Kääntäkääs joku sitä termostaattia ja ilmastointia, jooko? Tämä ei tykkää enää, kiusata nyt Welhotarta tällaisilla keleillä. Residenssissäkin on liian lämmin nukkumiseen ja sekin on karvatakamuksen syytä. Ei voi nähkääs pitää parvekelaseja kokonaan auki öisin – se auttaisikin ihmeesti. Mutta kun, tuo karvakasa tod.näk. menisi udena parvekkeen kaiteelle steppailemaan, katselemaan ja pläts. Eli ei sitten! Mieluummin kärsitään molemmat. Kissa-rassu on välillä iltaisin aivan repona. Yritin ehdotella kylmää suihkua; ei käy, sano. Ja tästä vielä pahenee, OMG. No, täytyy vain viritellä jotakin...
Varastolla työt eivät tekemällä lopu. Omalla osastolla on jo melkoisen hiljaista, osa lähtee vielä tänään lomillensa. Mutta kun, tuo naapuriosasto teettää töitä nyt täpöllä. Melko outoa, koska siellä pitäisi erään hyypän olla töissä – tai sitten hän on kiireeseen vedoten kieltäytynyt. Minulle kiire on jotakin muuta. Eilen kun sieltä tuotiin ns. kiireellisiä hommia, kyse oli tästä päivästä tai ensi viikon alusta. Eheheeh, meillä kiireellinen tarkoittaa sitä, että se tehdään justheti pois. Että näin, jätin pöydälleni valmiita hommia naapureille noudettavaksi. Ilmoitin vain, että hakekoot pois. Ainut edellytykseni heidän hommiensa tekemiselle on ollut se, että en hae, tuo, vie enkä kopieeraa asiakirjoja ees-taas jne. Eli saavat itse tuoda ne ja jättää ohjeistuksensa lapulle, jos en ole paikalla. Muuten hoidan hommat siten kuin parhaaksi näen. Tähän asti se on toiminut ihan siististi. Kai tämä tästä. Jossakin vaiheessa olen, kuten viime kesänäkin, talon ainoa näitä hommia hoitava henkilö, krhm *tsihih*. On pantu Welhotar paljon vartijaksi!
Josta tuli mieleen hassuja ajatuksia eilisillasta. Mömelöt painoivat väsyä päälle, en kuitenkaan mennyt kuin kevyttirsoille. Siinä unta odotellessani muistelin, että täsmälleen 30 v. sitten olin melkoisen samanlaisessa tilanteessa, tavallaan. Olin aloittanut The Virastossa, näissä suht samoissa hommissa ja tein täpöllä töitä ja opiskelin iltaisin. Ihmettelen kuitenkin, että kyllä jossakin mättää. Tuolloinen palkkani oli lähes alin mahdollinen (kuten muuten nytkin). Työaika oli 8 h, tunnin ruokatunti, jolloin ehti ruokailun lisäksi käydä vaikka Kauppatorilla ostamassa kirsikoita (!) tai katselemassa vaatteita eri puodeissa, Ekbergillä kaffella tms. Silti silloin kävin joka päivä ulkona VARK:ssa tai jossain lähiravintelissa kunnon lounaalla, vähintään 2 – 3 iltana viikossa kävimme Wanhalla tai jossakin muualla soittoruokalassa hankkimassa lievää humalaa. Lisäksi 1 – 2 kertaa kuussa kävin vielä Turussa vanhempien luona kääntymässä. Siis toverit oi, rahan arvossa on tapahtunut jotakin outoa =O Siis kyllä minä nytkin tulen toimeen palkallani, mutta ei siitä mihinkään ylimääräiseen riitä. Ei edes siis tuolloisen konttorirotan vaatimattomaan elämään ja huveihin samassa mitassa. Tuolloin palkallaan, kehnollakin, pystyi elämään ihan ihmismäistä elämää eli syömään ja käymään jossakin. Nyt pitää laskea jokainen ruokakaupan ostos, eli ei vain ole varaa esim. syödä Amicassa joka päivä sitä kalleinta vaihtoehtoa. Laskimme, että siihen menisi koko palkka, siis se ruokaan varattu osuus! Varastollakin varmaan kolmasosa evästää eikä syö ns. henkilöstöravintolassa. Niin ja lisäksi tuli ostettua aina silloin tällöin ihan uutta vaatettakin – samettifarkkuja, takkeja jne. Tuolloinkin jo kävin niillä muutamalla kirpputorilla, jotka olivat olemassa. Eipä niiltä silloin juuri kukaan vaatteita ostanut, minä ja kaverit jotakin. Huonekaluja oli paljon, niitäkin haettiin. Hinnat olivat suhteessa nykypäivään tolkuttoman halpoja. Kengät sai 50 pennillä ;D Jotakin tolkkua asioihin, please! Kertokaa oi minulle, milloin maailma alkoi muuttua tällaiseksi ja miksi?
Duoda, kuuntelin juuri uutisia puolella korvalla. Kuulin sanat ”kuollut” ja ”Jackson”. Tiedättekö, ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että joku kahjo on ampunut Jesse Jacksonin. Juu, varmaan omituista teidän mielestänne. Se nyt vaan on niin, että ajatukseni riittävät vain siihen asti. Mutta se olikin se albiinoksi muuttunut kummajainen, joka teki Kummisedät. No, toivon vain, että hänen suuret rahansa menisivät mieluusti johonkin hyväntekeväisyyteen, lapsille.... joista hän käsittääkseni piti. Ei, en halua mollata ketään enkä mitään. Omat arvoni vain ovat kovin erilaiset. Minä muistan tuon miehen (pojan) Jackson Fiven jäsenenä ,D (Te ette varmaan edes tiedä siitä mitään, jos olette nuorempaa sukupolvea!). Silloin hän oli pieni, tumma, hauskan näköinen kikkarapää, joka osasi laulaa....
Jahas, tänään on sitten kirjastokeikka työmatkapoikkeamana. Varauksia on, jokunen. Niillä selviää taas viikonlopun yli. Kirjoitushommiakin olisi, josko ehtisi huomenna. Belgarionillekin pitää soittaa, jonkun kurssin lopputyö pitää jättää tänään, argh. No, kyllä hän sen on tehnyt, minä tiedän sen. Kunhan nyt tiedustan, mikä oli aihe ja tietysti pääseekö hän huomenna lounaalle (lue -> avittamaan minua ja tekemään palkatonta orjatyötä iloisena vihellellen). Näyttääkin siis olevan reede =D
Auts, ulkona on liian lämmintä jo nyt! Täytyy käydä kastelemassa chilit ja Tuija nyt ainakin...
----------------------------------------------
Purrrrrvinka, kissikavrut! Eheh, mami taas anto mulle eile donarii. On asiat hei aikas hyvin. Joka päivä melkee onnistunu pummiin jotai heekkuu siltä. Ja se on viäl antanu, ei oo yhtää murpsuttanu. Outoo! Tai sitt se on ollu vaa nii väsyny, ett ei oo kestäny mun märinää. Eilenkää taas voinu goisii sen viakus. Liika kuuma, iha tuli kissihiki. Hyvä, ett kaavoi lähtee. Sillo niit on niinku ohkasempi kerros, eiks ookki? Vai? Emmä mitää oo jaksanu tehdäkkää, makoillu sisäll sänkyll ja sitt partsill nii paljo ku oon jaksanu. Eilenkii oli pakko tulla lepuuttaa välill sisää toho kylmäll lattiall. Ei tuala kestä illall, siäl on ihan hirvee kuuma. Mamikaa pysty oleen siälä, kyll se välill käy, mutt sitt äkkii sisää ja dörtsi kii. Kattokaas, ettei se länpö hyäki sisää. Sitt keskell yätä se käy avaas kaikki ovet ja räppänät, vaiks ei se nyt kyll mitenkää hirveest auttanu. Mamiih, miss on mun muana? Hei mä en oo saanu mun muanaa! Sain vaa kalkonii ja kaakkei... nyt mä meen kyll kattelee tonne skoben etee, ett se tajuis antaa mulle jotai. Mull on koko päivä aikaa syädä täälä jotai piänt heekkuu kerta. Pakkas se itelleeki taas eväspurtilon. Se on hei vaihtanu piänempää purtiloonki... hassun näkösee semmosee. Täss on vaihteeks taas kuva muns, siis mä itte mun partsill. Eikä oo ihan samanlaine ku noi aikaisemmat, siis ei iha >o<
Oikee vinkeet perstait kaikill, kliffaa viiko viimest duunipäivää!
----------------------------------
Vincent, kiitos tuostakin toivotuksesta ,D
Päivän slogan: On se sitten hienoa, että töissä on viihtyisää, mukavaa tekemistä ja paljon hienoja, kyldyrellejä ystäviä – ihan kuten kotonakin *valehtelee sormet ja silmät ristissä*!
Päivän biisi: Mä lähden stadiin
Luettua: Marianne Peltomaa – Oikea perhe, itsenäinen jatko eiliseen opukseen ja tämäkin uudelleenluennassa. Leidi ja lapsensa asuvat nyt kahdestaan ja elämä näyttää sekä hyvät että huonot puolensa. Ei siis pelkkää iloa ja onnea, myös angstia, riittämättömyyden tunnetta, murrosikää. Sitten hän päättää adoptoida vielä toisen lapsen ja saa tällä kertaa pojan, Pabliton... Ihan kulkevaa ja asiallista tarinaa tämäkin, suositan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arne Dahl – Maan alla, poliisi hyökkää ilmiannon perusteella turvapaikanhakijoiden asuntoon ja eräs heistä ammutaan. Takaa löytyykin sitten aivan muuta kuin laiton maahantulo tai huumeet. Mukaan lienee sotkeutunut ainakin poliisi sekä muita tahoja. Dahlin kerronta on aina tyylikkään tehokasta, merkillisen ennakoivan outoa ja viihdykästä sekä kriittistäkin. Uudelleenkin luettuna tämä toimii kuni tauti, suosittelen Dahlin kavereille (älkää nyt sotkeko taas muihin Dahleihin!) sekä yleensä kesädekkariksi!
TOISET STIFLAT EDELLEEN KOIVISSA...
PS. Kesken kirjoitukseni joku on ehtinyt sotkea kirjaimet... siis vain Vuodatuksessa, ei Wordissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti