Unet kadoksissa, särkee ja juilii – niin että huomenta vaan kaikille ja kivat vaan teillekin täksi aamuksi tai päiväksi! Sopisiko, että joku ottaisi vaihteeksi kantaakseen itsellensä nämä minun pikkuiset vaivani, mielelläni vaihtaisin ne vaikka perinteiseen ihmissuhdesotkuun tai johonkin harvinaisempaan ongelmaan? Tulisi vaihtelua tähänkin elämään ja blogimärinään.
Nonnih, se alkoi taas! Kun P-P on poissa, naapuriosaston pomo nakitti taas Welhottarelle erään heidän työntekijänsä tehtävät viikon ajaksi – kiireelliset, vain. Tosiasia on, että osastolla lähes kaikki asiat ovat tosi kiireellisiä. Eräs henkilö sieltä on taas lomalla/sairaana/kieltäytyy töistä, tapansa mukaan. Tarina kertoo, että hän on tuskin koskaan työssä, ainakaan omassaan. Jotkut voivat, toiset sitten taas ei. Minähän kauniisti lupasin, toissijaisesti. Eli ensin omat hommat, sitten heidän kiireellisensä. Kerroin kuitenkin, että olen sopinut vapaan iltapäivän jo hyvissä ajoin ja sitä en peru. Vasta tästä päivästä alkaen siis. Pahoin pelkään, että Welhottaren pöydän nurkalla on kaatumaisillaan oleva läjä papereita... Joku ne työt kuitenkin tekee, se joku olen minä. Ilmosin asiasta myös osastolla niille, joille ehdin ja poistuin hyvässä järjestyksessä pitämään jokusen tunnin vapaata. Minä olen mielestäni ansainnut sen vapaan, talolle olen lahjoittanut jo ainakin 10 tuntia ylimääräistä, joten tästä pidin kiinni. Olin järjestänyt taksot sun muut ja pyytänyt myös Belgarionilta puutelistaa, joten pakkohan asiansa on hoitaa. Ne tärkeät asiat. Tärkeimpänä tietysti ruokakauppa, kuinkas muuten.
Mutta olikin taas kivaa! Aurinkoa, pikkupakkasta ja paljon ihmisiä =O Oli oikein mukava takso, joka tiesi mahdottoman hienon reitin Pazilan siimeksistä Hakikseen – uskomattoman nopeakulkuinen. Ajakaa vaan kuulkaas Söörnäisten rantatien kautta, se on päivisin nopein ja helpoin reitti. Ei kannata seikkailla Kalliossa ja tärisyttää munuaisiaan ja pähkäillä suljettujen katujen takia. Erinomainen vinkki jaettavaksi eteenpäin. Vii Voanista kahmin mukaani kaksi kassillista tavaraa – lasku 25 juuroa. Jaettavaksi siis Belgarionin kanssa, riittävät ainakin kuukauden ajaksi, ei paha ollenkanas. On 2.5 kg tofua, soijaa, chiliä, currya (juu, taas iso paketti), inkivääriä, sambal oelekia, kookoskermajauhetta, bambusiivuja chiliöljyssä ja kaikkea muutakin, tämä kaikki siis kahteen talouteen ,D Vii Voanissa on käynnissä siistiminen ja uudelleenjärjestely. Ilmeisesti kilpailu on niin kovaa nyt niillä tienoin, että on aika suunnitella kauppaa vähän järjestelmällisemmäksi. Ei paha asia tuokaan, välillä on joutunut etsimään tavaroita pitkään... Löysin myös tosi kauniita astioita – kunnes huomasin niiden olevan muovia =( Ei se muovikaan nyt niin, mutta silti. Niin kauniit värit, niin nätti malli ja vieressä tavallista sinivalkoista posliinia. Ähh, olisivatpa nekin olleet posliinia, olisin heti ostanut.
Sain asiat hoidettua turhankin nopsasti ja oli pakko häiriköidä Iisalamea. Olin lähes tunnin edellä aikataulua. pyysin nopeampaa hakua. Nopeampi haku olisi ollut 15 min ennen ilmoitettua aikaa. Kiroilutti! Pyysin ns. pikahakua (näitä voi käyttää vain kaksi kertaa kuukaudessa), sain auton 15 min sisällä soitosta, siisti normitakso. Muuten ok, mutta kaveri ei halunnut minun tuovan kassia autoon sisälle – jospa vaikka pohja on likainen! Sanoin pitäväni asiasta huolen, hitto, kassissa olivat myös kirja ja kamera, en minä niitä jätä vellomaan yksiksensä tavaratilaan! Ja siistiksi istuin jäi... huomautin myös, että tapanani on pitää huolta kaiken muun lisäksi myös kassista, ainoasta isosta marikassistani. Kuski tuntui pitävän minua jonkinlaisena idioottina, kun selvitin huolekkaasti marikassitilannetta....
Nonnih, se alkoi taas! Kun P-P on poissa, naapuriosaston pomo nakitti taas Welhottarelle erään heidän työntekijänsä tehtävät viikon ajaksi – kiireelliset, vain. Tosiasia on, että osastolla lähes kaikki asiat ovat tosi kiireellisiä. Eräs henkilö sieltä on taas lomalla/sairaana/kieltäytyy töistä, tapansa mukaan. Tarina kertoo, että hän on tuskin koskaan työssä, ainakaan omassaan. Jotkut voivat, toiset sitten taas ei. Minähän kauniisti lupasin, toissijaisesti. Eli ensin omat hommat, sitten heidän kiireellisensä. Kerroin kuitenkin, että olen sopinut vapaan iltapäivän jo hyvissä ajoin ja sitä en peru. Vasta tästä päivästä alkaen siis. Pahoin pelkään, että Welhottaren pöydän nurkalla on kaatumaisillaan oleva läjä papereita... Joku ne työt kuitenkin tekee, se joku olen minä. Ilmosin asiasta myös osastolla niille, joille ehdin ja poistuin hyvässä järjestyksessä pitämään jokusen tunnin vapaata. Minä olen mielestäni ansainnut sen vapaan, talolle olen lahjoittanut jo ainakin 10 tuntia ylimääräistä, joten tästä pidin kiinni. Olin järjestänyt taksot sun muut ja pyytänyt myös Belgarionilta puutelistaa, joten pakkohan asiansa on hoitaa. Ne tärkeät asiat. Tärkeimpänä tietysti ruokakauppa, kuinkas muuten.
Mutta olikin taas kivaa! Aurinkoa, pikkupakkasta ja paljon ihmisiä =O Oli oikein mukava takso, joka tiesi mahdottoman hienon reitin Pazilan siimeksistä Hakikseen – uskomattoman nopeakulkuinen. Ajakaa vaan kuulkaas Söörnäisten rantatien kautta, se on päivisin nopein ja helpoin reitti. Ei kannata seikkailla Kalliossa ja tärisyttää munuaisiaan ja pähkäillä suljettujen katujen takia. Erinomainen vinkki jaettavaksi eteenpäin. Vii Voanista kahmin mukaani kaksi kassillista tavaraa – lasku 25 juuroa. Jaettavaksi siis Belgarionin kanssa, riittävät ainakin kuukauden ajaksi, ei paha ollenkanas. On 2.5 kg tofua, soijaa, chiliä, currya (juu, taas iso paketti), inkivääriä, sambal oelekia, kookoskermajauhetta, bambusiivuja chiliöljyssä ja kaikkea muutakin, tämä kaikki siis kahteen talouteen ,D Vii Voanissa on käynnissä siistiminen ja uudelleenjärjestely. Ilmeisesti kilpailu on niin kovaa nyt niillä tienoin, että on aika suunnitella kauppaa vähän järjestelmällisemmäksi. Ei paha asia tuokaan, välillä on joutunut etsimään tavaroita pitkään... Löysin myös tosi kauniita astioita – kunnes huomasin niiden olevan muovia =( Ei se muovikaan nyt niin, mutta silti. Niin kauniit värit, niin nätti malli ja vieressä tavallista sinivalkoista posliinia. Ähh, olisivatpa nekin olleet posliinia, olisin heti ostanut.
Sain asiat hoidettua turhankin nopsasti ja oli pakko häiriköidä Iisalamea. Olin lähes tunnin edellä aikataulua. pyysin nopeampaa hakua. Nopeampi haku olisi ollut 15 min ennen ilmoitettua aikaa. Kiroilutti! Pyysin ns. pikahakua (näitä voi käyttää vain kaksi kertaa kuukaudessa), sain auton 15 min sisällä soitosta, siisti normitakso. Muuten ok, mutta kaveri ei halunnut minun tuovan kassia autoon sisälle – jospa vaikka pohja on likainen! Sanoin pitäväni asiasta huolen, hitto, kassissa olivat myös kirja ja kamera, en minä niitä jätä vellomaan yksiksensä tavaratilaan! Ja siistiksi istuin jäi... huomautin myös, että tapanani on pitää huolta kaiken muun lisäksi myös kassista, ainoasta isosta marikassistani. Kuski tuntui pitävän minua jonkinlaisena idioottina, kun selvitin huolekkaasti marikassitilannetta....
Terveiset Hakiksesta - aate ei ole kuollut!
Kotona olin taas ääriväsynyt, miten voi olla niin väsynyt! Hätinään sain tehtyä evääksi kasvisspydäriä vanhoista jämistä – löytyi juuri sopiva määrä. Sitten sänkyyn kirjan ja kissan kanssa. Eikä uni tule, vaikka väsy on järjetön. Alkoi melkein itkettää. Lähdin kaivelemaan taas mömelövarastoa ja tein pienen cocktailin, hyvin pienen. Sillä sain vähän unen alkua. Puolen yön jälkeen sitten alkoi taas särky häiritä, myös kissi esitteli vaatimattomia toiveitaan. Klo 3 oli aivan pakko nousta kaiken yhdistelmän vuoksi. No, nyt on kaffet keitetty, mömelöt riivitty ja kissa-asiat hoidettu. Huusholli on hiljainen ja olisi kiva painua sänkyyn, mutta enhän minä enää unta saa. Jos aikaa jää ennen takson tuloa, menen vain lötköttämään ja lukemaan. Että vali-valia pukkaa, mitä tässä muutakaan. Turha odottaa tältä blogilta mitään uudistumista, suurta kulttuurielämystä tai muutakaan järisyttävää!
Kotona olin taas ääriväsynyt, miten voi olla niin väsynyt! Hätinään sain tehtyä evääksi kasvisspydäriä vanhoista jämistä – löytyi juuri sopiva määrä. Sitten sänkyyn kirjan ja kissan kanssa. Eikä uni tule, vaikka väsy on järjetön. Alkoi melkein itkettää. Lähdin kaivelemaan taas mömelövarastoa ja tein pienen cocktailin, hyvin pienen. Sillä sain vähän unen alkua. Puolen yön jälkeen sitten alkoi taas särky häiritä, myös kissi esitteli vaatimattomia toiveitaan. Klo 3 oli aivan pakko nousta kaiken yhdistelmän vuoksi. No, nyt on kaffet keitetty, mömelöt riivitty ja kissa-asiat hoidettu. Huusholli on hiljainen ja olisi kiva painua sänkyyn, mutta enhän minä enää unta saa. Jos aikaa jää ennen takson tuloa, menen vain lötköttämään ja lukemaan. Että vali-valia pukkaa, mitä tässä muutakaan. Turha odottaa tältä blogilta mitään uudistumista, suurta kulttuurielämystä tai muutakaan järisyttävää!
---------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Vähäks mä olin öönä, ku mami tuliki eile nii aikaste himaa. Mä olin viäl päiväpeito all jömikses goisiis nii ni toi tulee ja alkaa rapisuttelee sen kassei. Joo, hirmust taravoi, eikä taaskaa mitää mulle. Mutt anto se sitt muit heekkui, niinku korvauksess, joo. Iha hyvä. Sitt se heittäyty sänkyy ja mä sain paijatus-rapsutust nii paljo ku halusi. Kerranki se jakso, se sano, ett se on ihan poikki. Ehjält se mun miälest näytti. Höh! No, kuiteski, me ollaa taas iha frendei. Sovittii, ett ku kerta molemmat tössii välill ja ollaa ittepäisii, nii ni sovitaa sitt kans asiat. Nyt on sitt sovittu ja oikee kunnoll, rapsutuste kanssa! Ja mä goisinki sitt mami viakus yälä, se oli vaa taas nii levotoine, ett häirii mua koko yän. Oli pakko lähtee liikkeell ja sitt mä heräti sen, ku se vaa pyäri ja semmost. Jotai se yritti selittää goisimiset. Jos goisittais illall mialuummi sitt uudestaa. Ku mun lodjuki oli täytetty ja kaikkee. Nii ni se kävi siistiis laatiko ja mä sain uutta muanaa ja napikoit ja kalkonii ja paijatuksii. Vaiks en mä mialuusti haluu tulla paijatuks toss lattiall. Mä otan hellyyksii vastaa vaa sänkyss! Ei julkisest eikä kenelt vaa – tätä voi kysyy muiltakii. Jotkut tiätää, mitä ne on yrittäny tehrä.... ja kosto on seurannu välittömäst, vaiks mä oonki kilti kissinka. Mun kuvatila meni johki mami omaa jutskaa eikä sen oikeestaa oo väliikää, ku must ei taaskaa oo lisää kuvei. Joku toine kerta sitt. Mä taidan nyt painuu basee ottaa vähä relaa, ku kert ruakakuppiki on täytetty >o<
Miälenkiintost päivää kaikill – keksitää hei jotai yllärei orjill, jooko *kiaro virn*!
------------------------------------
Vincent, ole kiltti, älä keksi mitään yllätyksiä illaksi!
Päivän slogan: Hendrix: dead, Cobain: dead, Welhotar: alive – WHY?
Päivän biisi: Marraskuu
Luettua: Mikko Karppi – Unkarilainen taulu. Kotimaista yliluonnollista kauhua ja fantasiaa pienimuotoisesti, parempi kuitenkin kuin edellinen opus, vaikka seuraakin hiukka samoja raiteita. Tällä kertaa löytyy kuivaksi valutettu ruumis Porista. Samat poliisit joutuvat taas selvittämään asiaa, tällä kertaa jo erityisryhmänä. Mutta miksi samaan aikaan katoaa myös kaksi nuorta naista? Mikä merkitys on unkarilaisella taululla ja päiväkirjoilla? Miksi eräs poliiseista kokee jälleen selittämättömiä ilmöitä? Ei ollenkaan kehno esitys Karpilta tälläkään kertaa. Welhotar melkein suosittelee, hiukan tässäkin on hajanaisuutta, joka häiritsi minua... korjaantunee kirjoittamisen myötä. Uskon Karpin jatkavan kyllä kirjoittamista, tämä on varsin sopivaa ja jopa suositeltavaa luettavaa perinteisen dekkarin ja eilen arvostellun opuksen rinnalle. Uusia elementtejä kotomaiseen kirjallisuuteen on mukava saada ja tämä tuo niitäkin esille. Loppu on tietysti yllätys. Lopussa seuraa myös muutakin mielenkiintoista arvoitusten ystäville! Mainittakoon kuitenkin, että jopa skeptinen toinen poliisihenkilö alkaa miettiä asioita erään tapahtuman johdosta. Welhotar suosittaa jotakin uutta kaipaaville kotimaisen kauhu- ja fantasiakirjan kavereille sekä dekkarien ystäville! Lue tämä, luulet taas enemmän ,D
Vincent, ole kiltti, älä keksi mitään yllätyksiä illaksi!
Päivän slogan: Hendrix: dead, Cobain: dead, Welhotar: alive – WHY?
Päivän biisi: Marraskuu
Luettua: Mikko Karppi – Unkarilainen taulu. Kotimaista yliluonnollista kauhua ja fantasiaa pienimuotoisesti, parempi kuitenkin kuin edellinen opus, vaikka seuraakin hiukka samoja raiteita. Tällä kertaa löytyy kuivaksi valutettu ruumis Porista. Samat poliisit joutuvat taas selvittämään asiaa, tällä kertaa jo erityisryhmänä. Mutta miksi samaan aikaan katoaa myös kaksi nuorta naista? Mikä merkitys on unkarilaisella taululla ja päiväkirjoilla? Miksi eräs poliiseista kokee jälleen selittämättömiä ilmöitä? Ei ollenkaan kehno esitys Karpilta tälläkään kertaa. Welhotar melkein suosittelee, hiukan tässäkin on hajanaisuutta, joka häiritsi minua... korjaantunee kirjoittamisen myötä. Uskon Karpin jatkavan kyllä kirjoittamista, tämä on varsin sopivaa ja jopa suositeltavaa luettavaa perinteisen dekkarin ja eilen arvostellun opuksen rinnalle. Uusia elementtejä kotomaiseen kirjallisuuteen on mukava saada ja tämä tuo niitäkin esille. Loppu on tietysti yllätys. Lopussa seuraa myös muutakin mielenkiintoista arvoitusten ystäville! Mainittakoon kuitenkin, että jopa skeptinen toinen poliisihenkilö alkaa miettiä asioita erään tapahtuman johdosta. Welhotar suosittaa jotakin uutta kaipaaville kotimaisen kauhu- ja fantasiakirjan kavereille sekä dekkarien ystäville! Lue tämä, luulet taas enemmän ,D
TIUKKAA TIISTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti