Jahas, moni pikkujoulun tai muun merkkitapahtuman (perjantain, tilipäivän?, muun maksupäivän, janon) juhlija kuuluu olevan liikkeellä tässä klo 3:n tienoilla. Meno ulkona on suorastaan railakkaampaa kuin töistä palatessa; ihmisiä on enemmän ja he ovat äänekkäämpiä. Naapurikin kotiutui juuri äsken, pitkän avaimen ja avaimenreiän etsinnän jälkeen ,D Ai että on kiva olla kotona! Olisi kiva olla kotona koko päivä, vatsa ei eilen tykännyt jostakin (se maito!) ja nyt on heittää pientä varpusparvea kehiin ja lievää kouristeluakin eli nukuinkin tod. huonosti, vielä tavallista huonommin. No kai se tästä, tuo Panacod kun tehoaa tähänkin. Ihmelääke ,D Koivet ovat työviikon jäljiltä äärikipeät, kelien takia tietysti myös. Vielä eilenkin oli pihassa perunapeltofiilistä ja piti pluikastella kotoon. Voisiko joku kertoa minulle, miksi navigaattorit ovat olemassa? Eilenkin takso ajoi taas pidempää reittiä sen osoittaman mukaan. Kun helpompi ja suorempi reitti on olemassa, kaksikin, miksi paikannin valitsee sen omituisimman vaihtoehdon? Tämä ei ymmärrä, teknisissä asioissa tällä on kovin pieni pää, tavallista pienempi. Minä kun luulin, että se antaisi sen helpoimmin ajettavan reitin =O Taidan olla vain tyhmä.
Tästä lähtien se onkin sitten tammikuun puoliväliin pientä matalalentoa Varastolla! Joutuu oikein tosissaan vääntämään töitä. Ei se muuten haittaa, mutta kun istuu pitkään paikallaan, ainakin Welhotar jäykistyy. Siis niin, että ei oikein pääse enää kävelemään ja pitää venytellä, lisäksi koipia alkaa koskea. Ihan totta! Varmasti se tuntuu kummalliselta, mutta tarkistelkaa itseänne, kun istutte koneen ääressä; ettekö vain pidäkin jalkoja jossakin, tuella tai lattialla tai vaikka vaan omituisessa asennossa? Minuun se ainakin vaikuttaa niin, että pitäisi vähintään kerran tunnissa lähteä kävelemään, vaikka kopieeraamaan tai tekemään jotakin muuta. Jos sitä ei tee, särky vaan jatkuu ja pahenee. Nytkin se on pahana. Oli pakko tehdä muutama kiirehomma eilen pois. Niihin juhliin osallistujat näet pakenivat saunaan jo työaikana hyvissä ajoin. Vähän ketutti, mutta vain vähän. Lähinnä se heidän poissaolonsa, eivät ne pippalot lainkaan! En sitten saanut paria juttua tarkistettua ja jätin ne suosiolla maanantaiksi. Päivä se on silloinkin. Onneksi välipäivinä on melkoinen joukkokato, monet pitävät pitkäänkin lomaa. Hyvä, minä ehdin ehkä tehdä jotakin ylimääräistä tuolloin. Uhkana on vain se, että joudun varmaankin taas apustamaan naapuriosastoa. Kukaan ei ole asiaa kysynyt – eivät ne koskaan kysykään, ne vain ilmoittavat tilanteen jo ollessa päällä. Hmph! Huonosti suunniteltua, sano.
Varaston suorittava porras (eli me toimistorotat) pidämme asiapalaverin vielä ennen joulua. Taidan ottaa esille sen, että olisi syytä sovitella vähän meidänkin lomalistojamme. Lähinnä tietysti niin, että kukaan ei joudu olemaan aivan yksin talossa, kuten minä viime kesänä vähän aikaa. Se oli aika prleellistä hommaa, yrittää vastata kuuden osaston töistä kerrallaan. Tiedän, että tästä ei pidetä. Jotkut kun ovat sitä mieltä, että heidän on ehdottomasti saatava pitää lomansa aina haluamaansa aikaan. Jostakin syystä nämä samat ihmiset myös voivat kieltäytyä töistä tai sälyttää ne muiden niskoille. Jos muu ei auta, he sairastuvat sopivasti kolmeksi päiväksi. Tämä ei hyväksy tuollaista lusmuilua. Kumma, että se menee täälläkin vielä läpi. Liian kilttejä nuo jotkut esihenkilöt, tai liian pelokkaita. Prle! Ei, minä en ole niinkään työnantajan puolella, minusta töiden vain pitäisi jakautua tasaisemmin meidän kesken. Minulla ei ole väliä, milloin lomani pidän. Kas kummaa, en ole lähdössä mihinkään enkä ole suunnitellut yhtään mitään. Mutta oletan, että kun tulen lomalta, joku on hoitanut tärkeimmät asiat pois pöydältä.
Lauantai, taas ja jälleen. Väsyttää eikä mikään huvita. Pakko se on kuitenkin lähteä liikkeelle, Belgarioninkin hälytin jo eilen valmiiksi kirjastolle. Kissa tarvitsee lisämuonaa ja kai sitä itsellekin olisi jotakin varastoon hankittava viikon ajaksi. Ja muistettava, että ensi viikon lauantaina on Itsepäisyyspäivä – muistakaa tekin! Argh, taas ne kiusaavat minua tuolla lauantailla.... Ainainen ongelma on jälleen se, mitä laittaa lounaaksi Pojalle. Tipupiirakkaa, thai-tai-kanakeittoa, tofua ei tällä kertaa... hän on viikon syönyt sitä jo. No, miettiköön itse tarjonnan mukaan, jospa siellä olisi jotakin kivaa fisua halvennustarjouksessa (ei siellä kyllä ikinä ole). Tekisi mieli fisua, muutakin kuin donaria ja silliä. Taidan lähteä tässä laatimaan kauppalistaa.
----------------------------------
Purrrrrrrviska, kaiffat! Hei, mä sainkii eile jo jauhist. Mami oli ottanu sitä sulaan mua varten, ihan semmose ison biiti ku oli kaikki mulle. Se on kyll ihan meikäläise heekkuu. Siis ne naksut on juu hyvei, mutt eihä nyt piän kissi pelkill kevytnaksuill elä - eihä?! Tarttee olla kunno muanaa välill ja jauhis on just mun makuun kunnon muanaa. Sitä on viäläki iha vähä siälä, mä koht käyn safkaas sen loppuu. Tiätteks, mami herätti tänää mut! Mä goisin bases iha rauhas, ku tää säntää kylppärii. Ja kohta taas uudestaa. Eikä ees laita valolamppui päälle. Sitt se jo heräski ja mäki nousin ylös. Mä pummin silt kalkonit ja napikat ja yritän nyt uudestaa goisii. Aika epist, ett orja herättää toise keskell yätä niinku. Vaiks oon mäki tiätty herättäny sen, mutt mull on sentää aina ollu asiaa! Toll ei ollu mulle mitää, kuha vaa hyppi tosa. Ja sitt se duunaskii jo kaffetta ja muut semmost ihmisjutskaa. Ja alko taas skrivailee tähä. Ja mun on pakko tsiigaa täss, ett se ei kirjota mitää semmost, mikä ei pidä niinku paikkaasa. Mä oon ollu hei iha kilti, mitä tyhmyyksii en oo tehny. Pari karvaoksuu vetäny, mutt se on ihan tavisjutskaa. Siit ei tuu ees mitää sanomist. Karvaoksut kuuluu kissihuushollii, sehä o iha selvä. Mmmm, Poika, Pojan Reppu ja Stiflat on tulos tänää taas, mä kuulin. Kiva! Mä voin taas makoilla sen viakus. Toivottavast mä en nukahda, niinku viimeks. Vähäks oli noloo. Ja mami vois sitt miättii tarkkaa, mitä safkaa tua mulle ja muutenkii, ett niinku jotai kliffaa ihmisruakaaki mä voisin syädä vaihteeks. Mutt ei jauhist sitt, ku sitä on tuala. Mutt fisu kelpais mullekki kyll tosi hyvin ja Pojall kans, me tiijetää kyll. Mä melkee jo goisin... pää nuakkuu alas sänkyst *tsihih*, tarttee ryhdistäytyy. Täss mä muute oon safkaas mun uusi naksui.
Kliffaa löördaagii kaikill – syädää hyvi ja makoillaa tarpeeks, eiks?
----------------------------------------
Vincent, minusta on turhaa maanitella toisiakin syömään hyvin ja makoilemaan, minusta kaikki kissat osaavat sen luonnostaan!
Päivän slogan: Joskus kannattaisi miettiä, onko koskaan tavannut sen suuren rakkauden. Jos ei ole, vielä on siis toivoa ,D
Päivän biisi: Ghost Riders In The Sky
Luettua: Tittamari Marttinen – Tuulensuoja, muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Tessa asuu nuorisokodissa äitinsä kuoleman ja isänsä sekoamisen takia huostaanotettuna. Hän on kuitenkin talossa kiltin maineessa, viihtyy eikä välitä muiden jutuista. Hän lenkkeilee rankasti, viihtyy yksinkin hyvin ja miettii asioita. Paras ystävä Kassu on luottohenkilö. Kavereitakin on koulussa ja hän löytää uuden ystävän, Lindan, jonka kotona on oikea iso perhe ja luottomummo. Tessan sisko taas asuu uudessa perheessä eikä halua tietää entisestä elämästä mitään. Ei muistaa edes äitiä, joka kuoli vähintään epäselvissä olosuhteissa. Kirja keskittyy Tessan tuntemuksiin, hänen mietteisiinsä äidistä ja äidin kuolemasta. Halusta selvittää taustaansa enemmänkin. Hän haluaa myös tavata isoveljensä ja tämän vaimon. Joulu on tulossa, mutta siitä Tessa ei välitä – hänkään ei pidä joulusta. Uutenavuotena siskokset kuitenkin lähtevät tapaamaan veljeään ja tällöin Tessalle hiukan selviää jo äidinkin tilanne. Myöhemmin hän pääsee myös Kassun ja kavereidensa kanssa Kittilään, jossa hänen mummonsa asuu hoitokodissa. Mummo ei enää tunnu ymmärtävän mitään, mutta Tessa kokee kuitenkin saavansa voimaa siitä, että sukulaisia yleensä on. Aivan siedettävää nuorisokirjaksi, varsinkin Tessan sisäisen maailman kuvaus on hyvää. Samoin nuorisokodin, joka ei ole pahimmasta päästä. Eli nuorisokodissa voidaan asua monesta eri syystä. En pidä tätä mitenkään erikoisena kirjana, voisin suositella kaikille lukuhinkuisille nuorille. Plussana myös se, että tässä ei brassailla ystävillä, meikeillä, bändeillä jne. vaan keskitytään muihin asioihin. Juu, muori on nyt taas niin muoria että ,D Tuula-Liina Varis – Irma, Irman elämää kerrottuna neljässä eri elämänvaiheessa. Kirja alkaa matkalla entisessä Neuvostoliitossa, juuri vapautuneessa Baltiassa. Matkalla mikään ei oikein mene nappiin ja matkan loppu on helpotus. Järkytys tulee vasta Irman palatessa kotiin. Ursula – kuka lieneekin – on nukkunut isin vieressä monta yötä ja ripustanut myös pyykit kuivumaan. Tästä Irma saa lopulliset kilarit ja heittää miehensä ulos... asiaa ovat toki edesauttaneet jo aikaisemmat tapahtumat ja pettämiset. Toiseksi Irma on lomalla ystävänsä kanssa ja tapaa rakastajan, suhteen, jonka ei pitäisi jatkua. Suhde kuitenkin tihenee, Irma on hullaantunut eikä mieskään pane tapaamisia pahakseen, varoo kuitenkin esiintymästä julkisesti naisen kanssa ja kertoo kotonaan mitä omituisempia selityksiä menoilleen. Irma rakastaa – kunnes miehen loman jälkeen kertoo jättävänsä tämän. Mies jää vain ihmettelemään miksi ja Irma tietysti kertoo. Kolmanneksi Irma tapaa entisen miehensä, joka on jäänyt leskeksi ja elää ns. armovuotta. Mies tulee käymään Helsingissä, mutta Irma ei enää tunne miestä samaksi eikä mieskään tunnu olevan kiinnostunut Irmasta. Lapsetkin kohtelevat miestä oudosti. Tässä tilannetta kuvataan enemmän miehen näkökulmasta. Lopulta Irma on jo vanha, mutta katselee peilistä itseään, joogaa ja ihmettelee, miksi hänen ikäisensä naiset vielä vaivautuvat laittautumaan – ja vain miesten takia. Irma on jo hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, omat rajansa ja oman ruumiinsa, omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Hän on tyytyväinen elämäänsä nyt ja juuri tässä, vanhana. Hän muistelee oudohkoa lapsuuttaan hellästi ja ymmärtäväisesti. Nyt lopulta hän hallitsee omaa elämäänsä. Suosittelen – erinomaista elämän ja eri ikäkausien kuvausta yhden henkilön kokemuksien kautta. Ei hömppää lainkaan, Welhotar piti tästä, mutta tod.näk. ei kuitenkaan hankkiudu hyllyihin asti. Voisin myöhemmin kyllä lukea tämän vielä uudelleen. Kaikille naisen elämästä kiinnostuneille erinomaisen suositeltavaa luettavaa.
Vincent, minusta on turhaa maanitella toisiakin syömään hyvin ja makoilemaan, minusta kaikki kissat osaavat sen luonnostaan!
Päivän slogan: Joskus kannattaisi miettiä, onko koskaan tavannut sen suuren rakkauden. Jos ei ole, vielä on siis toivoa ,D
Päivän biisi: Ghost Riders In The Sky
Luettua: Tittamari Marttinen – Tuulensuoja, muori taas nuorisokirjojen kimpussa. Tessa asuu nuorisokodissa äitinsä kuoleman ja isänsä sekoamisen takia huostaanotettuna. Hän on kuitenkin talossa kiltin maineessa, viihtyy eikä välitä muiden jutuista. Hän lenkkeilee rankasti, viihtyy yksinkin hyvin ja miettii asioita. Paras ystävä Kassu on luottohenkilö. Kavereitakin on koulussa ja hän löytää uuden ystävän, Lindan, jonka kotona on oikea iso perhe ja luottomummo. Tessan sisko taas asuu uudessa perheessä eikä halua tietää entisestä elämästä mitään. Ei muistaa edes äitiä, joka kuoli vähintään epäselvissä olosuhteissa. Kirja keskittyy Tessan tuntemuksiin, hänen mietteisiinsä äidistä ja äidin kuolemasta. Halusta selvittää taustaansa enemmänkin. Hän haluaa myös tavata isoveljensä ja tämän vaimon. Joulu on tulossa, mutta siitä Tessa ei välitä – hänkään ei pidä joulusta. Uutenavuotena siskokset kuitenkin lähtevät tapaamaan veljeään ja tällöin Tessalle hiukan selviää jo äidinkin tilanne. Myöhemmin hän pääsee myös Kassun ja kavereidensa kanssa Kittilään, jossa hänen mummonsa asuu hoitokodissa. Mummo ei enää tunnu ymmärtävän mitään, mutta Tessa kokee kuitenkin saavansa voimaa siitä, että sukulaisia yleensä on. Aivan siedettävää nuorisokirjaksi, varsinkin Tessan sisäisen maailman kuvaus on hyvää. Samoin nuorisokodin, joka ei ole pahimmasta päästä. Eli nuorisokodissa voidaan asua monesta eri syystä. En pidä tätä mitenkään erikoisena kirjana, voisin suositella kaikille lukuhinkuisille nuorille. Plussana myös se, että tässä ei brassailla ystävillä, meikeillä, bändeillä jne. vaan keskitytään muihin asioihin. Juu, muori on nyt taas niin muoria että ,D Tuula-Liina Varis – Irma, Irman elämää kerrottuna neljässä eri elämänvaiheessa. Kirja alkaa matkalla entisessä Neuvostoliitossa, juuri vapautuneessa Baltiassa. Matkalla mikään ei oikein mene nappiin ja matkan loppu on helpotus. Järkytys tulee vasta Irman palatessa kotiin. Ursula – kuka lieneekin – on nukkunut isin vieressä monta yötä ja ripustanut myös pyykit kuivumaan. Tästä Irma saa lopulliset kilarit ja heittää miehensä ulos... asiaa ovat toki edesauttaneet jo aikaisemmat tapahtumat ja pettämiset. Toiseksi Irma on lomalla ystävänsä kanssa ja tapaa rakastajan, suhteen, jonka ei pitäisi jatkua. Suhde kuitenkin tihenee, Irma on hullaantunut eikä mieskään pane tapaamisia pahakseen, varoo kuitenkin esiintymästä julkisesti naisen kanssa ja kertoo kotonaan mitä omituisempia selityksiä menoilleen. Irma rakastaa – kunnes miehen loman jälkeen kertoo jättävänsä tämän. Mies jää vain ihmettelemään miksi ja Irma tietysti kertoo. Kolmanneksi Irma tapaa entisen miehensä, joka on jäänyt leskeksi ja elää ns. armovuotta. Mies tulee käymään Helsingissä, mutta Irma ei enää tunne miestä samaksi eikä mieskään tunnu olevan kiinnostunut Irmasta. Lapsetkin kohtelevat miestä oudosti. Tässä tilannetta kuvataan enemmän miehen näkökulmasta. Lopulta Irma on jo vanha, mutta katselee peilistä itseään, joogaa ja ihmettelee, miksi hänen ikäisensä naiset vielä vaivautuvat laittautumaan – ja vain miesten takia. Irma on jo hyväksynyt itsensä sellaisena kuin on, omat rajansa ja oman ruumiinsa, omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Hän on tyytyväinen elämäänsä nyt ja juuri tässä, vanhana. Hän muistelee oudohkoa lapsuuttaan hellästi ja ymmärtäväisesti. Nyt lopulta hän hallitsee omaa elämäänsä. Suosittelen – erinomaista elämän ja eri ikäkausien kuvausta yhden henkilön kokemuksien kautta. Ei hömppää lainkaan, Welhotar piti tästä, mutta tod.näk. ei kuitenkaan hankkiudu hyllyihin asti. Voisin myöhemmin kyllä lukea tämän vielä uudelleen. Kaikille naisen elämästä kiinnostuneille erinomaisen suositeltavaa luettavaa.
LAUANTAIN LÖÖPERIÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti