No jo nyt on – siis edelleen kuuma! Sekä sisällä että ulkona. Tuo karvatakamus on jolissut klo 1 lähtien ja sai minut lopulta ylös klo 2. Eihän sitä kestä edes Welhotar, tuollaista märinää. Juu, asia oli hiekkisasia ja se, että oli seuran tarvis ja piti päästä parvekkeelle. Minähän olen toki joutilas nousemaan tähän aikaan palvelemaan kissaa, varsinkin kun on maanantai ja pitäisi Varastollekin tästä. Se on siis vain hyvää harjoitusta, tehdä kaikki mitä pyydetään ja vähän kumarrella – selän takana sitten hiljaa kiroilla itseksenä.
Eilen en pistänyt nenääni ulos, ainoastaan parvekkeelle. Sielläkin tuntui ylikuumentuneelta saunalta, argh. *inhoa, syvää inhoa* Ei silti, en olisi pystynyt kävelemäänkään. Toinen koipi on edelleen ranskanpullana. Ei – siihen EI tehoa mikään muu kuin lepo. Tämä liittyy siihen varsinaiseen vammaan eli taas siellä on joku hermo vinksallaan pinteessä (rasittui liikaa edellisellä ja viime viikolla) ja turvotus sekä kipu tulee siitä. Kun se häviää, häviää myös turvotus. Tämä ei ole ns. helleturvotusta tai pittingiä, tämä on sellaista vammaturvotusta. Älkää siis antako siihen vinksuja! Ainut mikä auttaa, olisi lepo, koho ja kylmä – valitettavasti mitään ei ole saatavissa, ei ainakaan riittävästi.
Menisin kovasti mielelläni uudestaan nukkumaan. Vaarana on vain nukkua takson ohi, hmph. Ketuttaa tämä kaikki taas tänä aamuna. Toivottavasti Varastolla on rauhallista! Toivokaa tekin. Ennusteiden mukaan lämmin jatkuu eikä tälle päivälle olisi (no ainakaan juuri nyt) luvassa sateita. Myrskyäkin voisivat jakaa vähän tasaisemmin, eikö? Minä voisin ottaa sellaisen henkilökohtaisen pilvipoudan ja pienen myrskynkin tänne, ziitosta, jos kerran tarjotaan...
En minä jaksa nyt edes ajatella mitään, saati sitten jotakin järkeviä. Tein sitten eilen muutaman ostoksen iibeistä, kun kotomaa ei näytä tarjoavan tiettyjä tuotteita missään lähettyvillä. Halvalla tulee, tsihih ja rapoa myöhemmin. Ainut vaiva on hakea tuotteet postista, eivät taida mahtua luukusta... Ette kyllä usko, nauratte itsenne kipeiksi. Mutta kun ei heti löydy, iibei pelastaa, prle. Suosi siinä sitten suomalaista!
Minä menen käymään nyt parvekkeella ja tarkistan säätilan. Lehden digiversion mukaan lämmintä on 16 astetta. Siis hei, nyt on yö – nyt pitäisi olla viileää ja rauhallista! Hiljaista on ja kuumaa. Ei kiva, pitäkää helteenne, hmph!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei mami on vähä myrtsin ku mä heräti sen. Siis hei, partsin dörtsi ei ollu auki, mä olin just kakkinu ja sillee. On se kummaa, ett kunno henkilökuntaa saa mistää. Se vaa yritti goisii, sain tunni melkee märistä ja ponppii, ennenku se nousi. Ja sitt tuli taas niit rumei sanoi, ihan hirvee suustaa. Ei uskois, eihä? Näyttelee kiltii ja kivaa – mä sanon, ei oo, hei. Ei tod. oo! Karmee pirttihiimu toi mein mami. Sain mä taas hyvei ruakii ja sellast. Mutt ei tääll voi goisii ku on nii kuuma. Toi vaa hornotti ja väitti, ett on väsy. No on se vissii, mutt mehä goisittii eile päivälkii. Ett mun miälest noi orjat valittaa iha liikaa. Sais olla vaa tyytyväisii toho asemaasa, ett ne saa palvella meit niinku kunnoll. Mä oon ihan vakaast sitä miältä. Nyt mä vedänki lonkkaa partsill mun koritualis. Saa toi käydä välill tääl tsittaas. Muute se hikoo tuala sisäll. Mutt mä alan kohta oikeest goisii, ku kert hommat on tehty. Apua, toi on tosissaa pahall päälä... Fotoi vissii viäl riittää, niit samoi niinku!
Kliffaa viiko ensmäist päivää kaikill (paitti mein orjall)!
-----------------------------------------
Kiitos Vincent, tämä se tästä vielä puuttuikin....
Päivän slogan: Ei pitäisi olla niin yltiöpäinen noiden ilmojen kanssa – minähän olen tilannut itselleni sopivan sään? Missä se viipyy?
Päivän biisi: Kesäkatu
Luettua: Mary Willis Walker – Kuollut hiljaa makaa. Molly ei usko isänsä itsemurhaan kymmeniä vuosia sitten. Nyt palattuaan kotiseudulleen hän alkaa selvittää asiaa uudelleen ja joutuu sotkeutumaan samalla moneen muuhunkin omituiseen asiaan. Kohtuullinen dekkarinomainen juttu, jossa käydään keskustelua myös jenkkiläisestä aseiden käytöstä ja esilläpitämisestä jne. Ihan sopivaa kesäluettavaa, vaikkei hirveän suuria ansioita olisikaan. Tess Gerritsen – Kaksoisolento, pieni Gerritsen-sessio tässä meneillään. Tällä kertaa Maura löytää kaksoissiskonsa, murhatttuna. Samalla hän saa selville ison palan menneisyydestään... Gerritsenille tyypillistä tekstiä ja juonen kuljettelua. Ei kehnoa, mutta vähän ennalta arvattavaa ja välillä lievästi yököttävää(kin). Ei herkille sieluille. Muuten tämänkin sellaista kesälukemista, ei sen kummempaa.
EI TÄNÄÄNKÄÄN KISSIKENKIÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti