas kummaa, hänkin oli nukkumassa. Kumpikin jorisimme alkuun aivan sekavia, sitten käkätys voitti. Huvittavaa, että äitee yrittää piristää itseään hereille soittamalla nukkuvalle pojalleen. Kälätettiin siinä aikamme, koe oli ollut helpohko, ei muuta sanomista. Ei etukäteen voi ennustaa mitään, koska pyrkijöitä on niin kirotun paljon! Odottelemme vain tuloksia. Hän tilasi yllättäen tämänpäiväiseksi lounaakseen marinoitua tofua ja vihanneswokkia kookospohjalla, kaikki chilillä, currylla ym. maustettuna eli "se tavallinen". Vastapalvelukseksi hän lupasi siivota kaappien päälliset, niitä ei ole siivottu kolmeen vuoteen... jos harja purraan poikki kurkottaessa, on etsittävä jämerämpiä kapistuksia. Täällä residenssissä on nimittäin makkarin ja eteisen vaatekaappien päällä n. 20 sentin tyhjä tila! Eli kaapit eivät yllä kattoon asti. Voi mitä kaikkia elämänmuotoja siellä onkaan ehtinyt kehittyä 0_0
Ja Vincent teki sen taas! Tässä onkin eletty rauhallisia aikoja, mutta nyt aamulla heräsin siihen kakkisjolinaan. Oli pakko mennä itse vessaan ja sen muutaman minuutin aikana oli karvakasa ehtinyt paskia sänkyyn, kele. No tietysti, sänky oli auki ja peitot levällään eikä karkotushaisu silloin tunnu. En sanonut mitään, katsoin tiukasti. Vincent maukaisi kerran ja painui baseen, josta ei ole tullut pois. Tietää tasan tarkkaan, mitä mieltä minä olen asiasta. Täällä haisee paska – kissanpaska. Tuuleton aamu, yöks, haju ei haihdu mihinkään.
Ei, ei ole taaskaan mitään järkevää kerrottavaa. Koivet ottivat eilisestä reissusta itseensä aika pahasti, jomotti koko iltapäivän ja illan. Saivat Ice Poweria ja lepuutusta, mutta silti särkee, ei kuitenkaan turvotusta. Ei näistä mistään mömelöistä ole apua. Seuraava vaihtoehto on tuplata vielä tuo annos... eipä oikein innosta sekään.
Se on sentään mukavaa, että Belgarion on tulossa kylään. Saa vähän aikaa jorista mukavia, on minulla sentään kiva poika!
---------------------------------------
Purve, kavrut! No juu, toi ehtiki sitt taas jo juaruu kaikki. Ei pitäis, ku ne on mun miälest kuiteski semmosii niinku imtiinejä asioita, nih. Mutt hei, tajuutteha te kissit, jos ihmine on vessas nii ni ei kissi voi mennä siihe viäree tekee asioitaa. Vaiks pissill nyt just joskus oon pikasee käyny. Toi toine jutska on semmone, ett se ei onnistu, jos ihmine on viäress, ei nii olleskaa. Mä tiäsin, ett toi suuttuu, vaiks ei se mitää sano. Kyll se osaa kattoo pahast, sihisi se jotai rumei sanoi, kehtaa toistaakkaa semmosii. Mä painuin suaraa basee ja nyt mä luikahdan tonne partsill. Äkkii vaa muutaman sanan tähän. Nii, eile mä sain hurrrrrrrrrrrjan hyvää broiskuu ku mami teki semmmost itellee. Se anto mulle oikee kunnon biitin siitt ja söhläs itellee sitt jotai vihanneksii ja haisupurveleit siihe sekaa. Mä olin iha tyytyväine. Ja ett ulkon oli kuuma, tosi kuuma, mä olin ihan paistettu kissi ku tulin illall sisää. Jaksanu mitää, sitt yälä pirkistyin enkä mä nukkunu melkee olleskaa, ei kyll mamikaa. Ett semmone yä, mä kävi leikkiiski välill. Ku kerta tuli koko päivä goisittuu aurinkos, nii jaksaa yälläki sitt kaikkee kliffaa >o< Täss mä herään just illall mun koritualist, vähä hei haukotuttaa...
Mutt mun tarttee just mennä, ennenku toi heemostuu. Huamisee!
------------------------------------
Vincent, en minä hermostu, minä olen vain syvästi pettynyt.
Päivän slogan: Kodin sisäisen sääennusteen mukaan, jos kissa paskii aamulla sänkyyn, on ilmapiiri koko päivän jännittynyt, sähköinen ja matalapaine vallitsee koko kodossa. Ukkoskuurojen mahdollisuus on suuri!
Päivän biisi: Mother's Little Helper
Luettua: Eilisen pieni Helene Tursten -sessio, ei uudelleen luettava kaikki mitä kirjastosta löytyi. Poikkeuksellisesti luin uudemmasta tuotannosta vanhempaan eli Kultainen vasikka, Tatutoitu torso ja Yökierto. Yksi on vielä lukemattakin. Mukava huomata, miten kirjailija on kehittynyt huomattavasti vuosien myötä. Aihepiiri ja käsittely on laajentunut. Samoin päähenkilön eli Irene Hussin ja hänen työtovereidensa kuvaaminen on jännitteisempää. Kirjoittaminen tuntuu näissä uusimmissa olevan myös tekijälle helpompaa ja luistavampaa, samoin juonen kehittely ja uskottavuus. Itse asiassa, Tursten ei ole aivan ykkössuosikkejani, mutta kirjoittaa ihan kelpoisia poliisiromaaneja näin kesäluettavaksi. Suosittelen dekkarien ystäville, varsinkin näin loma-aikaan ,D
LAUANTAITA - KAI?!
------------------------------------
Vincent, en minä hermostu, minä olen vain syvästi pettynyt.
Päivän slogan: Kodin sisäisen sääennusteen mukaan, jos kissa paskii aamulla sänkyyn, on ilmapiiri koko päivän jännittynyt, sähköinen ja matalapaine vallitsee koko kodossa. Ukkoskuurojen mahdollisuus on suuri!
Päivän biisi: Mother's Little Helper
Luettua: Eilisen pieni Helene Tursten -sessio, ei uudelleen luettava kaikki mitä kirjastosta löytyi. Poikkeuksellisesti luin uudemmasta tuotannosta vanhempaan eli Kultainen vasikka, Tatutoitu torso ja Yökierto. Yksi on vielä lukemattakin. Mukava huomata, miten kirjailija on kehittynyt huomattavasti vuosien myötä. Aihepiiri ja käsittely on laajentunut. Samoin päähenkilön eli Irene Hussin ja hänen työtovereidensa kuvaaminen on jännitteisempää. Kirjoittaminen tuntuu näissä uusimmissa olevan myös tekijälle helpompaa ja luistavampaa, samoin juonen kehittely ja uskottavuus. Itse asiassa, Tursten ei ole aivan ykkössuosikkejani, mutta kirjoittaa ihan kelpoisia poliisiromaaneja näin kesäluettavaksi. Suosittelen dekkarien ystäville, varsinkin näin loma-aikaan ,D
LAUANTAITA - KAI?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti