Eheehheh, kappas vaan! Joku on vähäsen goisinut, ainakin viikon univelat tai melkein sinnepäin. Eilen illalla olin jo supiväsy, ei mitään järkeviä toimintoja havaittavissa – vain hirmuinen väsy. Soitin Belgarionille ja sovin tästä päivästä. Sen jälkeen kömmin sänkyyn kissan kanssa, mukana pari kirjaa. Lueskelin ja kuin huomamatta taas tipahdin äärettömän sikeään uneen, no, hiukka mömelöillä avitin. Heräsin pariin otteeseen, kun jalat ja kädet puutuivat ja särkivät väärässä asennossa. Karvatakamuskin yritti minua hereille, mutta en vaan jaksunut. Pakko oli lopulta nousta, ainoastaan ja vain siksi, että oli lopulta asiaa kylppäriinkin. Olisin varmaan voinut nukkua vähän lisääkin! Kyllä uni tekee terää välillä, jos kärsii jatkuvasti liian lyhyistä yöunista.
Varastolla ei eilenkään ollut hirmuisen kiirusta, sopivasti töitä ja ehdin tehdä vähän muutakin. Kinusin maanantaiksi itselleni puolipäivävapaan, siis noista ylitunneista tietysti. Pääsen taas matkoille, tälläkin kertaa tietysti Hakikseen eli Vii Voaniin, halliin ja ehkä divariin. Maanantai on töissä helpohko päivä ja silloin yleensä koivetkin vielä toimivat hätinään, joten se kannattaa käyttää hyväksi ja tehdä reissut näinä päivinä. Loppuviikko voi sitten olla vähän ankeampi. Ei minulla mitään tärkeämpää ostettavaa ole, mutta tofu ja yksi plaatu chilikastiketta ovat lopussa, samoin herkkarisoija ja vähän muutakin maustetta olisi hyvä ostaa jömmaan. Ja tietty osa näistä on myös jaettava Belgarionin kanssa. Eli ruokaa taas! Divarissa voisi olla jo syksyn uutuuksiakin, viimevuotisia myydään 1 – 5 eurolla/kpl, kannattaa käydä katsastamassa – sieltä saa todella halvalla kirjoja tällä kertaa! Harmi, että toinen divarin henkilökunnasta ei tunnu kovin kirjanystävältä eikä ole mitenkään palveluhenkinen. Vanha ystävämme taas etsii hyllyt ja laittaa tilaukseen, jos etsit jotakin tiettyä opusta. Kirjan löydyttyä hän joko soittaa tai meilaa asiasta, hinta ei silti ole koskaan noussut. Tätä minä sanoisin palveluksi ,D
Jahas, sitä on alettava laatia kauppalistaa. Mitäkähän tänään syöttäisi Belgarionille? Itsellä olisi hinku kreikkalaiseen salaattiin ja johonkin muuhun sen kylkeen – minikevätrulliin? Juu, yhdistelmä on outo, mutta toimiva. Jotakin täytyy keksiä, Belgarion kun aina viitsii lähteä avittamaan ja pitää myös hyvästä ruuasta kerran viikossa. Kaapissa onkin jo jotakin hänelle valmiina, ehehheh, Serkuista tietysti.
Minä menen ja keitän nyt kaffetta ja pidän pienen tauon!
Ei, täällä ei ole tapahtunut mitään mullistavaa. No, tähän voisi oikeastaan kirjata sen, mikä voisi olla myös alhaalla: Welhotar saa pari kirjaa luettavakseen ja arvosteltavakseen. Siis toisen olenkin arvostellut täällä, mutta ajattelin tehdä siitä oikean, kunnollisen arvostelun ja tuupata sen jonnekin julkaisuun, samalla minulle luvattiin yksi uutuus mukaan. Tämä kiittää kovasti – on jotakin järkevääkin kirjoitettavaa taas välillä ;D Tuo lehti, jota säännöllisesti avustan, ilmestyy harvakseltaan ja juttujakin sinne on tyrkyllä aika paljon. Minulla on siellä nyt jo makoilemassa yksi juttu ja toista on pyydetty, sitä en ole edes aloittanut, koska tilaa julkaista ei kertakaikkiaan ole. Että ziitosta vaan, tietysti, Turkku! =D Armas kotikaupunkini alkaa kohdella minua kunnolla vasta sitten, kun olen ollut sieltä pois reilusti yli 30 v. Hmm, hyvin turkulainen tapa!
------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Jeeee, tänää noi meneeki kaupoill ja ne tua mulle-mulle-mulle ihan kaikkee, mitä mä tahon. (toim.huom. no ei varmasti ihan kaikkea) Ja Poika tulee ja me syädää vaa heekkui ja kaakkei ja semmost. Ja mä saan haisutella Pojan Reppuu ja Pojan Stifloi, ne haisuu sitt hyväll. Reppuu pääsee sisälkii, kerra oon päässy, aatelkaa ku hianoo. Ja Pojan Sukatki haisuu hyvält, paljo paremmalt ku mami koipiset. Kerra mä nualinki Sukat, arvatkaas, nauroks mulle kaikki, hmph! Mitä siin on outoo, ne tuaksu vaa niiiii hyväll. Ai, ett mä oon muka outo! Oudompii noi ihmiset on. Ne tunkee haisupurveleit ruakaa ja syä vaa rehui. Se vast on outoo jos mikä, nih kerta. Mä sain lopultaki ton mamin hereill, mutt kyll se goisikii. Kerra kävi jo täppää sitä nassuu, ku se vinku jotai, ett handui sattuu ja semmost. Goisis tai olis hereill, mutt toi vinkumine käy kissinki hermoill. Ainaki ku ei oo saanu heekkui ja lodjuki o iha täynnä. Kyll toi sitt heräs ja putsas mun lodju ekaks ja sitt sain napikoit. Nyt mä saan koht kalkonii, ku toi duunaa kaffet ja kärtsää leipii. Nyt mä taas goisin täss läpyttime viäress ja tsiigaan toisell öögall, ett toi skrivaa oikee mun jutskat. Ett se ei tunke omii jutskeisa tähä! Tää on mun palsta, se on sovittu jo iha aluss... sillo jo, ku mä tulin tänne torppaa. Otti toi orja eile jotai kuvei, hei. Joo otetaa tähä yks, ku mä oon iha vaa käväsees partsill.
Täält voi vaa tsiigailla noit tirppalintui ja vahtii äänii, epist!
Kliffaa viikendii kaikill Lokistaniaa!
---------------------------------------
Vincent, ai nyt toivotetaan viikonloppua jo kaikille. Tarkoittaakohan tuo myös pieniä lemmikkejä; marsuja, lintuja jne ,D
Päivän slogan: Kipujen lisääntyessä aika pitenee mittaamattomaksi...
Päivän biisi: Strangers In The Night
Luettua: Markku Rönkkö – Juoksupoika, huippujohtaja dissataan, nuorempien tullessa tilalle, työttömäksi. Nyt hänellä on aikaa tehdä se, mikä pitää tehdä eli täyttää kuolleen kaksoisveljensä viimeinen toivomus. Viedä jäätä pitkin veljensä tuhka saareen, mökille, Orsonin viereen. Matkalla hän käy läpi myös heidän lapsuuttaan ja kokemuksiaan. Ennen matkaa on kuitenkin paljon tehtävää. On levättävä ja harjoiteltava. Ohessa hän käy läpi myös suhdetta vaimoonsa ja perheeseensä, joka jäi työn vaatimusten takia kakkossijalle. Olisiko vielä jotakin tehtävissä? Löytyykö jalkojen alle vielä kovaa maata? Ei kehno opus ollenkaan. Raaka työelämä vie mieheltä kaiken, aikaa ei jää enää inhimillisyyteen. Keski-ikäkin lähestyy kovaa vauhtia, kriisi kolkuttelee ovelle. Minä jotenkin pidin tästä. Suosittelen kaikille, jotka osaavat samastua työnsä menettäneisiin, keski-ikäisiin miehiin. Tämä ei ole kaunista luettavaa, lapsuudessakin mies häpesi kotiaan, joka oli vain tavallinen koti... Welhotar piti, raadollista tunnustusta kriisin jälkeen, mutta näkyisikö jo kasvun alkuakin? Kaius Niemi – Helena Ranta, Ihmisen jälki. Hyvin eleetön ja perusteellinen elämänkerta Helena Rannasta. Yhtä eleetön, asiallinen ja perusteellinen kuin Ranta itsekin. Kertomus alkaa oikeastaan Estonian uhrien tunnistamisesta ja jatkuu sitten erilaisten katastrofien tapahtumapaikoilta päättyen tsunamin uhreihin, jossa on kadonnut myös hänen tuttunsa – työ on silti tehtävä. Kirjassa ei hekumoida sodalla ja uhrien kärsimyksellä, joka on hyvä valinta. Tässä kerrotaan seikkaperäisesti Rannan työstä ja tehtävien vaikeudesta. Siitä, miten erinäiset tahot yrittävät estää häntä tekemästä sitä työtään, johon hän on parhaiten perehtynyt – tuntemattomien vainajien tunnistamiseen lähinnä hammaskarttojen ym. keinojen avulla. Erinomaisen mielenkiintoinen opus, vaikka Welhotar on muussa yhteydessä hiukan asiaan joutunut perehtymään. Suosittelen, tässä ei itketä eikä vänistä, tässä tehdään tärkeää työtä. Kuten Ranta itsekin sanoo, myös kuolleilla on ihmisoikeutensa. Suositan!
LEPPOISAA LAUVANTAITA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti