Jahas, ilma ihan vähäsen viilentyi ja Malmilla ihan pikkuisen satoikin. Ei riittävästi kuitenkaan. Edelleen odottelen myrskyä ja mylväystä. Ei tuo täällä ainakaan oikein tehonnut. Taikani taisi olla kohdistettu hieman epävarmasti. Sitä se hirmuinen väsy teettää, että taiatkin menevät pilalle. Nyt jos taikoisin itseni viikoksi taas Varastolle huomisesta alkaen. Se olisi tarpeen, se semmoinen taika.
Iisalami kun näyttää nyt viimoisillaan menevän ihan pihalle kyydeillään. Joko normitakso tai epäpäteviä invataksoja *huoh* - tai sitten kaikki muut ovat lomalla. Ensi viikolla se tapahtuu, siirtyminen Palmian huostaanotettavaksi. Voihan ple, tätä kovasti pelottaa jo etukäteen. Mitään hyvää ei varmasti ole tiedossa, kun on Tsadista kysymys. Ohjeet ovat ympäripyöreitä tai liian yksityiskohtaisia, kerron sitten, pääsenkö tiistaina ollenkaan töihin. Ei silti, olisi se kiva selittää, että en päässyt, kun tuo lakisääteinen kuljetus tökki *tsihih*. Voisi olla äkkiä neuvojia ja avustajia ympärillä, ainakin puhelinsoittoja palveluntuottajalle sikiäisi kummasti. Melkein jo toivonkin, että jäisin rannalle ruikuttamaan. Saisi aihetta kokeilla, mitä tapahtuu. Sen verran olen ilkeä ja kälmi ihminen kuitenkin. Minä kun en katso tätä miksikään eduksi tai palveluksi vaan pakoksi! Jos minulla olisi auto ja ajokortti, käyttäisin niitä – aivan varmasti. Sen verran tuostan prleen ”palvelusta” on saanut jo kärsiä. Eilenkin mies polvihousuissaan ja pullonpohjalaseissaan ei noteerannut minua kyytiin tulijaksi – enhän minä ole ikivanha, ei ole rolleria tms. Joten en voi olla myöskään kyydin tarpeessa. Kele!
Nuhjasimme sitten Belgarionin kanssa kaupoissa, ruokakaupoissa siis. Hän kävi myös apteekissa ja minä puolestani vihannestsioskilla. Ei mitään erikoisia appeita, normitavaraa eli paljon vihreää ja punaista vihannesta. Kissalle taas uutta plaatua muonaa. Ja itselle *huutoa, taputuksia* uusi punainen paita, alesta. On muuten äärivaikea löytää sellaista yksinkertaista vaatetta, jossa ei ole painatuksia tai kuvioita tms. Yksi löytyi, sen ostin. Liiteri on sortunut pahasti yksinkertaistamaan valikoimiaan joiltakin osin; Dijon-sinappia ei ole enää myynnissä! Samoin liha-, kala- ja kasvisliemien tilalla on vain Knorrin lihaliemihegemonia. Aivan sama kastikkeiden ym. osalta. No, meillä ei niitä käytetä, kunhan vaan jotenkin osui silmään. Knorr on pahaa!!! En osta, en. Onneksi Rismasta löytyi vastaavaa tuotetta kohtuuhintaan, siis vihannesliemikuutioita.
Muuten ei mitään radikaalia kerrottavaa. Yritin nukuskella eilisaamun, ei onnistunut. Nukuin sitten vastaavasti iltapäikkärit. Sen jälkeen taas väsytti illalla kovasti, mutta en saanut unta kuin pätkittäin ja kovin vähänlaisesti, vaikka käytin kaikki uniavitteet. Jotenkin tämä ei enää ole reilua. En saa edes nukkua tuntia pidempään enää ikinä! Särkee ja juilii, nilkat näyttävät huonosti nousseilta ranskanpullilta. Just, ei hyvä, ei. Siksi meninkin ja nukuin taas pari tuntia... öööh... en minä jaksa tänäänkään mitään. Kaikkea pitäisi – ei huvita, ei jaksa. Anti olla!
Ällöttävän lämmintä jo parvekkeellakin, jäks.
------------------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Hei, hei mä oon kuulkaas saanu nyt joka päivä kaikkee heekkui. Mä sain mjunuaisii yks päivä, ku en suastunu syämää yht pussimuanaa. Jolisin vaan nälkäsenä. Toi otti jömmast ja yks-kaks mull oliki oikeet heekkuu mun edes kupis. En tajuu... miten se saikii ne nii äkkii tehtyy valmiiks. Sitt sain donarii ja eile sai heekkupussimuanaa. Se osti semmose ison laatiko jotain sekotuspussei. Sano, ett jos mä en niit suastu syämää, nii ni sitt loppu toi syämine kokonaa. Aika karsee uhkaus. Siin huamaatte, ett mami on välill aika kova tätsy meinaa. Mutt kyll mä noit syän, ne on niit parempii eikä ne oo fisuu. Kai te sen tiijätte, ett fisupusiruakaa mua ei saa syämää kyll kukaa. Ne on ihan kamalan pahoi. Nyt mä tahon partsill goisii. Tääll ei voi enää olla, tääll on kosteennihkeenkuuma, semmone ku ei sovi mull ollenkaa. Mamiiiiiiiiiiiih – tuu avaa dörtsi (se on auki, toim.huom). Nii ni mä meen ny, katellaa huamenn taas. Toll pitäis viälä olla mun kuveikii >o<
Kliffaa vapaat päivää viäl tänää hei kaikill!
-------------------------------------------
Päivän slogan: Eikä taatusti ole pakko, jos ei haluu – nih kerta!
Päivän biisi: Ei mittää (työttömän arkkiviisu)
Luettua: Tiina Torppa – Murha naisen käsin, 25 naisdekkaristia . Leidi on koonnnut muutaman tunnetuimman naisdekkaristin lyhyehkön esittelyn ja mahdollisen haastatelun (jos on onnistunut sen saamaan). Mukana siis varsin taidokkaita nimiä, jos sitten mainitaan kyllä muitakin. Hyvä kooste dekkarien kavereille, esittelyt ovat mielenkiintoisia ja lisäksi kirjassa on kirjaiijan kohdalla myös bibliografia, josta ainakin käy ilmi, mitä ei ole vielä suomennettu – paljon puuttuu! Kohtuuhyvä perusteos aiheesta. Tosin voi olla montaa mieltä siitä, ketkä tähän kirjaan ovat ansainneet päästä, mutta se onkin toinen juttu. Ehkä tästä lisää joskus toisaalla. Suosittelen dekkarien ystäville ihan vilpittömästi, paljon asiatietoa ja sitä asiaankuulumatontakin nippeliä. Harri Nykänen – Viimeinen hippi, Johnny ja Banzo-tarina taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa miesten lapsuudenystävä löytyy murhattuna ja asiaa aletaan selvitellä yhdessä. Toki tarina ratkeaa, omituinen vyyhti kylläkin ja kuseen joutuu useampikin silmäätekevä. Nykäseltä taas leppoisasti kirjoitettu, omanlaisensa dekkari. Suosittelen, ei vakavikoille eikä turhan jäykille tätsyille. Jim Thompson – Lumienkelit, Kari Vaara on muuttanut pohjoiseen ja siellä alkaakin tapahtua. Kittilää tuntuu vaivaavan suoranainen murha-aalto, joista osan väitetään olevan itsemurhia. Vaara paneutuu asiaan, erilaisessa kulttuurissa, amerikkalaisen vaimonsa kansa, joka paljastaa olevansa raskaana. Eli tässä löytyy kaikkea kaikille. Melkoisen kohtuullinen perusjännäri tai dekkari, ihan miten vaan. Juonikas ja omela, suosittelen! Dorothy Hearst – Suden lupaus , mitä tapahtuikaan 10 000 – 16 000 vuotta sitten susien keskuudessa ja heidän laumoissaan. Suden näkökulmasta kertomus siitä, miten osa susista halusi metsästää ihmisten kanssa ja osa ei. Mielenkiintoinen opus, vaikka jossain välillä haiskahtaa lajitoverimme ylemmyys, vaikka ei taatusti ole tarkoitus. Mukava kirja nuoremmallekin lukijalle, jos jaksaa paneutua asiaa ja on eläinystävä. Pidin, tavallansa, suosittelen elukkaihmisille ja nuorisolle, jota asia voisi kiinnostaa.
KISSIKENKÄT OVAT KENKÄJONOSSA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti