Ihanaa, siellä on turvallinen loskakeli ja vesisadettakin on luvattu! Kyllä nyt kelpaa lähteä Varastolle ja odottelemaan taksoja, pysyy jopa paikallaan seisoskellessaan tuolla pihalla. Eilittäin vielä seisoin rauhassa ns. lipan alla odottamassa autoa ja huomasin hipohiljaa valuvani alamäkeä =O Siis semmoinen olematon luiska lumesta, heh. Tuntui oudolta ja erittäin pluikkaalta, myös vaaralliselta. Noutava taksoherra on onneksi vanha stara, jota kelit ja lumet eivät pelvoita, läpi hankien hän rientää pelastamaan Welhottaren Varaston turvalliseen huomaan joka aamu! Hienoa, olen ollut aivan ajoissa töissä. Eilen iltapäivällä jouduin taas outoon tilanteeseen, tuli normitakso. Yleensä nämä kyllä tietävät miten kortti leimataan jne. Nyt kuskina oli tosi nuori kaveri, mukava kyllä ja näin. Ensimmäiseksi osoitteen saatuaan hän kuitenkin kysyi, miten toimitaan, kun on "tämä tämmöinen kuljetus?". Huoh! Welhotar sitten kertoi, että tällä on tämmöinen kortti, joka työnnetään tuohon mötikkään – se on lukija. Siihen syötetään koodi kuljettamalla kursoria, tänään koodi on 4, sitten 0 saattajaa ja kuitataan ok. Ja kas, siinä pitäisi lukea "Maksettu, ota kortti pois!". Kaveri vähän punasteli ja sanoi, että ei ole ajanut näitä keikkoja ja silleensä. No, neuvoinhan minä, toki ja olin jopa ihan ystävällinen. Juu-juu, uskokaa pois, olin minä, en yhtään ikävä ihminen! En ollut, varmasti. Pääsimme kotiin, loppumatkan jouduin neuvomaan, mutta se ei ole outoa, ei tänne kukaan normaali ihminen helposti löydäkään. Sehän on muuten selvääkin, ettei Welhotar kovin julkisessa paikassa voi asua...
Varastolla on edelleen pieni kiirus, ei mitään mittavaa kuitenkaan (vielä). Unohdin, että minun piti olla puhumatta, puhuin vahingossa kuitenkin. Anteeksi! Yritän tänään parantaa tapani ja olla hipohiljaa. En vain voinut olla tarttumatta tilaisuuteen, kun hallintopuolen ihmisiä oli tupakalla. Käytin taas lahjojani esittämällä fiksua eli kyselemällä, miksi ihmeessä ihmisiä väkisin pidetään epävarmuudessa määräaikaisuuksilla eli nöyrinä, tottelevaisina ja tehden mahdollisimman paljon tulosta odottaessaan vakivirkaa. Tiedänhän minä, ettei se heistä johdu. Vika on aika paljon ylempänä tässä ketjussa, ei edes tässä talossa vaan noin yleensä Valtiolla. Tuolla kaukana siis. Toisaalta, on sanottu, että valtio olemme me! Miksi me emme siis lisää vakinaisia virkoja niin, että Welhotar saisi viran eikä vain määräaikaisuuksia ,D No niin, kaverit, laittakaas toimeksi! Minä odotan.
Kummisetä kävi eilen tuomassa noutamansa paketin. Jössus, että oli ihminen juovukkeessa. Hätinään pysyi pystyssä, mutta silti toi kissille paketin ;D Istui hetken ja poltti tupakan. Ei edes oikein saanut sanaa suustaan. Ilmoitin sitten, että olisi varmaan parempi mennä kotiin ja sänkyyn – hän myönteli ja lähti samantien. Parempi niin. Täytyy lähtiessä katsastaa, ettei hän ole jäänyt hankeen makaamaan. Kunto oli melkoinen. Mutta Vincent siis sai pakettinsa ja rapoaa asiasta erikseen.
Minä menen etsimään jotakin vaatetta, joka kelpaisi Varastolle – onhan sitä sentään pukeuduttava töihin lähtiessä. Ainakin jotakin on oltava päällä, ei ehkä muuten, mutta tulee kylmä ja voisin aiheuttaa pahennusta muissa (pahennusta, silkkaa kauhua luulisin!).
--------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! No nii, kuulkaas hei, mä sain mun-mun-mun paketin. Oikee jätti-iso paketti tuliki. Ja kaikki on kissitavaraa, ei kellee muulle. Mulle vaa! Mami tsiigaski vähä, ett kyll on nyt muanaa. Siin on kaks pualen kilon pussii raksui, sitt on neljä semmost piänempää pussii toiselaisii raksui, ainaki mä luulen. Sitt on iiso pussi semmost kissihiakkaa, ku mull ei oo enne ollu. Mami sano, ett sen nimi on kristallihiekka. Son semmost iha valkost =O Emmä tiärä, voiks siihe sitt pissii, voin mä koklaa kummiski. Mami sano, ett entisell kissill se kyll kävi. Mutt ett se ei ite osta sitä, ku se on aika kallist ja toi on niinku elo.. epo...ekolokisempaa tommone puupellettijudeka, mitä meill on aina ollut ja se haiseeki hyväll. Ett ton hiakan osalt mä vähä epäile. Mutt eile me sitt alotettii jo ja mä sain pual piänest pussist kananaksui, hurrrrrrja hyvää on. Mami sano, ett senki nenää ne tuaksuu hyväll. Ja ne pussit on kaikki tosi hianoi ja tyylikkäit. Yhes on kuva, ku on melkee ku mä >o< Mami otti fotonki. Ne on siält – oottakaas, mami skrivaa – Buzzadorist! Joo, niinku semmosest paikkaa. Ett mami sitt skrivaa rapon, ett oonks mä digannu niist ruuist ja hiakast, se lupas laittaa fotoi kans mukaa, ku mä safkaan ja semmost. Ett ilmane ruaka ku kelpaa meill aina, ainaki ku se on noi hyvää. Siis ainaski toi kana. Toine on lohta, mä tsiigasi. Emmä viälä ehtiny kattoo, oisko muitaki makui, mutt ainaki noit nyt ainaskii. Mulleha noi riittää vaiks kuin kaua. Mä kyll melkee jo ahmasi pualet siit piänest pussist, heekkuu se on, tiätteks te. Tää ei oo mikää mainos, mä en vaa oo ikin saanu tommost enne. Apuu, hei, mami luki mull sitä niitte kirjett =O Siin luki, ett nää on jotai vähärasvasii terveysraksui, jäks. Tarkotettu just niinku leikatuill kateill, ku tuppaa läskistyy. Hei siis, enhä mä oo semmone!!! Ja ett noit piänii pussei voi antaa vaiks kavruill testattavaks. Tota, jos tän lukee joku frendi, voi laittaa viästii ni me laitetaa vaiks pussillinen per kattendaali. Sanokaa vaa ett kana vai lohi. Nih! Mull jää sitt noi kaks isoo pussukkaa viälä. Täss mä oon avaas tota pakettii.
Kliffaa melkee viikon loppumist kaikill!
---------------------------------------
Vincentille tuntuvat tosiaan uudet raksut maistuvan – eikä ilmainen ruoka ole koskaan pahaksi ,D
Päivän slogan: Paha mieli kuolemaksi, hyvä mieli on alituiset pidot! (Niinhän sitä sanotaan, ei päde Welhottareen – en ole juuri koskaan hyvällä mielellä.)
Päivän biisi: Born In A Prison
Luettua: Mahvish Rukhsana Khan – Guantánamon päiväkirja: Todistajana vankileirillä. Kirjoittaja on 27-v. amerikkalaisnainen, jolla on afgaanivanhemmat ja joka on itse syntynyt USA:ssa. Hän kiinnostuu vankileiristä ja varsinkin niistä tapahtumista, joista on niukasti uutisoitu ja hankkiutuu töihin lakiasiaintoimistoon, joka edustaa jo 15:sta leirin vankia. Jo pääseminen vankileirille on tehty vaikeaksi ja epämiellyttäväksi, etenkin naisille. Muutenkaan olosuhteet eivät ole optimit kuulustelujen ja tapahtuneiden vääryyksien selvittämiselle sekä leirillä tapahtuneiden pahoinpitelyjen, suoranaisen kidutuksen ja mahdollisesti jopa murhien todentamiseksi. Kirjasta selviää myös hyvin se, miten esim. afgaanien ja arabien välillä ei nähdä mitään eroa, roistoja kaikki – vartijoiden mielestä. Vartijat eivät ymmärrä islamilaista kulttuuria eivätkä kunnioita esim. rukoushetkiä, eivät tiedä miten suhtautua vaan käyttäytyvät aina itse epämiellyttävästi, aggressiivisesti ja uhitellen. Khan on kuitenkin sitkeä. Hän myös matkustaa itse Afganistaniin etsimään todisteita edustamiensa vankien syyttömyydestä, etsien mm. lausuntoja, valokuvia ja tapaamaan vangittujen omaisia. Kirja kertoo vain muutaman vangin tarinan, mutta ne erittäin perusteellisesti ja koskettavasti. Uskon Khanin olleen objektiivinen kirjoittaessaan tätä, mukana on haastatteluja, valokuvia ym. Khan itse on ajanut vain sitä, että vangit pääsisivät edes heille luvattuihin oikeisiin oikeudenkäynteihin, tätähän ei vieläkään ole tapahtunut. Toivottavasti Obama nyt tekee ensimmäisen miehen tekonsa presidenttinä ja pitää lupauksensa lopettaa tämä leiri sekä takaa vangeille (jotka eivät siis teknisesti ottaen edes ole vankeja) puolueettoman oikeudenkäynnin asianajajineen ja todistajineen. Minä suosittelen tätä kaikille, jotka ovat kuulleet Guantánamosta ja joilla on harhakäsityksiä paikasta. Se ei ole mikään vankila vaan pahinta laatua oleva leiri – en uskalla kirjoittaa suoraan mitä ajattelen, minua seurataan *ahdistuu*. Eli lue tämä, luulet taas vähemmän!
JO/VASTA TORSTAI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti