Niinhän se kosto aina tulee! Kun nukkuu yhden yön suht kunnolla, joku kuvitteleekin sen riittävän koko viikoksi. Ähhh, viime yö meni ketuillensa. Miniunia illalla ja oli pakko hakea lisämömelö, että sain edes 4 h täyteen... Kelelauta, nyt kun olisi aikaa goisia rauhassa. Onneksi on luettavaa, ei tarvitse eikä ole halua kääntelehtiä sängyssä ilman unta.
Teimme jälleen Belgarionin kanssa täsmäiskun keskustaan. Kirjastosta mukaan tarttui vain pari varausta, mutta lyhyiden lainojen uutuushyllystä sitten vielä jokunen, hmph. Eihän minun pitänyt, mutta kun tarttui vaan ,D Rismassa oli jotkut ihme synttärit, ärsyttävän pirtsakka leidi kuulutteli alennuksista ja jengiä oli... yritin saada Belgarionia odottamaan muumien ilmestymistä *tsihih*, ei hän kuitenkaan halunnut. Mitään järkevää ei alessa ollut, kamalia olmeja kananököttejä ja jauhista. No, jauhista otin pari pakettia pakkaseen – järkevä vaihtoehto kissahuushollissa. Muutoin kulutinkin rahani Liiterissä. Siellä kun oli laputettu aika paljon tavaraa oranssilla, meikäläisen ruuat kerrankin. Taksokin tuli juuri aikanaan, oikein selkeä ja nätti roudaus. Me olemme varsinainen tehokaksikko nykyisin, hyvä me! Siinä ei turhia heräteostoksia tehdä eikä pitkäksi aikaa jäädä kauppoihin haahuilemaan – ostetaan vain listaan merkityt tavarat ja painutaan pois. Lisäksi seurasimme hetken Malmin hörhöjen elämää, kaikki näyttivät olevan hengissä, yksi vain sairaalassa tällä kertaa.
Kotona laadin muka-kreikkalaista salaattia (eli ei oikeaa fetaa vaan salaattijuustoa, ei mustia oviileita vaan tavisvihreitä) ja Liiterin pakastekevätrullia. Hyvää tuli, outo ja kummallinen yhdistelmä, mutta sopii kuulkaas yhteen. Laadin vielä kastikkeen sekä salaatille että rullille maustamattomasta jugurtista, valkosipulista, yrteistä ja muutamasta mausteesta. Sitä kun vielä sopivasti lorotti päälle, kyllä maistui. Sen verran kevyttä ruokaa, että jälkkärillekin jäi tilaa. Belgarion siis teki vaihteeksi *tsihih* kirsikka-suklaa –muffareita, joissa hän on haka. Olivatpas taas hyviä (ja äärinopeita ja –helppoja tehdä)! Lisäksi saimme rahkakohukkeita Serkuista sekä appelsiini-vihreä tee –suklaata myös Serkuista. Belgarionkin malttoi tällä kertaa suklaan kanssa, yritin neuvoa tätä taktiikkaa tumman suklaan ja kaffen nauttimisessa. Nautimme siis ruuasta pitkän kaavan mukaan, tosin ilman juomia ,D
Josta pääsenkin taas vähän vänisemään ja ihmettelemään. Miksi pitäisi ostaa kotimaisia kasviksia? Miksi ihmeessä? Näyttivät olevan n. kolme kertaa kalliimpia ja kehnon näköisiä, salaattikin niljakasta kuin mikä. Kotomaan kasvikset ovat tietääkseni tällä hetkellä jo kasvihuoneessa kasvatettuja, kalliilla ja ilmakehäänkin tuhoavalla tavalla. Ja kun sitä aurinkoa nyt täällä ei vaan ole, sitä ei ole! Minä ostin nättiä epsanjalaista kurkkua, joka on tosi herkullista. Lisäksi muutaman hollandialaisen terttutomaatin, makeita ja hyviä. Salaattimaata en katsonut, mutta sekin oli tuoretta ja raikasta, yhtään lehden palaakaan ei tarvinnut heittää pois. Kyllä se on raa'asti tunnustettava, että Welhotar käy vieraissa eli ostaa muualla tuotettua tavaraa surutta. Jos sitä syö puoli Juuroopppaa, miksi en sitten minä?
Toiseksi ihmettelen tätä kotomaista jugurtti- ja rahkapolitiikkaa. Kotomainen jugurtti on pahaa, yksinkertaisesti pahaa. Tiedän vain yhden syötävän makuisen laadun. Mutta Liiteristä löytyy äärihyvejä, vähärasvaisia jugurtteja täynnä hedelmiä. Samoin rahka on pehmeää, hedelmäistä ja maukasta! Miksi meille yritetään väkisin tunkea Valion monopolin tuotteita, kun ei kiinnosta. Eilinenkin maustamaton jugurtti Liiteristä ostettuna oli herkkua jo sillään ja siitä sai tosi hyvää kastiketta, njam. Samoin ostin rahkaa pari pakkausta, kun siinä nyt on niitä hyviä hedelmiäkin ihan kunnolla tungettuna mukaan. Samoin Serkkujen jugurtti hakee vertaistaan ja rahka on myös äärihyvää. Odotan kovasti, että Serkkuihin tulisi myyntiin enemmänkin virolaisia maitotuotteita, minä ainakin ostaisin! Hinta ja laatu ovat kohdallansa kummassakin paikassa.
Tarkan juuron pitäjänä on pakkokin ostaa mahdollisimman edukasta ruokaa, eikä se todellakaan ole suomalaista. Miksi täällä muuten pitää väkisin viljellä sitä, mikä ei täällä luonnnostaan kasva? Tämä ei ymmärrä, tällä on pieni pää! Lähiruokaa ja luomua, juu, mutta mikä on hinta ja laatu – ainakin eilen näytti huonolta, todella huonolta. Perunat sentään olivat hyviä... No, se ruoka-asioista, ne nyt vaan ovat tärkeitä. Niin suuri osuus palkasta kuitenkin menee ruokaan, siihen ihan pakolliseen elämään.
Muuten oli taas oikein mukavaa, kun Belgarion oli käymässä ja juttelemassa omiaan. Meillä oli oikein hihityttävää ja viihdykästä, puhuimme myös vakavia. Lisäksi naureskelimme tehdessämme listaa Vii Voanin ostoksista. Huomenna on puoli päivää vapaata ja suuntaan suoraan sinne. Belgarionillekin kun on tuotava tofua ja muuta mukavaa. Ennen sitä poikkesi vain hakemassa chilikastiketta, nykyisin on tosiaan tehtävä lista mausteista, maustekastikkeista, erilaisista vihanneshommista ja tofun määrästä ,D Pojan lähdettyä sain vielä intohepulin ja tein kosmeettisen pikasiivouksen samoilla säryillä, että tänään ei ole pakko tehdä mitään kovin ihmeellistä. Kunhan jaksan laitella ruokaa, käydä ruiskussa ja vähän hoidella viidakkoa sekä seurustella kissin kanssa – siinä sunnuntain pakkotoimet. Muun ajan aion makoilla, torkahdella ja lukea. Pahus, raatiosta lukevat juuri sääennustetta! Huomenna on kuulema pakkasta, toivottavasti ei kuitenkaan liukasta...
-------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Uaah, mä ainaski oon goisinu ihan hurjast, mull riittää tota unta kyll. Tiätteks, eile kävi iha hullust, iha erilailla ku piti *nolo kissivirn*. Orja tuli Pojan kaa kaupoist ja niill oli hurjan monta kassii ja mä jäin tiätty tsiigaa, mitä siält oli tuloss. Oli mulle puukkei ja kaakkei ja sitt hirmu iso kasa jauhist. Ja nää lykkäs ne pakkasee, siis niinku jauhikse. Mä aloin huutaa, ett mulle kans, mä haluun nyt. Mutt ku mull oli kupis safkaa, mä en sitt saanu mitää. Mä huusin vähä lisää ja sitt mä loukkaannui kamalast ja ryämin päiväpeiton alle goisii. Iha keskell sänkyy, vaa semmone pallukka näky eikä mua olleskaa. Nii ni mä sitt vaa goisin iha huamaamatta toooosi pitkää. Heräsin vast sitte, ku Poika oli lähteny, mami siivonnu ja kaikkee! Mä en tajuu... mä en sitt saanukkaa olla Pojan kans, en maistella mitää heekkui. Kaikki meni ihan piälee. Ois vaa pitäny jäädä noitte kaa jutskaa eikä alkaa huutaa *möks*. Taisin olla vähä tyhmä, en tee toiste tollee. Mull meni päivä ihan pilall. No, mami on mun kaa viäl tänää, jos me keksittäis jotai kliffaa sitt keskenää. Mua vaa haamittaa, ku Pojan kaa en sitt saanu makoilla enkä muut semmost ku yleesä. Sitt mami anto mulle semmose kurmeepuuki illall, ku se näki, ett mull oli vähä paha miäli. Se ei oikee maistunukkaa mulle, se oli lohta se safka. Nyt sitä on viäl vähä. Sitt se lupas avata mulle semmose uude tavispuuki, mitä mä nyt oon syäny. Se onki heekkuu. Mutt kyll mua silti vähä haamittaa koko eiline päivä. Mä taidan mennä goisiin viäl lisää, jos harmi haihtuis niinku. Täss fotoski mä oo niin nätti ja kilti..... mmmm...
Kliffaa söndaagii kaikill!
----------------------------------
Vincent, oletkohan sinä ihan vähäsen itserakas kuitenkin?
Päivän slogan: Minultakin puuttuu tuo kauneuden tajun nimellä kulkeva kalleuden taju!
Päivän biisi: Pakko tehdä duunii
Luettua: Ilkka Remes – Draculan ratsu, muori erehtyy nuortenkirjoihin. Ei vaiskaan, välillä luen joitakin nuorisokirjoja, siis muutakin kuin fantasiaa. Ihan vain tietääkseni mitä on tarjolla ja mitä nuoriso mahdollisesti lukisi. Eli ei tämä ihan pahimmasta päästä ole. Hevosia, nörttejä, autoja ja jännitystä, sankarina tietysti Aaro Korpi. Sopivaa lukemista jokaiselle, sukupuoleen katsomatta vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ainakin tämä on parempi kuin muutama lukemani, joihinkin jenkkisarjoihin perustuvat kirjat. Eli kyllä minä tämän voisin tyrkätä tavisnuorelle luettavaksi, Belgarionille en olisi tupannut, hän on lukenut fantasiaa lapsesta lähtien. Tyhmä äitinsä kun luki eräänä kesänä Tarun sormusten herrasta hänelle ääneen *manailee*, siitä se lähti ;D Eli en sen kummemmin suosittele, ahmimisikäiselle aivan varmasti käypää kirjaelmaa. Sue Townsend – Adrian Mole ja järisyttävät joukkotuhoaseet. Kirjailija näköjään vieläkin pitää hengissä antisankariaan tai elää tämän kustannuksella ,D Päiväkirjat jatkuvat vanhalla tyylillä, vaikka Adrian on 34 ja ¾ vuotias. Nyt rakkaushuolet ovat vakavampia, toinen poikakin on joutunut Irakiin ja rahahuolet painavat raskaasti. Ei mitään suurta kirjallisuutta, hupia lievästi. Parempia olivat ne aivan ensimmäiset opukset Adrian Molesta, ne olivat jopa hauskoja. Tämä ei nyt enää yllätä millään, lähinnä romaanihenkilön surkuhupaisaa elossapitoa rahan takia... En siis voi suositella kuin erittäin kepoisaksi välipalaksi sellaista kaipaavalle. Joonas Konstig – Ahneet ja viattomat. Esikoisteos, jep, sen olisin arvannutkin. Novellit ovat hyviä, eivät aina loppuunkirjoitettuja, lievästi avoimia, oikein sujuvia kuitenkin. Selkeästi jostakin huomaa, että tämä on esikoinen, silti mietitty ja kohtuuhyvin kirjoitettu. Welhotar kaipaa hiukan tiiviimpää otetta. Hyvää yritystä, mutta kehittämisen varaakin on. Novelleissa on kuitenkin sitä jotakin - minä pidin. En kuitenkaan aivan hirmuisen kovasti eli tämä ei varmaan meille tulisi asustamaan, mutta voisin lukea toistekin. Eli suosittelen varovasti novellien ystäville. Esikoiskirjailijaa pitää kuitenkin aina kannustaa...
SUNNUNTAI-AHI NOSTAA JO PÄÄTÄÄN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti