Eijjumankekka, minen jaksa! Luulin eilen olevani tarpeeksi väsynyt – ja olinkin. Pilkin kirjan kanssa sängyssä jo hyvin aikaisin, sitten oikeasti nukkumaan. Eikö mitä, hah, heräsin tunnin päästä muka pirtsakkana. Heräsin siihen hemmetinmoiseen leikkisotaan, jota täällä käydään pihoilla ja tantereilla! Uni ei oikein enää tullut silmiin ja mekkala jatkui vielä klo 1 tienoilla. Sitten pari tuntia kehnoa unta. Joko tässä pitää hankkia itsellensä troppeja lisää tai ryhtyä radikaaleihin toimenpiteisiin! Juu, tiedän, te seuraatte tätä lokia. Tämä ei siis ole uhkaus, mutta jos kävisi lelukaupassa ostamassa sellaisen vesitykin, ISON - eikö niissä ole melkoinen kantomatka? Ja sitten vähän vettä niskaan, kaukaa. Huomaisikohan sitä kukaan? Ja vaatisi välitöntä hiljaisuutta työn, levon tai sairauden takia edes pikkuisen unta tarvitseville? Kukahan pidätettäisiin ensin, varmaankin Welhotar.... Eilen tuli nähtyä sekin, että nuori äiti neuvoi taaperolle tuossa keskellä kävelytietä, kuinka raketti ammutaan – useita demoja tuli nähtyä ja kuultua. Mekkala oli muuten jo niin kova, ettei olisi varmaan kuullut huutoani. Eivätkö jumankekka edes aikuiset tiedä nuita aikoja, milloin saa oikeasti ammuskella? Ja opettaa vielä kääpiölleen laittomuuksia – no, siitähän se on hyvä lähteä, malmilaisen kasvatuksen hetelmän....
Varastolla oli töitä, ylläri-ylläri! Aamusella tein omia hommia hiljallensa ja rauhassa, samoin työkaveri. Ihmeesti oli kertynyt kaikkea, vaikka emme olleet siis yhtään työpäivää poissa =O No, sitten aloin avitella kaveria eli teimme sarjatyötä; minä kopieerasin ja hän teki lähetteet ja postitimme rojut samantien. Siitä hyvä, että näin pääsimme äkkiä läpi koko aamusuman, ei taaskaan jäänyt ihmeitä roikkumaan. Kun työkaveri oli saanut lyhyen päivänsä päätökseen, lähestyi naapuriosasto minua. Muistattehan, että minut on nakitettu sinne kaikiksi välipäiviksi avittamaan.... Juu, sitä avitusta sitten, mieletön pino papereita ja kiireellä. Eikä mitään nimiä tms. mukana, keneltä ne tulivat. Onneksi osaston chiiffi itse kävi ne tuomassa, joten vähän informeerasin, että voisi jättää päälle lapun, jossa on nimi ja puhelinnro eli kenelle soittaa valmiista hommasta. Että hakisi vain sitten pois! Chiiffi näytti kummastuneelta, kunnes tajusi, että en tunne heidän väkeään juuri lainkaan ja suurin osa on vielä poissa. Joten hän suvaitsi antaa minulle luvan soittaa itsellensä ,D Ehheehh, ja minähän soitin. Sain melkein kaiken tehtyä ennen lähtöä. Yhden jätin muhimaan aamuhommaksi, pysyypähän aamulla virkeänä ja saa sormensa taas toimimaan sielläkin. Joten Welhottaren ristiretki maailman pelastamiseksi jatkuu edelleen täpöllä *virn*. Ainut pikku ongelma on taas se, että koipeni tulivat jo eilisestä kipeiksi. Lisäksi (älkää lukeko eteenpäin, jos ette kestä) minulla on ikävä paishe pärsheessä, istuminen tekee älyttömän kipeää. Tiedän, se on ollut ennenkin, sama paikka. Kestää aikansa ja sitten poks. Mutta nyt tosiaan ihan kaikki toiminnot tekevät kipeää – miten juuri minulle aina sattuu ja tapahtuu? Oi miksi minä? Eikä sitä kirkkaampaa ruunua ole missään näkynyt, ei itse asiassa minkäänlaisia kruunuja tahi etes juuroja ole tullut ylimääräistä, vaikka kuinka on kärsinyt!
Ruokaa sentään jaksoin vielä tehdä eilenkin, ehheheh! Toki, toki. Tofua aamulla marinoitumaan ja illalla rätväkkä tofuwokki kaikilla mausteilla ,D Kaveriksi parista perunasta ja kukkakaalista sitä mättöä, jolla on oikea intialainen nimi (jota en koskaan muista). Herkkua, maistoin vain ja loput tulevat tämän ja huomisen päivän eväiksi. Helpolla taisin selvitä, taas. Kissa oli katkero, koska lihaa tai fisua ei näkynyt, vaikka tuoksut olivat mahtavat. Hän sai lisää herkkunaksuja ja pari kissakarkkia sekä runsaasti rapsutusta sängyssä maatessa.
Edelleen ulkona on kylmä ja raikas keli. Minua paleltaa jälleen, on tämäkin outoa =E
-------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai taas mami kehuu sen iltamättöö. Joo, se tuaksu siis oikeesti hyvält, mutt se oli taas sitä valkost, mitä mä en siis syä. Eikä lihabiittii, ei donarii, ei mitää. Siis hei, oikeest. Kissihuusholli eikä mitää jääkkärist. No sain mä kalkonii, niinku joka päivä. Ja toi lupas tehä tipuu sillo ku on vapaa päivä. Ett on jotai mitä venaa. On mull taas uusii muanii, mä sanoinki jo. On semmost pussimuanaaki, niinku heekuks. Ja ne uudet kaakit on hurrrrrrjan hyvei kans. Muute mä oo tehny mitää, ainakaa tiädä, siis tuhmei. Vaiks mami luulee taas. Se kulki äske ympäri huushollii ja nuuski >o< Voitteks hei kuvitella, iso mami takamus pystys kulkee tääll ja nuuskii nurkkii ja kaikkii! Tsihih... Pistin mä eile vähä mattoi päiväll uutee järjestyksee, ett toll ois jotai tekemist, ku se tulee himaa. Ja vähä semmost muuta piäntä, ett niinku purui kylppäri lattiall, ett koipisii sattuu ja sillee. Sitt painuin goisii päiväpeiton alle. Enkä muute taaskaa heränny, ku se tuli himaa. Kummallist, ku mäki jaksan goisii ku mä oikee alotan. Mä voin goisii ihan tuntitolkull. Mamii se harmittaa, ku se ei itte pysty siihe. Mäki joskus myätätunno vuaks öisin valvon sen kans. Ett sill ois kaveri. Joskus sitä alkaa sitt haamittaa, ku mä steppaa sen pääll tai jotai. Yleesä me kyll lojutaa viärekkäi ja jutellaa. Tai käydää partsill tsiigaas, milt yä näyttää! Yleesä siälä näyttää ain samalt, välill joku menee ohi ja mä hyppään aina mun koritualill tsigaa, ett kuka siäll kävelee. Joskus mä vedän piänet jolinat kans.
Kliffaa päivää hei taas kaikill, mä painun goisii mun aamu-unkot!
---------------------------------
Päivän slogan: Oikealla ruokavaliolla, sopivalla liikunnalla ja iloisella mielellä sinunkin kehosi kestää aivan koko elämäsi! Toisaalta pääset samaan myös huomattavasti mukavimmilla tavoilla ,D
Päivän biisi: Epäonnisten liikemiesten helvetti
Luettua: Henning Mankell – Kiinalainen, kaverin uusinta kirjaa onkin joutunut vähän odottamaan. Taattua Mankellia kuitenkin. Syrjäisessä ruotsalaisessa Hesjövallenin kylässä on tehty joukkomurha, vain yksi muualta muuttanut perhe ja sairas nainen ovat jääneet henkiin. Muut on murhattu raa'asti koteihinsa. Syyllinen löydetään, hän tunnustaa ja tekee itsemurhan. Asiaan kuitenkin jo aiemmin sekaantunut tuomari Birgitta Roslin alkaa selvittää asiaa, kuolivathan kylässä myös hänen äitinsä ottovanhemmat. Sen tarkemmin selvittämättä tässä juttu alkaakin kääntyä outoon suuntaan eli ensin Yhdysvaltoihin sekä tarkemmin sitä kautta Kiinaan ja aivan lopuksi Afrikkaan. Oikea tappajakin lopulta tiedetään, mutta siihen mennessä tuomarikin on saanut kokea, millaista on olla hengenvaarassa ja muiden tutkittavana. Juoni on kohtuullisen hyvä ja toimiva, jopa Kiinan osuus menee vielä läpi, samoin Yhdysvaltojen. Mutta kun siirrytään Afrikkaan eli Mankellin nykyisille kotiseuduille, se on jo pikkuisen liikaa. Eli hyvään dekkariin sotketut siirtomaavallan kuviot ja nykyinen tilanne iskevät toisiaan korville sen verran, että tarina vähän vesittyy. Kelpo tarina muutoin ja suosittelen Mankellista pitäville – ei kuitenkaan hänen parasta antiaan. Mankellille suosittelisin pysyttäytymisessä joko ihan selkeissä dekkareissa tai mielipidekirjoissa, kuten hän tähän asti on tehnyt. Tämä sekoitus ei nyt toimi niin kuin olisi tarkoitus! Hannu Saarinen – Viitostie, tarina kahden keski-ikäisen miehen fillariretkestä Utsjoelta Hankoon kahden viikon aikana. Olipa turha kirja, voi jösses sentään. Alikehittyneitä vitsejä eli tosi surkeita ja moneen kertaan kuultuja juttuja, seksiä ja jaanausta opus täynnä. Välillä muutama maininta ohi kuljetuista paikkakunnista. Heittäkää mäkeen, jos tapaatte tämän. Tällä ei ole mitään arvoa, en ottaisi ilmaiseksikaan. Ja sitten jutun karmein kohta: Hyvinkään kaupunki on tukenut tämän kirjan painatuskustannuksia kohdeavustuksena!!! Onko kirjoittaja siis valtuutettu tai joku muu silmäätekevä? Tai ainakin hyvä veli –verkoston jäsen. Ei tätä muuten voi ymmärtää, ei kertakaikkiaan. En tiedä Hyvinkäästä, mutta mennä tukemaan paashan suoltoa kirjallisessa muodossa! Tämä ei jummarra... En ikinä enää mene Hyvinkäälle, jos vain voin välttää! Saakoon tämä vuoden paashkimman painotuotteen merkinnän kylkeensä.
JUU, ON SE TYÖPÄIVÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti