Herkkuja niin, ettei koivet kestä... Varastolla siis! Oi aikoja, voi. Oli ihan pakko syödä kaikkea makeaa ja mömellystä, mitä tarjolla oli. Jäks, vieläkin on vähän öklö olo. Mutta eihän sitä voi kieltäytyä, jos kerta tarjotaan. Eihän? *retorinen kysymys, tietysti* Oli synttärin jälkimeininkiä, nimppareita sekä yllärinaimiaiset – kaikkea samana päivänä ,D Kyllä siinä kelpasi töitäkin sitten vääntää, onneksi tuollaista ei todellakaan ole joka päivä, urps ja pörps. Siinä herkkueväksenikin kalpenivat kummasti. Onneksi on samaa evästä tänäänkin, toivottavasti enää ei ole mitään jämiä jäljellä niistä makeista appeista, fyi. Taidankin käydä tänään Serkuissa, ihan vaan moikkaamassa *viatoinen ilme*.
Upo tuntuu ottavan päällikkyytensä oikein vakavasti, erinäisistä meileistä päätellen. No, uusi luuta lakaisee aikansa. Ehkä saa sitten jotakin aikaankin, ainakin työnjaossa ym. asioissa, jotka ovat olleet vähän hankalia siellä härrojen puolella. Minuahan asia ei siis koske mitenkään, koira tekee mitä koiran on tehtävä! Helpottaisi vain omiakin hommia, jos muiden asiat sujuisivat sutjakammin ja vähemmällä puljaamisella ees-taas.
Työkaverin kissi sai siis Vinskin raksut – vielä ei ole tieoa, kelpasivatko ne. Lupaan rapota asiasta. Vinski näyttää nyt hyvin tyytyväiseltä itseensä ja uusiin, kalliimpiin raksuihin... Selkeästi seuraavana on vuorossa tuoreen ruuan saanti, hittolainen. Pakkasessa on vain pieni biitti fisua, kai se on illalla otettava käsittelyyn. Eihän sitä nyt pientä kissiraukkaa ilman tuoretta muonaa, eihän? Paitsi että se prle melkein jo kusaisi sänkyyn; kun ei voi mennä kuselle, jos laatikkoa ei ole putsittu - ja minä vielä kylppärissä, kele. Arvatkaas, tuliko ns. lentävä lähtö ja rumia sanoja sateli, täh, grrr?
Jahah, mitäs muuta? Ei tod. yhtään mitään. Eilinen ilta meni ihan hänekseen pakkoruiskun jälkeen. Haahuillen ja mietiskellen *valehtelee taas kirkkain silmin* -> siis lukien ja makoillen. Ahdoin taas päärynää kitaani, lisäksi oli pakko vetää yksi tomangi seuraksi, sekin raukka oli kuihtumassa pois. Prle, kun vihannekset eivät voi kestää sitä viikkoa tuossa! Ei minulla ole varaa käyttää matkoja kahteen kauppareissuun viikon aikana, ei millään. No, syödään alkuviikko sitten tuoretta ja loppuviikko porganoita sun muuta kestävämpää taravaa, ei tässä muuta voi. Pakkasessakin on pari pussia jotain vihannesta, thai-tai-kalaa varten. Taitaa olla loppuviikon evästä se.
Minulla ei ole mitään räävitöntäkään kerrottavaa edes. Voi tätä blogin surkeutta ja mitättömyyttä! En viitsi kuin kirjata sen, että tiistaina koipia särkee jo huomattavasti enemmän ja nilkkojen tiettyihin kohtiin alkaa tulla lisää turvotusta. Malleolit aristavat jo pahasti. Lisäksi toisen koiven jalkapöytä on kipeä, astuin taas jotenkin vinoon ja heti juilahti. Prle! Omisarviksen soittoaika on vasta perstaina – aikaisemmaksi ei saanut aikaa. Just, silloin olenkin pahimmillani. Voin olla jo niin pahalla päällä, että joko raivoan tai en puhu mitään. En tiedä vielä. Väsymys on rankkaa, en ole taaskaan saanut nukuttua kunnolla. Vain pätkiä, aika lyhyitä pätkiä vieläpä. Ja herätessä vasta olinkin kipeä, lonkka ja käsi kun eivät tykkää öistä yhtään.
Oudon lämmintä ulkona – Malmilla edelleen rauhallista =O
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Mamiiiiiiih, määkäruaka unohtu. Hei, siis se alko skrivaa ja mä en saanu mun muanaa viälä. Vaa pari hampulikaakkii. Kalkonii ei oo näkyny aikoihi eikä muutkaa heekkuu. Hei, mä en siis tajuu. Jos toi ei syä sitä, kyll mä varmaa taas jo voisin syädä. Ett vois niinku jotai ees tuada kaupast, hei, jotai ees. Ku mä en syä juustoo, mä tahon sitt fisuliinii. Eiks sitä vois muka laittaa leivän pääll? Mun miälest hyvin ja mulle kans, ilma leipää niinku? Ai ett katotaa, just joo, aina meill katotaa ekaks pari päivää ja sitt mä saatan saadakki jotai heekkuu. Ikinä saa heti ku pyytää. Taas toi syä niit feikkipiffei, ett mua ottaa kaalii neki. Hyvän näkösii piffei, mutt ei oo oikeit. Haisustki sen jo hiffaa... ja sitt toi torppas mulle murun ja mä melkee söin sen, älysin sitt räkäst sen ulos. En syä! Ja sitt se tarjos rajejuustoo – en syä! Määkäruakaa.... nonnih, nyt se pungertaa tonne ja mä meen safkaa. Lopultakii se hiffas. Sen pitäs nimittäi aamul heti ku se on safkannu nii ni antaa mulle mun safkat. Sillee se ois niinku kaikist redimpää, meinaa. Eikä taaskaa fotoi, ärtsyy... lupas se, ett joku päivä, ku mäki oon sill tuulell. Tarttee myäntää, ett mä en oo ite kyll nyt halunnukkaa fotoihi *nolo virn* >o< Toi kuva on täält.
Kliffaa keskell viikkoo olevaa päivää, hei!
----------------------------------------
Vincent, kronkeli mikä kronkeli - prhanan pissiliisi!
Päivän slogan: Jos lopettaisin miettimisen ja jahkailun sekä suunnittelun, ehkä voisin vain elää. Mutta millaista elämää, miten se edes olisi mahdollista?
Päivän biisi: It’s Already Wednesday
Luettua: Iso pino sarjakuvia, myöhemmin näistäkin lisää kunhan saan eriteltyä ja järjesteltyä vähän ,D Pari erihauskaa uutuutta kyllä, tai en itse ainakaan ole aikaisemmin törmännyt. Lisäksi vanhoja tuttuja... lisääkin on vielä odottamassa! Mukavaa vaihtelua välillä, leppoisaa siis, tosin vähän paineita taas tuli ängettyä itsellensä, äääh. Kang Chol-hwan & Pierre Rigoulot – Pjongjangin akvaariot, 10 vuotta Pohjois-Korean gulagissa. No niin ja nimi kertookin kaiken... en epäile todenperäisyyttä, mutta kyllä tämä hieman värittynyttä on silti, kuten kirjassa myönnetäänkin, tietyistä syistä... Linkistä lisää, etten turhaan arvioi omaperäisen sävyttyneesti *grauh*.
KISSIKENKILLÄ KELILLÄ KUIN KELILLÄ – TOISTAISEKSI!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti