No niin, normisöndaagi, prle ja lopultakin! Saakin tämä makoileminen jo riittää. Eilen jo leikin normilauvantaita, ei se oikein onnistunut. Raatio möykkäsi vielä osittain j-biisejä, samoin näyttivät lokitkin paasaavaan j:sta ja sen vietosta. Siispä lukaisin vain lokeja, joissa oli asiasta vain asiaa tai ei sitäkään *räääääääh*! Olen poikkeavan pervo, myönnetään...
No sitten ei muuta kuin söndaagipuuhiin eli aiheuttamaan ahia itselleen huomista ajatellen sekä tellimään taksot. Ja miettimään, miten ne taas tellisi... helkkari, että sekin on aina ongelma. No, taidan tehdä normitilaukset ja muuttaa tarvittaessa, se on helpointa. Kunhan muistaa sanktiot: jos vaihdat tai perut matkasi liian myöhään, sinulta menee yksi matka! Takso puolestaan saa olla tulematta, tehdä vaikka kahdet jullikat ja olla vaikka tunnin myöhässä, ei sanktioita, vain epämääräinen anteeksipyyntö. Että tällä politiikalla taas mennään, prle!
Varastolla tulee olemaan lievä kiirus, tiedetään. Asioita on kesken ja ne on saatava ulos alkavalla viikolla eli vielä tämän vuoden puolella, ihan pakosti. Se teettää työtä siis meillä kaikilla. Juu, osa on toki pitkillä lomilla, mutta Kakkospomo ja osa nuorempaa väestöä sekä me rotat olemme paikoillamme, valmiina tekemään kaikkemme Varaston eteen ;D Kiitosta siitä ei saa, mutta se hyvä mieli, ahhhhhhh! (ettehän ota tosissanne aivan kaikkea, jooko?)
Todettakoon siis, että normieväksiinkin on siirrytty. Eilen keiteltiin jo vihanneksia spydäriä ajatellen ja syötiinkin silliä, vähän juustoa ja sekoisia vihanneksia perunan kyljessä. Pari seuraavaa päivää mennään juuresspydärillä, juustolisällä, joka on muuten aivan loistavaa herkkuva. Juu, makuni on omituinen, mutta minähän sitä vain syön!
Eilen sain myös imuureerattua huushollin, kissa pölisee aika railakkaasti. Karvatupsukoita on taas rajusti liikkeellä. Juureksia keitellessä (tehän tiedätte nuo punajuurekset) ehdin myös laatia jotakin kirjoituksen tapaista. Outoa, miten kaikki ruoka kypsyy nopeammin kirjoittaessa tai netissä noin yleensäkin roilatessa. Tänään lisäksi ohjelmassa on pyykkäystä – taas – sekä pakkoruisku, ähhh. Lisäksi pitäisi sovitella jokin aika omisarvikselle kortisonipiikkiä varten. Lonkka otti pahakseen parin päivän makoilut ja kipuilee melkoisesti. Mutta eihän sillä ole väliä, minähän vain käyn helpoissa ja siisteissä sisätöissä... sano, prle. Eikä omisarviksellekaan oikein saa sopivaa aikaa kovin helposti, täytyykin käydä vilkaisemassa netin kautta – onneksi voi edes tehdä nettiajanvarauksen. Hiukka helpottaa elämää senkin asioinnin kanssa. No, kohta... jos viitsin, vai sietäisinkö vielä tätä kipuilua?! Kun sattuu kuitenkin, voi samalla sattua aika moneen paikkaan nimittäin. Samallahan se menee, kipulääkitys ei kuitenkaan hirveästi auta mihinkään. Saa minut vain sen verran ylös, että pääsen töihin. Toinen satsi töissä taas vahvistaa kestämiseni päivän loppuun. Ilta onkin sitten yhtä hvttiä, mutta sillähän ei suinkaan ole mitään väliä, koska se on itsekeskeistä laatuaikaani, eikö?
Kas, kyllä sen verran söndaagi saa aikaan, että valitus- ja väninägeneraattorini alkaa kummasti käynnistyä ,D Ei, ei naurata. Hörhön sormikin pitäisi leikata huomenna; pakko lienee tarkistaa, että hänkin on siinä kunnossa, että voi ilmestyä oikeaan paikkaan oikeaan aikaan eli päiväkirralle. Eihän asia minulle kuulu, mutta olisi syytä hoitaa nopeasti pois.
No niin, minä tästä vitamiinijuomalle ja tupakalle...
Purrrrrrrve, kaiffat! Siis hei, mitä tää tämmöne on nyt? En tajuu. Ensteks tulee heekkui joka päivä ja sitt se yks-kaks loppuu vaa, niinku plöts. Mitää eilenkää saanu, normimuanaa vaa. No sain mä goisii mein punkass nii paljo ku halusin. Toi ei ees herättäny mua eikä tökkiny tai laittanu nii kammopaprui. Joteski must tuntuu, ett se lähtee huomenn röihi. Mutt se sano, ett kummiskii lyhkäsempi viikko. Ett sitt ois taas joku ylimääräne vapaa. No, mä ehdin kyll sill välill keksii jotai taas, ett me saadaa kunno flaidis aikaa *kollivirn*. Mikää nii piristä kissii ja emäntää ku kunno tappelu ja semmone ain välill. Sitt on taas paljo kliffempi olla kavrui, niinko sen jälkee, meinaa. Hirveesti siäl tuli eilen taas snögee, kertaallee kävin partsill, hrrhrhrh. Jostai rakosest oli vähä tullu lunta ja mä satuin tassunkat tunkee just siihe – jäks, en tykkää. Siks mami saiki tommose erityisluva laittaa erilaise kuvan toho... vähäks on tossakii snögee. Mamin miälest toi on hauska, mä nyt kyll oikee tiädä!
Mutt hei, kliffaa viimost vapaapäivää kaikill!
Päivän slogan: Sen sijaan, että olisi epätoivoinen, voi olla myös välinpitämätön ja kärttyisä!
Päivän biisi: Surkea näytelmä
Luettua: Joyce Carol Oates – Haudankaivajan tytär, Oatesia taas parhaimmillaan. Naisen tarina julmasta lapsuudesta kammottavaan avioliittoon ja siitä pakenemiseen lapsen kanssa. Elämästä jatkuvassa valmiustilassa paeta ja lopulta antautua avioliittoon oikean rakkautensa kanssa. Linkistä lisää, tarina on monisyinen ja monipuolinen. Suositan Oatesista pitäville. Itse muistin heti varata pari aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa uudelleen luettavaksi. Kyllä Oates on taidokas! Tämä tykkää kovasti. Mikko Vienonen & Timo Lähteenmäki - Koit ny rauhottu! Tositarinoita popvillitysten tulosta pikkukaupunkiin. Täydellinen kirja siitä, miten kaikki uusi saapui Saloon. Nimiä, kuvia, kaikkea mahdollista dokumentaatiota. Kiva opus kaikille 1960 – 1970 –luvun ilmiöistä (ja myöhemmistäkin!) kiinnostuneille, kotimaisesta pop- ja rock-musiikista ja sen historiasta pitäville sekä tietysti salolaisille ja lähikunnan asukeille. Pakko myös tunnustaa, että itsekin löysin täältä tuttuja nimiä – nimittäin Hippi-Polka aikanaan liftaili kavereittensa kanssa usein Saloon, kun muuta tekemistä ei ollut *eheheheh* ja aina sieltäkin löytyi asianmukaista seuraa. Ja voin myös kertoa, että Mustan Lanpaan sukulaisiakin asustaa Salossa... käks. Suosittelen – mainio opus! Ainut miinus kirjan koko eli vaikea lukea sängyssä ;D
VIELÄ ON AIKAA LEPUUTTAA HETKI – MAIHARIT VALMIIKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti