Sitä jotenkin joku ehkä normaalimpi ihminen luulisi, että jos on nukkunut melkein kolme vuorokautta, olisi pirteä ja ilokas lähtemään töihin. Se ihminen erehtyisi, kyllä täällä on kettumaisella tuulella oleva Welhotar, jonka pitää lähteä Varastolle väkisin. Jäks. En minä kaipaa Varastoa pätkääkään... sen sijaan minä kaipailen jo kirjastoa. Tänään en sinne pääse, pitää postista hakea pari kirjaa. Kiltti kustantaja jaksaa muistaa ja lähettää, ziitosta vaan. Sitten siellä toisaalla taas lisää. Joten huomenna sitten Pazilan hyllyille. Osui sellainen uskiskirjojen suma... prle. Niihin tosiaan pitää saada varoitusdarrat!
Eilen nukuin melkoisen monet päikkärit, en edes muista monetko. Hätinään jaksoin välillä vääntää appelsiinitofua ja italiaanovihannespataa parin päivän evääksi, syödä ja tiskata. Kaffen juontikin melkein jäi kesken, kun alkoi niiiiiiiin väsyttää. Vinski uljaasti jaksoi kyllä pitää seuraa kainalossa ja höristä samaan tahtiin – Vincent Uskollinen! Paitsi että tuo kirotun karvatakamus aloitti aamujolinansa jo ennen klo 2, kalkoni mielessä, siivouspuuhiinkin oli tarvis. Eihän nyt herrasmieskatti katsele tuotoksiaan pitkään, jos henkilökunta on talossa valmiina, grrrr.
Hiljaista on ollut, on vieläkin. Kukaan ei ole häirinnyt Malmin rauhaa – ei ole uskaltanut. Puhetaidon kanssa voi olla vähän hiinä-ja-hiinä eikä se varastolla juurikaan kehity, toisaalta, se on aivan yliarvostettu kyky. Puhumattakin selviää mainiosti. Etenkin työpaikalla.... siinä seurassa! Jössus, en ole kertonutkaan, että eräs leidi taas kieltäytyi töistään – me muut teimme ne pois. Mutta, leidillä on The Virka. Tosin olen jo kuullut juttuja, että asiaan oltaisiin lopultakin puuttumassa, toistaiseksi siitä ollaan vielä hys-hys, mutta viimeistään syksyllä lomien jälkeen olisi pieni uudelleenorganisoinnin paikka siinä kohdassa, kertovat asiasta perillä olevat lähteiset.
Juu, Varastolla on odottamassa reilu pino hommia. Osa kiireisiä, osa kuukauden varoitusajalla tehtäviä. Eiköhän sitä jaksa vähän aikaa, taas. Kun joka päivälle viitsisi keksiä jonkun upean tapahtuman itselleen, kuten tänään käynnin postissa, huomiselle käynnin kirjastossa, keksiviikkona voisi käydä katsomassa Serkkujen rantapoikaa jne. Joka päivälle oma tavoitteensa – ai miten niin sen pitäisi olla työperäistä? Onko se muka välttämätöntä? Jos vain sillä selviää päivän tuolla... ja jaksaisi vielä kotonakin jotakin. No se jääköön taas nähtäväksi. Väsyttää jo nyt, tullessa väsyttää vielä enemmän. Lisäksi ketuttaa se, että Palmia ei edelleenkään ole ilmoitellut itsestään. Taidan soittaa sinne tänään ja kysyä, milloin olisi inhvoa tulossa. Toisaalta, ei heidän kotisivuillansa ollut ainakaan viime viikolla vielä mitään merkintää kuljetuspalveluista eikä huhtikuussa (!!!) ilmoitettu kotisivu toimi. Wau – no onhan tässä vielä vähän yli viikko aikaa – nais. Palmia saa ensimmäiset miinuspisteensä minulta siis jo ennen aloittamistaankaan. Jos tarkoitus on tilata puhelimitse kyydit aamuin illoin, he tulevat saamaan minulta myös puhelinlaskun siltä osin. Sen verran nöyryyttävää ja holtitonta tämä puuhastelu kuljetuksien kanssa on!
Kommenteissa oli maininta siitä, että saisin olla kiitollinen.... Minä olisin kiitollinen, jos saisin kunnon kipulääkkeet ja tästä sitä kädenvääntöä käydään koko ajan. Kipulääkkeitä on, niitä ei annetta niiden addiktoivan vaikutuksen vuoksi (niinkuin nämä eivät muka addiktoisi joitakin, toiset addiktoituvat jopa asperiiniin). En pääse Kipupkl:lle edes näillä perusteilla ja työarvis ei uskalla määrätä muita mömelöitä. Täytyykin konsulteerata häntä eräästä yhdistelmästä, jota tuossa mietin! Toinen koipi toimii edelleen kehnosti, sekin on omisarviksen paikka, jos ei tokene parissa päivässä. Saikkuu!
Malmilla on kaunis aamuyö, aurinko laskee/nousee ,D Tirppalinnut huutavat kurkku suorana (ja Vinski vaatii apetta). Täytyy poiketa tuolla ulkona, raikkaassa ilmassa katsokaas...
-----------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en sitt ite jättäny eile skrivaamatta, mutt ku mami oli taas sillä tuulela, kais tiijätte. Ett niinku mikää ei ollu aamull taas hyvi. No ei nytkää vissii oo, ku mä nyt satuin herää vähä aikaisemmi ja mull oli kalkonifiilis ja sitt kävin laatikoll ja halusin senki puhtaaks ja yks vaa hornottaa. On se goisinu kert eilen mun kaa melkee koko päivän, niin ni kyll se sillo voi jo noustakki, iha varpist voi! Nih kerta! Ett kajautin sen hereill ja steippailin vähä täss läppärill ja rintterill, jo alko liikkuu toi möhkö. Mutt ett se onkii paha suustaa aamusi, iha kaameet kiälekäyttöö. Ette uskois, ku kuulisitte, munki koovii iha kuumotti. Mä opin viälä pahoi tapoi ja rumei sanoi täälä, hei. No, sain mä sitt ison biitin kalkonii, hampulikaakkii ja sitt jotai määkäruakaa iha vähä, njamm. Sitä se laittaa päiväks sitt vähä enemmä, enneko se lähtee röihi. Juu, lähtee se taas. Tianaa meill raksurahoi ja on taas pois koko päivä. Mä saan olla iteksee, no nyt se kyll tiätää, ett mä goisin melkee koko aika. Se jättää kuiteski partsin dörtsin auki, ett mä pääsen sinne makoilee, jos mä haluun – aika useen mä haluun olla siäl vähä aikaa, vaiks ei aurinko suaraa viäl paistaiskaa. Siält näkee ja kuulee kaikelaist. Heekkui tuli viikoloppun melkee joka päivä jotai, ainaskii jotai piänt. Tuli fisuu, oviileit, semmost kaikkee snadii. Ett kliffaa mull on ollu, ku eile viäl makoiltiiki koko päivä! Ei oo nyt omei kuvei, orja ettii jotai sopivaa.
Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill ja niitte orjill nyt sitt kans!
--------------------------------------------
Vincent, miten huomaavaista, muistaa orjatkin maanantaisin ,D
Päivän slogan: Elämä on vastenmielinen ilmiö, ja kaiken siitä tietämämme taustalla oleva aavisteltavissa oleva pirullinen totuus tekee siitä vielä joskus tuhat kertaa vastenmielisemmän.
Päivän biisi: Subterranean Homesick Blues
Luettua: José Luis Correa – Viulistin kuolema, vinkeää ja vähän erilaista dekkaria. Tyylikäs ja mukava kesädekkari, fiksu. Suosittelen kesälukemiseksi! Norman Ollestad – Myrskyn silmässä – selviytyjän tarina, no just joo. Tässä omakehu haisee eli äärimmilleen treenattu pikkupoika selviää lento-onnettomuudesta. Eikä pelkästään se, vaan tämä höpötys isän treenaamisena olemisesta on jo lievästi sairasta puuhaa. En suosittele ainakaan vanhemmille, karmeaa jenkkihuuhaata. Viktor Kärki – Tuulenpesä, erään miehen sairaskertomus – kannattaa lukaista läpi, ihan sitä itseään eli millaista on kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja paljon muutakin psyykkistä sairastavan lähes keski-ikäisen miehen elämä. Lyhyt, mutta suht kiinnostava. Marshall Frady – Martin Luther King Jr, elämänkerta miehestä, jonka kaikki tietävät. Paljastava, avoin eikä mitenkään sensaatiohakuinen silti. Hiukan niukka, jopa, eli faktat ovat pääosassa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, kannattaa ainakin lukea läpi. Heikki Kaaranen – Kupla kimaltaa, IT-kuplan puhkeaminen ja sen vaikutus perhesuhteisiin, toinen naissuhde ja miehen selviäminen koko rytäkästä ehjin nahoin. Ei mitään järisyttävää kirjallisuutta, mutta ihan luettavaa ja jopa suositeltavaa (miehet, hoi!). Sokerina pohjalla Haruki Murakami – Kafka rannalla, erikoinen, monella tasolla liikkuva japanilainen romaani.. Pääosassa 15-vuotias Kafka, joka karkaa kotoaan ja etsiytyy tahtomattaan sinne minne pitikin. Päällekkäistarinoita, japanilaista mytologiaa, ihmeitä ja outoja tapahtumia. Tämä on ehdottoman luettava, mahdollisesti jopa hankittava! Lukekaa ihmeessä, Welhotar suosittaa lämpimästi (vaikka tätä on mainostettu niin, että ehdin jo kyllästyä siihen, sorry)!
KISSIKENKÄT KÄYTTÖÖN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti