Varastolla vielä yksi työpäivä, sitäkin kiihkeämpi eli raivokkaampi. Eilen olin jo vähällä vetäistä kupin nurin. Uskotteko, että jopa haukuin kaksi ihmistä; toinen oli henkilöstöpäällikkö *hupsista*, toinen rouva Melkein Ylempi Virkanainen. Alkoi nimittäin tosissaan ketuttaa, että minä yksin vastaan kuuden osaston tehtävistä. Että kiitti vaan, kukaan ei huomaa. Kannetaan vain niska vääränä tavaraa ja odotetaan sen valmistumista. No, oli siinä kyllä pari pumaskaa, joilla oli kiireen aihettakin, kaveri vaihtaa taloa ja on tänään viimeistä päivää töissä – ne tein nopsaan ja huolella, hän on sen arvoinen ;D Mutta ne muut, osa tehty jo alkujaan taas päin pärshettä jne. No tein minkä voin, kaikkea en ja sen minkä voin, myös korjasin. Arvatkaas tuliko kiitosta? Lähinnä vaivautunutta vääntelyä, koska kukaan ei ollut huomannut mm. erittäin olennaista virhettä, joka ulos mennessään olisi aiheuttanut erinäisiä toimenpiteitä jälkikäteen. Että sellainen on tämäkin päivä, aivan taatusti. Ja kiljuin minä rumia sitten itsekseni huoneessani, tosi rumia. Kiljun varmasti tänäänkin, nih!
Mutta on minulla ihana lapsi, Belgarion lupasi käydä tänään päivällä kirjastossa viemässä pikalainat ja noutamassa jokusen varauksen. Lisäksi lupasi hakea pari kauppatavaraa, jotka uupuvat. Olennaisia eli pesuainetta, kissanmuonaa varalle sun muuta sen tyyppistä tavaraa. Ihan vähäsen vaan. Minä aion elää tosi helpolla tämän vapaan. Yhdeksi päiväksi olen suunnitellut kunnon ruuat ja se on se päivä, milloin Belgarionille sopii tulla lounaalle. Silloin nautitaan pidemmän kaavan mukaan! Muutoin perusapetta, hyvää kuitenkin, vihanneksia ja fisua, kaikki itse tehtynä, melkein kaikki jopa kotomaista – no ei nyt ihan, mutta melkein.
Ai niin ja Nainen, Joka Ei Pidä Kissoista soitti eilen ja sanoi tulevansa käymään. Taitaa siis olla edessä keikka Serkkuihin ennen kotoon tuloa. Hmhph.
Tiedän olevani illalla niin poikki, että en jaksa mihinkään enkä mitään. Apu on siis tarpeen, kiitosta vaan taas Belga. Kyllä minä jo laitoinkin tilille vähän juuroja tätä Lipastovapaatakin ajatellen. Minä aion siis vain lukea, syödä, lotkotella ja tehdä *ehheheh* kotihommia ,D Nyt on vapaata, silloin voi ja saa tehdä kotitöitä! Ai pahus, kirjoittaakin pitäisi, juu, luvataan sekin vielä siihen päälle. Ja nukun taatusti silloin kun nukuttaa. Viime yönä en, karmeat krampit jälleen. Liikaa töitä ja viehkeää tepastelua Varastolla.
Ai niin, Hörhökin käväisi eilen. Sormi oli teipattu, putsattu ja leikata piti tänään – siirretty j:n jälkeen, kuten tapana on... Pahasti oli käynyt eli sormi ilm. murtunut useammasta kohdasta, pienet luut, muuta en tiedä. Dokumänttiä hänellä ei ollut näyttää, joten en tiedä asiasta tuon enempää. Suihkuttelin pitkään muut naarmut sormissa ja laitoin uudet plaastarit, vanhat olivat niin paashaiset. Lainasin röökirahat ja pistin kaverin kävelemään kämpille! Raaka-Polka iski jälleen.
Auts, kävin ulkona – oudon paljon lunta. Näinköhän taas taksot ja liikenne tänään pelaavat kuinka huonosti? Ei ihme, jos kuljetukset tökkivät... kerroinhan minä, että tarjouskilpailussa oli jotakin mätää. Ja siitä nyt sitten vasta keskustellaan! Ai niin, miten nyt valittu ainoa kuljetuslafka voi ajaa tappiollisesti? Minä vaan kysyn. Näin laskennallisesti kuitenkin on - Korsisaari ajaa jokaisen kuljetuskeikkansa tappiolla ja joku maksaa jossain sen välirahan, aivan varmasti. Hyvä veli –järjestelmä näyttää toimivan hienosti Tsadissa, joka puolella. Kannattaa tsekata myös keskusteluosio, jos teema kiinnostaa.
No niin, taas ulos tässä – hermostuttaa.... Lisäksi olen ääriväsynyt, kaikkia mahdollisia ja mahdottomia paikkoja särkee, juilii, jomottaa ja kolottaa (säänmuutokset, työn paljous jne). Ketut!
Purrrrrrrrviska, kaiffanderit! Mami mitää suuttunu ollu, vähä vaa hiljase ärtsy. Se siis mököttää mulle. No mä myännän, ett muss oli syy ja sill taas syy möksöttää. Mutt hei, sais jo riittää. Mä haluun paijatust ja kaikkee kliffaa, on se kummiskii ihan kiva mami sillo, ku kaikki on kondiksess. Nyt mä olin eilenkii koko päivän soffall ja sen helmuksen all piilos. Toi oli peittäny koko sänkyn paperill, jäks. Mä inhoon sitä rapinata ja haisulia, kammo judeka. Mutt nyt se laitto jonku toise peito siihe, jos sinne vois vaiks livahtaa tualt sivust alta *suunnittelee*. Joo, sitä mä yritän... heti ku mä oon saanu heekkui ja toi on häipyny röihi. Sitt se onkii taas mun kaa monta päivää ja me syädää vaa fisuu ja semmost, nii ja oviileit ja kaikkee mun heekkuu, donarii kans! Mä oon jo suunnitellu, mitä mä ain pummin, ku ton safkat kuiteskaa syätävii oo, mä tiän. Ai nii, must ei oo nyt fotoi, tämmöse kuvan toi jostai tualt taas hakitti.
Kliffaa viimest tyäpäivää enne vapait kaikill!
Vincent, sinä kuvittelet kaikenlaista ja suunnittelet monenmoista – mitenkähän tuon kaiken saisi vain toteutumaan ilman minun apuani?
Päivän slogan: Ei ole väliä, oletko yli- vai alipainoinen, kunhan olet tasapainoinen!
Päivän biisi: Me teemme työtä
Luettua: Camilla Läckberg – Pahanilmanlintu, Welhotar piti. Pienen maaseutupoliisiaseman kuvausta, paikallista väriä, himskatin hyvä juoni lopulta ja yllättäviä paljastuksia. Perinteinen dekkari nykyaikaisin lähtökodin – melkein suosittelisin vaikka j-lukemiseksi näiksi vapaiksi, jos jännitys ja poliisin työt kiinnostavat. Hyvän arvosanan tämä ainakin ansaitsee. Armas K. Baltzar – Katuhaukat , tarinaa Pietarin katulapsista suomalaisiin ja Suomeenkin liittyen. Jotenkin vain tämä ei kanna, tämä opus. Jessustelu, vastakkainasettelut ja ”pilvien välistä katsova aurinko” eivät sovi itse tarinaan lainkaan. Parempi olisi ollut raadollisempi kuvaus katulasten arjesta ilman näitä kaunistuksia ja moralisointia, siitä olisin pitänyt itse enemmän. Eli en oikein suosittelisi... kehittymisen varaa riittää, tsori vaan!
JOTAKIN PÄÄLLE, MAIHARIT KOIPISIIN JA VARASTOLLE, HUSH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti