Eilinen olikin melkein luppoisa päivä Varastolla. Tosin ilmineerasin kaikille eli Upolle ja muulle johtotasolle tästä lomitusasiasta, että se olisi oikeasti syytä hoitaa kuntoon! Myöntelivät, asia tod.näk. jopa etenee jollakin tasolla. ApuIsoherra esitti jopa, että hänen mielestään koko rottakaartin soisi osaavan tietyt perusasiat, että homma toimisi aina. Meillä kun joka päivä on myös päivystystyyppisiä asioita ja pikakiirehoppuasioita. Jos tekijää ei olisi... niin... No, ehkä tästä jotakin sitten tulee. Toivoa sopii *huoh*. Tosin Upo kuittasi asian sillä, että nythän on sitten taas hiljaista. Jep – nyt, mutta se viime viikon härdelli vaati melkein neljän päivän toipumisajan. Että siinä mielessä.
Jahas ja tänään taas pitäisi ja pitäisi – pitäsiköhän käydä Itiksessä asioilla, ehkä. Mietin vielä. Olisi (huom. konditionaali joka ikisessä paikassa!) niin paljon muutakin. Mieli tekisi vain lotkotella kotona. Ei yhtään ylimääräisiä reissuja näillä keleillä nimittäin. Kyllä minä melkein taksoihin luotan, mutta jos joku muu mäjähtää suoraan kylkeen, ei olisi yhtään kiva. Eli mahdollisimman vähän ja vain pakolliset matkat – no, ei niitä matkoja kyllä muuhun olekaan.
Hörhön sormikin on leikattu ja kaikki ok. Siis muuten ok, paitsi että käsi on tietty seuraavat 3 vkoa paketoituna kunnolla, sormijumppaohjeita annettu ja hoito-ohjeet – tämä puhelinraporttina illalla suoraan saiskusta. Ilmeisesti joudun niitä tässä suomentamaan jonakin iltana hänelle. Väitti, ettei ymmärrä. Pääasia, että sai itsensä suurin piirtein oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan. Ja täytynee muistutella myös lääkkeistä eli niiden oikeasta syömisestä oikeaan aikaan. Ei se minun tehtäväni ole, mutta kun... viimeksi mies ei pitänyt asiasta huolta ja siitä tulikin kuukauden pituinen ylimääräinen sairaalareissu erinäisistä syistä. Kai sitä nyt täytyy vähän soitella perään, edes. Kukaan muu kun ei sitä tee ja tiedän, että Malmin tiimellyksissä jotkut asiat unohtuvat kovin helposti ,D
Ei, minulla ei ole mitään raflaavaa kerrottavaa. Ei edelleenkään. Paitsi että joku voisi tulla ja syödä pois nuo juustot – niitä on liikaa! Vai voisikohan ne pakastaa? Hitsi, minä ostin vain yhtä plaatua ja äkkiä ne sikisivät tuolla jääkaapissa useammaksi. Kai niitä voisi käyttää sitten ainakin ruuanlaittoon, en minä jaksa koko ajan niitä syödä, enkä muuten haluakaan. Juusto-, pipari- ja karkkikiintiö on tupaten täysi. Yhden Vihreän kuulan söin eilen – tarjolla olisi ollut muutakin, mutta ei tod. maistunut. Liika on liikaa, ei mene alas eikä tee edes mieli. Tahtoo ihan tavalliset muonaviikot myös! Juu, tiedän, että olen omituinen. Se nyt vaan on minun mieleeni enemmän näin. Että joskus herkkuja ja sitten taas mennään perusseteillä.
Ketutusta havaittavissa, syytä vaikea aapailla! Menenkin tästä ulos raivoamaan hiljaa itsekseni... oma vika, en tiedä aiheuttajaa.
Purrrrrrrrrrviska, kameraden! Hei, ei mullakaa oo mitää uutta. Mami meni ja tuli. Mä vaan goisin ja safkasin sill aikaa. Mutt heti ku se tuli, mä tahdoin partsill – se on joka päivä sama judeka. Ja sitt se duunas taas sitä tavissafkaasa, miss ei oo mulle mitää. Onneks tota kotkotint näyttää riittävän nyt kerrankii, ett sitä sitt. Juu ja raksui ja kaakkii. Mä osaan tiätteks pyytää kaakit aina just oikeesee aikaa! Meen sittaan toho skoben etee ja tsiigailen siit, ett eks sä torpso nää, ett kello on just nii paljo, ett kaakkiaika – ja toi tottelee. Hyvin mä oon onnistunu sen tossa kyll kouluttaa, muute on vähä viäl tekemist. Eikä ihan vähänkää. Eile söi itte sillivoileivä, mä saanu mitää. Sitt se selittää, ett ei nii sualast voi antaa. Mutt ku ei ees tarjota! Nih kerta. Vähäks mä loukkaannun, pitäs siistist kummiskii ekaks tarjoo kissill, jos on kert fisuu – vaiks ei mull käviskää... Uauhpurrrrrrrrrrrrrrrrrrrr, mua nukuttaa viälä, mamiiiiiiiiiiiiiiih, safkaa ja sitt goisii. Katos, möhkö liikkuu! Mami sano, ett se kaiffa ku o maalannu sitä, o maalannu mun kuvan kaa =O Tosa, tualt voi katella, se vaa sano >o< Taitaa taas olla sekosi toi mami, mite sitä o voinu muka maalat *tsihih*?
Kliffaa tiisjantait tyäläisill!
Vincent, maalata ja maalata voi olla montakin eri asiaa, grrr...
Päivän biisi: Viha ja ikuinen vitutus
Päivän slogan: Minä en toki ole täydellinen, minusta on vain vaikea löytää vikoja...
Luettua: Tuota eilistä elämänkertaa vielä lopettelin... on se aika tömäkkää tavaraa, täytyy myöntää. Liisa Keitaanpää – Miehenmetsä, novelleja miehistä eri tilanteissa. Raavaista, herkistä miehistä, naisten johdateltavissa olemattomista, itsepäisistä, äitiä rakastavista miehistä. Erilaisista ja niin tavallisista suomalaisista miehistä. Tuota, nopealukuinen, välillä oivaltava, hiukan itseään toistava kokoelma. Ö:t eivät kuulune kuitenkaan painatukseen? Vai? Suositeltavaa niille, jotka eivät vielä ole miestä tavanneet – ei vaiskaan, ihan lukukelpoinen reissukirja.
EDELLEEN SAMOILLA VERMEILLÄ JA AATTEHILLA JATKOON!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti