Tänään taas näyttää kohtuullisen hyvältä aamukeliltä, eikö suomalaisten ole aina tapana aloittaa puhumalla säästä? Ulkona ripisee ja ropisee, räystäät tippuvat, mmmm, suloääniä Welhottaren korville ja kipeille nilkoille. Jospa pääsisi ihan nätisti tänään Varastolle ja kotoon takaisin. Kaikki (ne olemattomatkin) lihakseni ovat kipeät, kun on pitänyt jännittää kävellessä niin kovasti jokaista paikkaa, päätä myöten ,> Eilisestä iltapäivänoudosta voisikin sitten märistä lisää. Tuli kohtelias ja kiva mamu, joka ei sitten osannut edes Malmille, vaikka oli paikannin päällä. Ei tiennyt, mistä rampista Kehää ylös ja mihin suuntaan siitä. No, kyllähän minä taas neuvoin ja ihan asiallisesti, en suuttunut enkä närkästynyt. Nyt vaan tässä ihmettelen kovasti, miten nämä kaverit ovat läpäisseet taksikokeensa. Se on kyllä nykyisin helpompi kuin aikanaan, silloin kun W. ajoi taksiliitteen, piti tuntea kaupunki todella hyvin. Nyt ilmeisesti ei. Kuulin, että vain aivan tärkeimmät eli isot hotellit, rautatie- ja bussiasema, reitti lentokentälle. Tämän kertoi toveri L-v, joka ajoi melko vastikään taksiliitteen ja pääsi helposti läpi. OMG, siis eihän paikanninkaan aina voi toimia oikein, pitäähän sitä ainakin minun mielestäni osata ajaa Tsadissa ihan itsekseenkin ja eri reittejä, vaihtoehtoisia sellaisia, jos on jostakin syystä katu poikki tai muuten poikkeusreittejä katutöiden, onnettomuuksien tms. takia. Tämä jo hetken harkitsi soittoa Taksiliittoon (jonne muuten kerran hain töihinkin – olisivatpa vain ottaneet minut, tämäkin asia olisi järjestyksessä *kikattaa*). Että kotiin päästiin, omalla opastuksella! Ai niin – varokaa niitä putoavia räystäitä myös. Pihassamme on jo odottamassa kuutio lunta, joka taatusti aamulla putoaa lipan päältä niskaani. Varastolla sain jo katolta päälleni hitusia eilen ,D Ei mukava, onneksi ei tullut jäätä... tuli pehmolunta, vaikka märkää sekin.
Tänään Varastolla on sitten ne talon pikkujoulut. Tai ei siis Varastolla vaan kaupungilla. Kaiken tämän kiiren keskellä. Nyt nimittäin se loppuvuoden kiirus töissä oikeasti on alkanut! Pippaloiden alkuriennot ovat työpaikalla – ei, en aio osallistua. Tulen mieluummin kotiin lukemaan ja syömään jotakin kivaa. Minä en edelleenkään ymmärrä koko järjestelyä. Vuoden pahin pikkujouluviikonloppu, ravintelissa eksoottinen, mutta ei liian tulinen kotiruokaa tarjoava seisova pöytä ja vähän ruokajuomaa =O Nauraisin ääneen, jos kehtaisin. Etelämaalaista musiikkia lisänä. Voihan kettu, sanoo tämä ja vilkuilee eilisiin ostoksiinsa Serkuista. Tosiaan pysyn mieluummin sitten kotona! Minulle asiasta mitään kertomatta näin listalle merkityn, että osastollammekin on tuossa parin viikon päästä koulutuspäivä ja pikkujoulut. Hmph. Ans kattoo taas. En tiedä, missä ne ovat, mitään viestiä en ainakaan tiedä saaneeni asiasta. Erittäin mielenkiintoista siis ja tosi salamyhkäistä. Kertokaa edes aika ja paikka, en minä muuten, mutta Iisalami voisi olla kiinnostunut asiasta etukäteenkin ,D
Ja ei, minä en edelleenkään aio juhlia sitä j-a. Minä juhlin mieluummin Talvipäivänseisausta. Palaan tähän asiaan tarkemmin myöhemmin. Siis riitteihin ja tapoihin *ehheeh*, ei, aikomus ei ole tehdä taikoja tai juoksennella alasti jossakin. Se ei kuulu tähän juhlaan. Valo toki kuuluu eli kyntteleitä pitääkin muistaa ostaa jo tällä viikolla. Samoin tietysti hyvää ruokaa! Juu, kävin eilen Serkuissa hakemassa normiherkkuja eli salaatteja ja sukulaatia, ähhh, unohdin jugurtin. Serkut ovat käyneet vähän huolimattomaksi päivämäärien osalta. Nytkin myynnissä oli juuri viimeistään veteleviä tarpeita, ei oikein kivaa, tekee hiukan huolimattoman vaikutelman. Mutta löysin aivan mielettömän herkun näköisiä pieniä leivareita, taatusti makeita ja kalorisia, joten pakkohan ne oli ostaa pois. Tällaisia siis. (Niissä on aivan varmasti jotakin sisällä, mutta mitä?)
No niin, nyt vähän vitamiinijuomaa ja käynti parvekkeella!
---------------------------------
Hei, tosi kliffaa viikendii kaikill komeill kolleill ja kliffoill friiduill tääll Lokistanias!
-----------------------------------
Päivän slogan: Jos ei kovin paljoa pyydä, saattaa joskus jopa jotakin saada.
Päivän biisi: A Whiter Shade Of Pale
Luettua: Chelsea Cain – Suoraan sydämeen. Aika tehokas jännäri. Hyytävän kaunis naispuolinen sarjamurhaaja vaivaa edelleen Archien mieltä. Hän käy tapaamassa vangittua Gretcheniä viikottain, jopa oman avioliittonsa kustannuksella, saadakseen selville kaikkien murhattujen henkilöllisyyden. Ongelmaksi ovat tulleet Archien jatkuvat kivut ja särkynyt mieli sekä rakkaus Gretcheniin... Arpia on, kaunein niistä sydän, pahin poistetun pernan aiheuttama arpikudos. Arpikudosta on myös miehen mielessä. Nyt löydetään jälleen uusi murhattu nuori nainen ja kaksi vanhempaa ruumista ja Archie palaa työhönsä särkylääkkeiden ja alkon voimalla. Murhalla näyttäisi olevan yhteys senaattoriin, joka on juuri kuollut arvellussa itsemurhasyöksyssä sillalta alas autolla. Seuraa runsaasti tutkimuksia ja mukana hääräilee myös toimittaja Susan, joka on lievästi rakastunut Archieen. Hänellä on kuitenkin hyviä tutkimusideoita ja taustatietoja. Juttu alkaakin ratketa, mutta lopulta Gretchen pakenee vankilasta. Archie tapaa vapaaehtoisesti Grechenin ja lähtee hänen mukaansa, viimeistä kertaa, koska tietää olevansa kuolemaisillaan. Piinaavien vaiheiden jälkeen hän onnistuu vangitsemaan Gretchenin, mutta metsäpalo ja poliisien sekä taustajoukkojen saapumisen aikaan hän on jo lähes onnistunut tekemään itsemurhan. Lopputulos jää edelleen avoimeksi; Gretchen soittaa vielä Archielle olevansa hengissä kuten yllättäen itse Archiekin. Senaattorin ja muiden tappaja kyllä löytyy ja ampuu itsensä hengiltä. Eli – vauhtia ja vaarallisia tilanteita aivan riittävästi. Ihan luettava jännäri, mielenkiintoista pähkäilyä tappajan ja poliisin suhteesta, mitä kenenkin päässä liikkuu ja kuka manipuloi ketäkin vuorotellen. Itsenäinen jatko Sydänverellä-kirjalle. Sopivaa luettavaa trillereistä ja mielentiloista kiinnostuneille, jos yökötys, veri ja viiltely eivät pelota. Welhotar piti suht. luettavana, mutta ei välttämättä haluaisi hyllyynsä. Ehkä tässä on vähän liikaa tavaraa yksiin kansiin eli toimisi paremmin hiukan vähemmälläkin vauhdilla ja tutkimuslinjoilla. Tämä on muuten viime aikoina julkaistujen kirjojen, erityisesti jännärien, suurin virhe. Yritetään väkisin ängetä mahdollisimman paljon tapahtumia lyhyimpään mahdolliseen muotoon. Väittäisin tämän olevan kuvalaatikon vaikutusta eli toimintaa, toimintaa... Welhotar ei pidä ajatuksesta!
SE ON SITTEN PERJANTAI!
PS. Tuli vilkaistua tuossa HS:n aamu-uutisia – Pekka Pohjola on menehtynyt. Kepoisat mullat, eiköhän se basso soi sielläkin, minne ikinä sitten poistuitkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti