Ai että, oli synkkä ja myrskyinen iltapäivä, ilta ja yö – oikein viihdyttävää seurata sitä sisältä. Ei tarvinnut edes yrittää ulos, ei edes haaveilla. En olisi päässyt varmaan askeltakaan eteenpäin. Parvekkeella on lunta! Sitä on tuiskunnut pienenpienistä lasien raoista. Vincent oli ihmeissään – meidän parvekkeellamme lunta, ei ole tapahtunut aikoihin, ei lasien laittamisen jälkeen. Tuli kissallekin kiire sisään. Tuiskuttaa siellä vieläkin. Ei se muuten haittaa, mutta mitenkähän Iisalami kommunikeeraa taas taksojen kanssa. Se tässä epäilyttää! Ei se, että olisin myöhässä vaan kuinka paljon tulen olemaan myöhässä töistä. Ihan pieni ongelma on myös se, että tänne pihaan saattaa olla mahdotonta ajaa, jos kaapunnin miähet ovat käyneet jo auraamassa kujan – silloin edessä on kiva lumivalli, jota matalapohjainen pakettiauto (siis invatakso!) ei pysty ylittämään. Jännitys tiivistyy.... kohta se ratkeaa. Pääseekö Welhotar töihin vaiko eikö? Jäänkö lumen saartamaksi keskelle Malmia?
Eilisen vietin lämpöisessä sängyssä kirjaläjän ja leviävän kissan kanssa. Oikein viihtyisää ja mukavaa. Välillä syötiin vähän ja taas takaisin sekä pienet päikkärit, hiukka huppua silmille vaan ja unille. No, pari pikkujuttua oli pakko hoitaa. Mutta eivät tekemättömät työt rasita, jos ei huvita. Eilen ei huvituttanut. Lisäksi koipeakin oli pakko lepuuttaa (mikä hyvä tekosyy)....
Taitaa olla tulossa ikävä työviikko Varastolla. Pahaa pelkään, että P-P on vieläkin innosta soikeana ja säntäilee ympäriinsä. Argh, ei ole kyllä säntäillyt minun luonani. Kerroin hänelle kerran olevani luonnoltani ei-sosiaalinen eläin eli en käy samaan aikaan kaffella muiden kanssa ja elelen kopissani omaa elämääni. Meni perille, ei hän käy kuin asian kanssa. Ei minulla olekaan hänen kanssaan mitään yhteistä keskusteltavaa. Huolestuisin, jos olisi! Tervehdin tietysti, kun näemme ja pistäydyn puheilla jos asiaa on. Muutoin ohitamme toisemme kuni kaksi laivaa merellä *tsihih*!
Eli residenssissämme ei ole tapahtunut mitään uutta tai kummempaa. Taidan käydä taas katsomassa, joko lumisade on loppunut.
---------------------------------------------
Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Hei mull on taas ollu oikee kissinpäivät. Eilenkii mä sain makaa koko päivän mami viakus tyynyll ja se paijatti-rapsutti välill, ku mä avasin silmät ja tökkäsin sitä. Ja sitt mä sain heti aamust jo jauhist. Sitt päiväll toi safkas jotai, nii ni se avas donaripuuki ja mä sain viäl donarii. Ja illall hei ison kasan raksui ja napikoit ja tavissafkaa. Mä olin iha ähky! Siis jostai syyst eile riitti sitt heekkui. Must kyll tuntuu, ett tänää ei sitt varsin tuukkaa mitää. Se vähä niinku enteilee tommost. Hirveest siäl on tullu snögee, mä kävin nimittäi äske partsill. Meinas takamuski kastuu ja tassui palelsi. Ja mami-raukka joutuu painuu tonne ulos. Voi ku se vois jäädä himaa viäl tänää mun kaa. Meill oli eile niiiin kliffaa keskenää. Yhtää tapeltukkaa eikä mitää. Oltii tosi iisist ja vedettii relaa ja safkattii. Oikee hiano päivä, vaiks nököttiki nii hirveest. Ai nii ja tuuli sillee, ett noi akkunat helis. Mutt emmä pelänny ku mami sano, ett ei kert tarvii. Ett mein sisäikkunat kyll kestää, vaiks partsi lentäiski huitsin vitelii. Ei lentäny sekää, kyll se oli paikoillaa ku mä tarkistin. Enkä mee uudestaa. Mustaki toi yritti ottaa fotoi, vissii se yhe sainki, mutt mä menin aina piiloo. Sitt se otti lumifoton vaa, tämmöse.
Hei, kliffaa viiko alkuu – älkää menkö ulos, piänet kissit uppoo sinne snögee!
---------------------------------------
Päivän slogan: Lumi on jo peittänyt hörhötkin Malmin tienoolla...
Päivän biisi: Snowing ,D
Luettua: Hekuman huipulla, eroottinen sf/f-antologia, toim. Pasi Karppanen. Erotiikkaa esiintyy useinkin scifissä, mutta varta vasten järjestetyn kirjoituskilpailun satoa esitellään tässä. 54:stä novellista 9 on valittu edustamaan erotiikkaa, ei siis pornoa. Itse heti kirjan luettuani kolahtivat Harri Erkin Resonanssi ja Markku Penttilän Näkymätön sydän sekä Jenny Kangasvuon Käenmunat. Kaikissa on jotakin vinkeän erilaista. Suosittelen kaikille scifin kavereille, ehdoton hankinta siis! Lidia Ravera – Peilikuvaleikki. Norma pitää kirjailijan työstään ja viettää itsellistä elämää. Äkkiseltään hän huomaa rakastuneensa naapurin Sergioon. Lääkäri taas on naimisissa 25-v. tytönheitukan kanssa. Norma seuraa sivusta pariskunnan elämää ja myrskyisää liittoa, joka päättyy puukotukseen. Tarina jatkuu 10 v. myöhemmin, Sergion vapauduttua vankilasta. Murhatarina saa parikin erilaista käännettä, molemmat järkyttävät perin pohjin Normaa. Taas uutta italiaista proosaa, jännäriäkin, jota kelpaa kyllä lukea. Monia juonteita sisältävä opus, suosittelen kaikille ajatteleville ihmisille. Tässä on tarjolla paljon sivujuonteita ja arkipäivän psykologiaa erinomaisessa paketissa! Emily Giffin - Vauvanpitävä, viikonlopun floppi. Uranainen menee naimisiin ja eroaa, koska ei halua lasta. Hän alkaa seurustella esimiehensä kanssa, joka on komea, fiksu ja filmaattinen, mutta ei kuitenkaan se oikea. Lopulta entinen mies onkin se paras, eli ei kun uudelleen naimisiin ja vauva kehiin –ajatuksella. Argh, sietämätöntä soopaa, vain kammohömpän kavereille. Ei puhuttele Welhotarta missään mielessä. Vältettävä sisätiloissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti