Uaaah, tämä on nukkunut kerrankin vissiin tarpeekseen! Nukuin myös eilen päivällä, ihan varmuuden vuoksi. Päälle kohtuupitkät yöunet ja herääminen rauhassa – ai miten mukavaa. Muuten ei sitten mitään mukavaa oikeastaan olekaan... Eilinen ns. herkuttelu supistui pieneen silakka- ja sillilajitelmaan sekä pariin kökkäreeseeen juustoja ja kahteen taateliin. Juu, kaffen kanssa kohuked. Se siittä siis, ei mitään erikoista eikä edes juhlavaa. Tänään Belgarion tulee lounaalle ja tarkoitus on syödä vähän paremmin ja laajemmalti noita jömmaruokia. Eilen ei vaan huvituttanut, käytävästä sun muista rööreistä tunki karmea sianläskin katku. Alakerran kapiaistyylinen härra paukutteli taas oviaan, kun nouti viinajömmaansa partsilta, alkoi vihastuttaa sekin. Enkö minä saa edes vapaalla olla itse rauhassa?!
Kukaan ei ole soitellut eikä viestitellyt, mitä en pahaksi suinkaan laske. Sen sijaan Rakas Hörhö ;D soitti kahteenkin kertaan. Talon ns. valvoja oli tuonut asukkaille kaffepaketin ja sikakikkareen uuniin laitettavaksi, joten juhlia hän raporteerasi. Juomat oli toki aloitettu jo ennen klo 8 aamulla, jolloin ensimmäinen puhelukin tuli. Juomavarasto on / oli kertoman mukaan mittava. Kuusikin oli varkastettu ja sitä iskettiin pihalle pystyyn rautakangen avulla, jopa tipluvalot joku oli käynyt ottamassa luvattomasti haltuun jostakin. Juhlat siis olivat siellä mitä suurimmassa määrin menossa. Hän tietää minun kirjoittelevan blogia, mutta ei itse käytä konetta, ei kukaan muistakaan, joten hän pyysi välittämään kaikille tätä lukeville Kaikkien Malmin vanhojen juoppojen ja narkkien terveiset ns. kunnon ihmisille! (nimenomaan näillä sanoilla)
Muun päivän käytin pyykkäämiseen, kursoriseen harja- ja kihveli –siivoamiseen sekä runsaaseen lukemiseen ja makoiluun. Raatiokin oli pakko laittaa umpeen, koska ohjelmassa ei ollut enää mitään tolkkua. Onneksi kirjoja riitti, vielä on jokunen lukemattakin. Ja kolme päivää vapaata. Se voi olla, että joutuu siirtymään jopa omille hyllyille. Sielläkin on kyllä jömma eli jokunen kirja, jotka suorastaan huutavat uudelleen lukemista. Ei hätä, ei. Kyllä minä neljä päivää voin makoilla ihan tekemättä yhtään mitään – enkä siis aio tehdäkään. Laiskotuttaa!
Jokusen päivityksen käväisin lukemassa, hmmm. En taida kommentoida, ettei kukaan loukkaannu. Se nyt vaan ei ihan kaikki istu minun maailmaani, istukoot sitten toisten maailmaan. Kukin tavallansa, toki. Pari postausta melkein ajoi minut narauttamaan korkkia, se lienee ollut jopa heidän toiveensa. Piruuttaankaan en narauttanut eli vietin vielä illan selvänä *pirullista hekotusta*! Voiko muuten viinipänikän avaamista sanoa narauttamiseksi? Miksi sen avaamista okein kutsuisi? Siis useamman liitran sisältävän pänikän nyhräämistä hanakuntoon? Tai lonkerotölkin avaamista – no se on kyllä sihauttamista, selvästi!
Ei vaiskaan, koska minulla ei ole mitään jännittävää kerrottavaa, lähden tästä kohta laatimaan lounasappeita tarjoilukuntoon eli tekemään sienisalaattia, tarkistamaan lohen graavauksen sekä muuta pientä puuhastelua. Kivoja ähkyhetkiä vaan muillekin – tänään uskon meillä syötävän vähän enemmän ja paremmin kuin eilen ,D
Purrrrrrrrrrve, kavrut! No nih, nyt mami onkii sitt mun kaa. Juu, on huamattu. Mä saan olla sänkyss, mutt en saa tunkee sen nenää enkä silmii. Sill on öögas jotai, se valitti taas. Mutt ollaa sovuss, joo, mä oon käyny laatikoll ja kaikkee. Mitä nyt oon pumminu kaikkee, ko se on syäny. Yäks-ruakaa, anto mullekkii iha homeist juustoo, ku mä haistelin sitä! Kuin ihmine voi syädä semmost? Ei tajuu piäni kissin miäli, ei! Äske toi laitto mulle just sitä kanajutskaa ja hirrrrrrrmusen hyvät fisuhaisut tulee jääkaapist! Jee, ja Poikakii on tuloss tänää. No nyt varpist saadaa kaikkee heekkuu ja Poika antaa mulle ees jotai maistiaisii *katsoo paheksuvasti*, ku kert mami antaa vaa tommost pilaantunut juustoo kerta, nih. Mmm, ainakii mä saan jotai, mä oon ihan varma. Mutt muute ollaa vaa lojuttu ja käyty välill partsill, siälä onkii taas kliffaa ku siälä on kyntteli siin lyhtys ja sitt vähä lämpösempi. Mäki voin olla siälä vähän aikaa ja tsiigailla – eile ei kyll oikee enää tapahtunu mitää. Hirmu hiljast oli. Meill himass oli kyll ihan tavist! Tavist mutt kliffaa, ett semmottos. Mami etti tommose kuva taas täält, tsihih, enkä oo mä...
Kliffaa vapaan jatkoo vaa kaikilll!
Vincent, taidat odottaa turhaan ihan kaikkia herkkuja...
Päivän slogan: On ihmisiä, joille kaikki tipahtaa eteen kuin tarjottuna ja jotka putoavat aina jaloilleen selviten kaikesta parhain päin. Valitettavasti minä en kuulu tähän luokkaan.
Päivän biisi: Häpeä ja kateus
Luettua: Minä, Mauri Kunnas – muistiin merkitsi Lotta Sonninen. Ihan käypäinen elämänkerta, mielenkiintoinen jopa. Iloksensa olisi lukenut, mutta pari asiaa häiritsi. Kirja on siis Kunnaksen kuvakirjojen kokoinen eli hankala lukea sängyssä ;D Lisäksi kuvitus on sekavaa ja osittain lukukelvotonta eli joistakin piirroksista ja kansista ym. ei saa selvää sitten millään. Tästä olen vähän pettynyt. Kunnas olisi ehkä ansainnut paremman painatuksen. En tiedä, kuka kirjan taiton ym. on suunnitellut ja onko herralla itsellään ollut tähän sanomista. Muutenkin osa kommenteista jne. tekee koko jutusta sekoisen. Tästä siis en pitänyt. Muuten suositan kaikille lastenkirjoista, pilapiirroksista jne. pitäville ja Kunnaksesta itsestään henkilönä kiinnostuneille! Aino Tuloisela – Juurihoitoa, aika ankea tarina lapsesta, joka annetaan kasvatiksi äidin avioituessa uudelleen. Epäonnea epäonnen jälkeen jne. Jotenkin arvelen, että tässä olisi omaelämänkerrallisia aineksia mukana... Ei suositella masentuneille, kirjoihin liikaa eläytyville ym. Vain kylmänrauhallisille Welhottarille, minä en nimittäin mitenkään pitänyt tästä. Joka selkeästi kirjaa elämänsä painoon, olisi tätäkin voinut vähän toimittaa. Mutta erään henkilön kokemaa ja näkemää, myös ajankuvana aika ymmärrettävää, jos sen pystyy näkemään tekstin läpi. En taida suositella kuin synkistelijölle, en edes itselleni. Mike Salonen – Murhan filosofia, tämä oli aika hauska dekkari tai murhamysteeri, nykyaikaan sovitettua hienoa dekkariperinnettä. Tyylilajilleen uskollinen, melkoisen vinkeä lukukokemus. Minä pidin tästä, ehkä siksi, että tämä on tehty tyylikkäästi, ehkä hiukan pilke silmäkulmassa. Suositan vanhanaikaisten dekkareiden, Sherlock Holmesin ja Agatha Cristien ystäville erityisesti – tässä kotomainen nykyaikainen vastine! Helena Lönnroth – Puolalainen kuurupiilo, Kaakon etsivät toimii jälleen, suuntana Puola. Toinen siskoksista on kadonnut, ilmeisesti hän harjoitti ns. seuralaispalvelua sekä etsi myös oikeaa, kunnon miestä itselleen. Iskikö sitten idän mafia, vai mistä on kyse, mutta sisko on huolissaan ja hälyttää etsivätoimiston apuun. Matka Puolaan johdattaa heidät myös siskosten tarinan mukaan. Ihan luettavaa tavaraa, en kyllä lue toiseen kertaan. Ja ainakin tässä kirjastokappaleessa on sitten painotalo mokannut pahasti eli 2 – 3 osiota on painettu kahteen kertaan.... Kysyn vaan, onko oikein antaa tällaisia kappaleita edes kirjastolle, yleensähän nämä menevät suoraan makkeliksi? Vai eikö edes kirjoittaja ole tietoinen asiasta, saati sitten kustantaja! Alkoi ärsyttää moinenkin asia – valvonta huipussaan, just. Satu Rommi – Kahvia ja Guruja eli kolme vuotta Intiassa, hei, tämä oli päivän parasta antia. Tekijä kertoo elämästään Intiassa, siinä oikeassa Intiassa, ei vain käymäseltään vaan asettuen pitämään aamiaispaikkaa ja pientä majataloa kolmen vuoden ajaksi. Samalla hän opiskelee astangajoogaa oikean gurun johdolla. Tässä saa huutia ns. maan pikakokija, joka käy Goalla ja luulee nähneensä koko maan, samoin reppureissaaja, joka kulkee muiden jälkiä... Jenkkimatkaajat ovatkin sitten *huoh* asia erikseen ;D Lukekaa ihmeessä, jos Intia, intialainen mentaliteetti ja tavat sekä jooga kiinnostavat. Minä pidin tästä kovasti, hyvin kerrottua, ilmeikästä ja välillä melkoisen raskastakin elämää, kuitenkin välillä erinäisistä pienistä ihmeistä nauttien! Lopussa selvitys astangajoogasta ym. asiaan liittyvästä on mukavasti erillään tarinasta, hyvä ratkaisu. Oikein välitön ja mielenkiintoisa kirja, suositan...
EDELLEEN LEPO ON VALTTIA TÄSSÄ RESIDENSSISSÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti