Eilinen meni jo ahitellessa ja pähkäillessä. Mitä mukaan? Mitä päälle (se uusi pomo)? Mitä vettua siellä on taas odottamassa – iso vai vielä isompi pino röitä? Argh. Työnteko ei sovi meikäläiselle, ei sitten millään. Kolme viikkoa meni kuin vilaus, en tunne itseäni yhtään levänneeksi, en rentoutuneeksi enkä varsinkaan kivuttomaksi!
Ei tässä muuta. Ei todellakaan. Minä menen nyt – ehkä minä myöhemmin tulen!
ONNEKSI ON EDES KISSIKENKÄT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti