No ei taaskaan ole syytä hurrata, hittolainen. 4 h normiunet ja nekin vähän väliä heräten. Nyt ei kuulkaas ole Welhottarella kivaa, ei sitten yhtään. Suostuisiko joku tulemaan ja antamaan vaikka nuijanutuksen? Epätoivoinen alkaa kohta nimittäin turvautua vaikka mihin. Ja ei, ei tarvitse antaa unihygieniaohjeita, ziitos! Olen kuullut ja nähnyt kaiken em. asiasta vuosien aikana. Samoin tiedän, että tietyt mömelöt voisivat auttaa, mutta kun niistä tulee niin kirotun pöpperöinen olo aamuksi, ähh. Huomaisikohan sitä lopulta kukaan? Niitähän voisi tietysti kysäistä... olisi nimittäin muutakin hommaa tuolle omisarvikselle vielä tällä viikolla.
Voi hyvinkin olla, että vaikuttaisin jo Varastolla täysin normaalilta, vaikka heräisikin vähän tokkurassa. Yleensä nimittäin heräämiseni ja työhönlähdön väliin jää ainakin 3 h. Yleensä siis, joskus enemmänkin. Ainakin tänään. No, mikäpä tässä. Kirjoittelen ja lueskelen. Voin jopa tehdä jotakin, jos oikein reippaaksi heittäydyn. No juu, olisi se kyllä vähän liioittelua. Toisaalta, olen minä joskus tehnyt ruokaakin täällä tuossa puoli kolmen tienoolla, kun olen ollut hereillä ja on ollut tylsää ,D Ja siivoillut, jopa. Termi siivoillut tarkoittaa tässä harjan näyttämistä joillekin osille residenssiä sekä eräiden turhakkeiden asettelemista paikoilleen tms.
Varastolla on sellainen päivystysmiehitys tällä viikolla eli on meitä jokunen paikalla. Muistaakseni jopa P-P, en ole aivan varma, mutta olettaisin. Eihän tässä hätiä – 3 päivää töitä, 1 vapaata, 1 töitä. Ja taas ensi viikolla joku hiivatin pyhä. Onneksi ei lauantaipyhä! Minä suostun kaikkiin muihin, mutta en sellaisiin pyhiin, jotka sijoittuvat lauantaiksi ja kirjastot ovat kiinni – silloin Welhotar hermostuu ja saattaa äityä rumasanaiseksi ja kiroilevaksi muoriksi. Niin eli ensi lauvantai on tavislauvantai, asialla ei ole käytännössä minulle mitään merkitystä siis!
Varastolla yrittelemme tyhjätä työkaverin ruuhkaa vielä vähän pois, osa saatiin jo tehtyä ennen vapaita. Nyt jos tässä ehtisi vielä vähän häntä avittaa, hän voisikin pikkuhiljaa alkaa siirtää töitä meikäläiselle osaeläkepäiviensä ajaksi ,D Tuota osa-aikaeläkettä toteutetaan kyllä äärimmäisen monella tavalla. Tavallisin lienee viikko töitä ja viikko vapaata. Tosin tunnen erään henkilön, joka halusi välttämättä tehdä oikeasti puoli päivää töitä. Ilmeisesti hänellä ei juurikaan ollut muita sosiaalisia suhteita ja halusi tavata työkavereita. Toisaalta Varastolla eräs henkilö on kuukauden töissä ja kuukauden vapaalla – tuota en taitaisi suositella. Siinä jo alkavat vireillä olevat asiat unohtua ja väliin tulla paljon uuttakin. Mutta kukin taaplaa tyylillään. Aika mielenkiintoisia vain, nuo valinnat siis. Työkaveri aikoo tehdä vajaita viikkoja eli joka toinen vko 2 päivää töissä, joka toinen vko 3 pvää töissä jne. Ja sehän sopii myös minulle, kun kerran suvaittiin jopa kysyä asiaa. Kuten myös sitä, voinko ottaa hänen työnsä vahtiakseni. Lupasin senkin. Jos ajoitamme tietyt asiat mallikkaasti, kumpikaan ei joudu kärsimään asiasta eikä turhaa kiirusta. Ja jos minulle nyt jatkoja Varastolla vielä tarjotaan, tämäkin on taas pelkkää lussaa (ja saattaa tarkoittaa pientä palkanlisää jossakin vaiheessa...).
Eläkeasiat askarruttavat muutenkin. Minä tuskin koskaan ehdin oikeasti eläkkeelle. Tapasin lauantaina yläkerran naapurileidin, joka työskentelee Herjaamon lähellä. Siinä juoruskellessa tuli ilmi, että hän tekee viimeisiä välipäiviään. Kun ihmettelin, hän kertoi jäävänsä oikealle eläkkeelle noin vuoden päästä! Sitä on kyllä erittäin vaikea uskoa, pirtsakka, hyvin säilynyt, hoikka ja reipas leidi... luulin häntä paria vuotta minua vanhemmaksi. Tästä voinee siis päätellä, että ilmeisesti se olen minä, joka on kulahtanut osapuoli =E
Ulkona on paukkunut koko yön ja sama jatkuu. Eilen katselin, että tuollaiset taaperoikäiset hiukka vanhempien kääpiöiden opastuksella jo ampuilivat papatteja ja pikkupommeja. Vieressä seisoi pari tyttöä ilmeisesti lapsenlikkana, eivät puuttuneet asiaan. Mietin, soittaisinko aluepoliisille vai lastensuojeluun, kele! Niin alkoi nyppiä. Sitten päätin, että jos joku tahi jotkut vielä kerrankin majoittuvat minun parvekkeeni alle ilotulitteidensa kanssa, täältä alkaa tulla ämpärillä kylmää vettä niskaan! Siitä tuskin kukaan voi valittaa – vai voisiko? Äidin pikku Jaana-Petterihän voi toki vilustua, mutta parempi lunssassa kuin ilman silmiä ja sormia, vai?
Malmilla kirkasta ja kylmää – argh! Welhotar on tullut nykyisin kylmälle hyvin araksi. Johtuukohan sekin harmooneista? Kun muut saavat kuumia aaltoja, Welhotar saakin kylmiä aaltoja. Minä kun olen muutenkin niin omituinen otus ,D
------------------------------------
Purrrrrrrrrve, kaiffat! Joo, tota mä olinki vähä nettipimennos. Siis tota, ku toi mami, mä en tajuu. Se hiffaa ihan kaike. Se löys mesta, mihi mä olin käyny vaa pari kertaa vähä lirauttaa. Siis sillee enne kakkisjuaksuu tai semmost. Tota, en mä tiädä, siis pari kertaa, ku mä en osaa laskee ku pariin. Mutt siäl haisu. Ja sen yhet kengät oli ollu sillee, ett kaikki haisu oli menny kenkii, auts. Arvaatte kai. Se on toi mein kenkähylly! Siin on kaikki kenkät ja sitt siin päälä roikkuu mamin ja viaraitte vaatteet. No toiha sai hirmu hepulin. Sen miälest joka paikka haisi – kuselt! Ja sitt se alko puunaa ja puunaa ja pesee toisii stifloi. Ne yhet sen oli pakko heittää pois. Ja sen jälkee se piti mulle puhuttelun.... tota... te ette tiädä mite ruma toi on suustaa. Siis ihan kauhee. Mä menin iha mykäks. Eikä se suastunu vastaa mulle mitää. Oli vaa hiljaa ja kylmä ku kurkku! Sano, ett se on lähtö lähell, siis johki muuall. Pelotteli varpist (toim.huom. minä en pelottele, minä toimin!), ei se mitää tee. Mutt mä oon kyll nyt ollu oikee turhanki kiltti ja nätti, mmm, mä oon. En oo ees pahast joikassu tai mitää. Minkä mä sille voin, ett se ei heti sitä oo hiffannu, ett siälä joku haisuu. Ku sen nokka on muute nii tarkka mukamas... kusen, tsihihih. (Vincent, turha yrittää – minä nyt vaan olen talon Pomo!) Ai tommosii sitt skrivaillaa toise lokii, no annetaa olla tän kerra sitt. Mä painun nyt goisii. Mä oon saanu uusii kaakkei ja uutta muanaaki, ennen tota kastas... katsa... katastrofii siis!
---------------------------------
Päivän slogan: Se on sitten juhannuskiireet taas tulossa...
Päivän biisi: Bluesia Pieksämäen asemalla
Luettua: Pirkko Saisio – Kohtuuttomuus, no joo, en kehuisi. Ihmekös sitten, että tällä jo ehdokkuuteen pääsikin. Sen verran sotkuinen ja epäselvä tarina on eli ilmeisesti siis kirjallinen helmi. Minä en vain pitänyt. Kertojana on toimittaja, joka joutuu sotkeutumaan epämääräisen Hänen toimiinsa, ensin tv-ohjelmaformaatin muodossa ja esitöissä, sitten eduskuntavaaleissa ja lopulta jopa tämän ministeriydessä. Hän on stereotypia, jolla on oikeastaan vain huonoja tai erikoisia puolia, Hän valehtelee, lainaa ja mahdollisesti myös kiristää. Hän vie kertojan naisen ja lapsen. Hän ilmeisesti edustaa koko maailman pahuutta. Ainut hyvä puoli tässä kirjassa on se, että se todistaa miten idiootista voidaan tehdä kansanedustaja ja ministeri, MOT. Lisäksi ainut katu-uskottava henkilö on kertojan Malmilla asuva hörhö veli ,D Kirjallisia ansioita minä en tässä juuri näe (ellei kyse olisi sitten rankasta ironiasta), olen yleensä pitänyt Saisiosta. Tämä vain niille, jotka arvostavat sotkuisia ja tajunnanvirtaa sivuavia opuksia. Jäks... ei tule meille toista kertaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti