Hah! Lukijamäärät vain pienenevät märinän lisääntyessä... voitto! Toisaalta, kävijälaskuri näyttää olevan huolestuttavan lähellä 70 000:n rajaa. Mielenkiintoista. Eivät nämä asiat nyt kyllä hirveästi kiinnosta, minä kirjoitan kuitenkin juuri sitä, mitä kirjoitan. Menkää todellakin pois, jos ei teillä ole muutakaan tekemistä – täällä ei ole mitään uutta nähtävää!
Onkin taas ulkona mukava Welhottaren oloinen keli. Synkkää, erittäin synkkää ja pimeää. Kello on vähän yli kolme ja vielä Malmilla valvotaan. Minä taas nousin ylös, keitin kaffet ja heitin kipumömelöt. Tässä odottelen vaikutusta, särkee ja juilii aika lahjakkaasti. Koko viikon työt ja eilinen kävely ja touhuilu kotona saivat koivet äkkiä tähän kuntoon. Kirjastosta irtosi eilen vain 5 (siis viisi) varausta, hmph. Surkeaa, mutta totta. Oli pakko käväistä pikalainahyllyillä, mutta ei sieltäkään ihmeitä löytynyt. Belgarionilta lainasin yhden opuksen, Michael Moorea tietysti ,D Kohta pitää alkaa hankkia lomapäiviksi, niiksi pakollisiksi siis, jotakin luettavaa. Jospa kävisi jonakin päivänä sitten vaikka ihan Pazilan kirjastossa. Lomapäivät ilman luettavaa ovat hirveitä, ahdistavia ja kammottavia. Saatan joutua silloin jopa tekemään jotakin muuta, jotakin järkevää ja kansantaloudellisesti kannattavampaa.
Muutoinkin Malmilla näytti pahalta. Ihmiset säntäilivät ympäriinsä erilaisten pakettien kanssa jo nyt. Kinkku oli tarjouksessa, jäks. Apuva, mikä on tilanne parin viikon päästä, kun yritän päästä ostamaan pakolliset ruokani? Minä en kestä. Olisikohan siirrettävä roudausta keskelle viikkoa? Mutta silloin Belgarion ei pääse apustamaan kuin vasta illalla ja minä en yksin pärjää. Voihan kikkare! Ja kyllä kai ne samat ihmiset ovat liikkeellä arkipäivisinkin ja iltaisin. Argh! No, sain minä Rismasta taas tipua ja Liiteristä halvennusleipää. Hyvinkin niillä tulee toimeen, osa appeista meni suoraan pakkaseen. Ensi viikolla kyllä joudun kaupoille yksin jo perjantaina ennen kirjaston sulkemista, Belgarion ei ehdi vielä tuolloin Malmille asti. Pakko pärjäillä. Mitä minä ruuista niinkään, kunhan saan lisää luettavaa!
Tein eilen erittäin mielenkiintoista thai-tyyppistä kanakeittoa. Mmmmm, oli hyvää! Paljon erilaisia vihanneksia, sipulia ja valkosipulia, mausteita, sitä kanasuikulaa ja liemenä aluksi kanaliemi, aivan lopuksi sitten sopivassa määrin kookosmaitojauhetta. Väri oli pinkinoranssi (tandoori ja curry värjäävät sitten mukavasti) ja maku – himskatin hyvä ja tulinen. Vähän roiskahti sambal oelekia tavallista enemmän, kuten myös inkivääriä, currya, tandooria, garam masalaa.... Hiki valui, posket alkoivat punottaa ja soppa maistui ,D Lisäksi kaivoin pakkasesta pari niitä pieniä valkosipulipatonkeja ja paistoin ne vielä kaveriksi. Söimme melkein kaiken, jäljelle jäi vain Welhottaren iltapala eli puoli kissinkupillista soppaa ja kantapala patongista. Kerrankin ei tarvinnut lisäillä mitään mausteita pöydässä! Belgarion piti, niin minäkin. Tätä siis voi tehdä toistekin. Tänään aion käydä tofun kimppuun tavanomaisista poikkeavin asein, rapoa myöhemmin... Ai niin, jälkkäri. Jälkkäriksi söimme leivarin per sierainpari, ne mitkä kuvasinkin. Ne ovat kuulkaas ihan suklaata, siis ei kokosuklaata vaan tiivistä suklaa-jotakin, ei mitään kakkua, ei mitään sisällä, vain suklaata, tummaa suklaata! Hyviä, mutta aika raskaita syötäviä. Ei kehno ostos, voin sortua toistekin. Pakko huomauttaa: jos luitte viimeistä Yhteishyvää eli SS-ketjun lehteä, ruokaliitteessä mainostettiin kovasti tattarin ominaisuuksia.... En mitenkään kehu, mutta minähän sanoin! Rikotut tattarisuurimot ovat meillä olleet nyt säännöllisesti käytössä jo pidempään, ei sentään joka päivä, mutta viikottain. En ole enää edes maininnut asiasta, kun alkuinnostus häipyi. Welhotar on taas edelläkävijä =D
Alkava viikko Varastolla alkaa oikeasti ahdistaa. Ensiksikin töitä tulee olemaan paljon, tosi paljon. No, se ei niinkään haittaa. Mutta minun on kuunneltava eräiden leidien juttuja pikkujouluista, sattuneista mähläyksistä ja katastrofeista, kuka-lähti-kenen-kanssa-ja-minne –juttuja, jatkojuttuja jne. Oikeasti, ne eivät vähemmän jaksaisi kiinnostaa! Lisäksi tiedän, että pähkäily Linnan juhlista alkaa. Eräs henkilö on äärettömän kiinnostunut julkkiksista ja jakaa tietoaan mielellään kovaäänisesti kaikille, pari muutakin yltyy usein kuoroon. Hui, onko minun jotenkin siirrettävä aikataulujani? Mutta ei siltä silti voi välttyä mitenkään... Jospa ottaisi matkakirjansa mukaan aina mennessään syömään ja hakemaan kaffetta ym. Matkakirja on siis se kirja, joka kulkee mukana päivittäin väskyssä. Luen sitä taksoa odotellessa ja taksossa. Yleensä se on jokin kirjaston kevyempi, pienempi kirja, jota on helppo käsitellä ,D
Taidan käväistä tässä välissä tupakalla ja ihailemassa tuota synkkää keliä, se on melkein yhtä synkkä kuin Welhottaren mieli! No – kyllä onkin.
------------------------------------
Purrrrrrrrve, kissinkat! Mä en tajuu, mä vaan goisin päivisin taas – melkee kaikki päivät. Arvatkaas, harmittiks taas eile. Poika oli täälä ja mä heräsin ku noi tuli kaupoist. Sitt mä ootin, ett mä saisin tipuu, mutt mä sainki tavisruokaa. Ja menin safkaan ja sitt baseen ottaa piänet tirsat. Joo piänet hei. Mä heräsin vast mone tunni pääst. Noi oli jo tehny vaiks mitä, safkannukki ja kaikkee. Ja mä heräsin siihe, ett se hurinapyykkikone jyrisi sitä viimost kammojyrinää. Höh – sitt mä säntäsi tsiigaa, ett viäläks Poika on täälä ja oli se, ett mä ehdin vähä aikaa jolista sille ja semmost. Mutt sitt ne oli väsänny tälle himall jotakii. Tääll on taas iha eri näköst ja haisuu puhtaall. Mulle ei taas sopinu. Mä alotin hepulijutskat ja huusin parvekkeell ja juaksin ynpäri-ynpäri-ynpäri ja sillee. Ja sitt piti taas mennä goisii. Kumma jutska, heti ku mami menee lukee sänkyy, mull tulee uni. Mä meen sen ja kirjan viakkuu ja goisin kääröll siinä. Siin on nii hyvä, se lanppu kaikki ja mull on hyvä olo. Pitääks kissin sitt olla muute hereill enempi? Mä en tiijä, must on vaa kiva goisii, ku ulkon on pimeet ja galsaa. Ku on iso mami, on paljo mukavempi olla sen viakus. On lämpöst ja mukavaa. Harmitti taas vaa, ett mä en ehtiny paljo kiusii Poikaa. Siit oon vähä katkero. Mutt se lupas tulla taas safkaa ens viikoll. Noi toi mulle taas läjän safkaa ja niit naksui mull onkii ja napikoit. En mä muut oikeestaa tarvii! En mä kuiteskaa nii paljo safkaa ku toi kissi toss kuvass, minä mä löysin. Aika paha, eiks?
Kliffaa söndaagii hei kaikill – vedetää viäläki vaa relaa ja safkataa kunnoll!
---------------------------------------
Vincent, ei täällä mitään kummallista ole tapahtunut. Vain pientä kodinlaittopuuhastelua...
Päivän slogan: Elämä on paljaimmillaan, kun jäljellä on vain huonoja vaihtoehtoja!
Päivän biisi: Get It On
Luettua: Michael Moore – Mikä maa, mikä planeetta? Luin osan tästä jo aikoja sitten, mutta lainasin sen nyt uusiksi. Moore todistaa tässä, mikä kaikki yhdisti Bushin Ykää ja Osama Bin Ladenia, ketkä pakenivat ja miksi ennen 11.9. tai välittömästi sen jälkeen, miksi Bush tiesi asiasta jo etukäteen. Lisäksi hän puuttuu ns. terroristilakiin, ranskalaisvihaan (!), omituisiin selittelyihin maan tilasta ja perin yksinkertaisiin asioihin, joita jokainen voi tehdä. Kirja on julkaistu 2004, joten Moore lienee tyytyväinen. Itse pidän kovasti Mooren hurtista kritiikistä ja sanailusta. Lisää Mooresta kotisivuilla, josta voi tilata itselleen myös Mooren uutiskirjeen. Suosittelen kaikille – lue enemmän mitä Jusalassa todella tapahtui ja tapahtuu, luule jälleen vähemmän! Tilaa uutiskirje ja lue nykyiset arviot ,D Welhotar siis suosittaa ja meillähän nämä ovatkin jo hyllyssä, tosin Belgarionin puolella nykyään!
SANO EI VÄRIKKÄILLE J-VALOILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti